www.malamuutti.com - Tervetuloa!


Harrastuksiamme koirien kanssa...

Malamuuttien kanssa harrastusten pääpaino on vetotouhuissa. Käymme myös vaeltamassa ja kiertämässä luontopolkuja koiriemme kanssa. Talvella 2007-2008 osallistuimme Yepan kanssa ensimmäisiin valjakkokisoihin sekä keväällä sulanmaan kisoihin. Syyskaudella 2008 ja talvella 2008-2009 on myös Hino päässyt aloittamaan kisailut ja on käynyt yhdessä Yepan ja "vierailevien tähtien" kanssa erilaisissa kärry- / valjakkokisoissa.

Talven 2008-2009 tuloksina saavutimme Yepalle 1 x REK2, 2 x REK3, KVK1-tuloksen sekä Alman talvipäivien kuormanvetokisan voiton. Hinon tuloksiin kirjattiin 1 x REK3-tulos. Vierailevat tähdet saavuttivat tällä kaudella myös tuloksia: Minto 1 x REK2, 2 x REK3, Ira 1 x REK3 ja KVK1-tulos sekä Nukka kirjasi tililleen 1 x REK2 ja 2 x REK3-tulokset. Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä kausi, varsinkin kokemusten keräämisen kannalta.

Kaudella 2009-2010 päätavoitteemme oli osallistua 4MD-cupiin, jossa ajettiin 3 osakilpailua. Matkat vaihtelivat 28-42 km päivämatkoihin. Valjakossamme talvella juoksi omien koirien lisäksi Yonan veli Talut (Cahppes Knight Of Naxxar). Syksyllä 2009 Yona, Talut ja Yepa osallistuivat Jämin Sm-kärrykisoihin, saaden sieltä REK2-tuloksen. Tämä oli Yonalle ja Talutille ensimmäinen kisa. 4MD-cupin ohella osallistuimme Ohkolan Talviajoihin sekä Kasarin salpasäpinöihin, molemmat sprinttimatkoja. Ohkolasta kolmikko Yepa, Yona & Talut saivat arvokasta kisakokemusta ja Kasarista tuloksena Yonalle ja Talutille REK1-tulos ja Yepalle Salmisen Virpin valjakossa REK3. KVK1-tuloksia kertyi Yepalle 2 kappaletta, Hino ei vielä hyväksyttyä tulosta tälle talvelle saanut. Yepa oli paras narttu Alman talvipäivien kuormanvetokisassa ja kokonaiskilpailun toinen huikealla 18,8 x omapaino-tuloksella (611kg)! Alman Vuoden 2009 parhaat-kisassa Yepa, Yona ja Hino osallistuivat sekä Paras Harraste-malamuutti, että paras Rekikoira-kisaan. Yepan sijoitukset olivat 3/26 ja 4/26, Yonan 21/26 ja 26/26 ja Hinon sijoitukset 23/26 ja 20/26.

Pontuksen kanssa treenaillaan tokojuttuja pienimuotoisesti ihan omaksi iloksi. Pekan kanssa se suorittaa tehtäviä todella hienosti. Pontus myös rakastaa juoksemista ja senpä vuoksi juoksulenkit ja pyöräily ovat sille hyviä harrasteita. Ainakaan ennen kastrointia Pontusta ei voinut pitää ollenkaan vapaana, se karkasi välittömästi omille teilleen, joten agilitya ei ole Pontuksenkaan kanssa kokeiltu. Nykyisin Pontus mielellään viettää jo vähän rauhallisempaa eläkeläiselämää, tosin välillä se vieläkin innostuu leikkimään kuten pienet pennut konsanaan.



Yepan kanssa aloitimme vetoharjoittelun kevyesti n. 7 kk:n iässä totuttelemalla perästä tulevaan ääneen ja kevyeen vastukseen. Talvella 2006 Yepa on vetänyt potkuria, hiihtäjää sekä keväällä kolmipyörää. Talvikaudella 2007-2008 Yepa on aktiivisesti harjoitellut myös rekitouhuja. Talvella 2008-2009 Yepa on juossut valjakossa myös vieraiden koirien kanssa, sekä aloittanut kuormanvetoharjoittelun. Vetointoa ja -tahtoa Yepalla löytyy ja työskentely sujuu hyvin, sekä kaverin kanssa että yksin. Vetokaverina Yepalla on ollut nuorempana joko Pontus tai Veera ja onpa menty muutaman kerran kaikilla kolmellakin yhdessä. Nykyisin Yepa treenaa Hinon ja Yonan kanssa. Käymme Yepan kanssa myös näyttelyissä ja joskus mätsäreissä. Pääpaino harrastuksissa on kuitenkin vetotouhuissa; valjakkoajo, koirahiihto, cani-cross sekä kuormanveto.

Hinon harrastuksiin kuuluu myös malamuuttien juttuja eli erilaisia vetoharrasteita. Hino on harjoitellut vetämistä Yepan kanssa jo melko nuoresta alkaen, alussa tietysti suhteellisen kevyesti iästä johtuen. Hinon kanssa on vedätetty rekeä Yepan kanssa ja välillä vetoharjoituksia on tehty potkurilla niin, että Hino on yksin vetämässä. Suurehkosta koostaan huolimatta Hinolla löytyy kestävyyttä pidemmällekin treenilenkille, itse asiassa Hino pitää pidemmistä vetoretkistä enemmän kuin sprinttimatkoista. Hinolla tuntuu olevan lahjoja ja intoa kovasti vetohommiin ja toivommekin innon säilyvän jatkossakin. Talvikaudella 2008-2009 Hino on saanut lisää itsevarmuutta vetohommiin ja työskenteleekin nykyisin varmasti ja tasaisesti. Tulevaisuus näyttää, mihin tämä poika vielä pystyykään.

Yona on vielä nuori ja sen kanssa olemme alkaneet nyt päästä työskentelemään toden teolla. Ensimmäisillä vetoharjoituksilla saimme jo lupaavia viitteitä Yonan innokkuudesta työskennellä jopa kärjessä. Talvella 2008- 2009 Yona on päässyt kokeilemaan koirahiihtoa, sekä juossut sekä kahdestaan Yepan kanssa että kolmestaan Hinon ja Yepan kanssa reen edessä. Yonan kanssa tulemme käymään myös näyttelyissä. Syksyllä 2009 Yona osallistui ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa/kokeeseen, joista tuloksena oli veljensä Talutin parina johdossa työskennellen REK2-tulos. Odotamme mielenkiinnolla, millainen tyttö Yonasta vielä työskentelypuolella kehittyykään.

Yaykaas tulee näyttämään "kyntensä" vetohommissa, kunhan aika alkaa olla oikea - siihen asti harjoittelemme lähinnä arkijuttuja.

Harrastuksista huolimatta vietämme myös koiriemme kanssa aikaa yhdessä, tekemättä mitään. Itsetarkoitus ei olekaan pitää niitä harrastus- tai näyttelyesineinä, vaan koirat ovat meille ensisijaisesti rakkaita perheenjäseniä.



Kuinka meillä on aloitettu vetoharjoittelu...

Sekä Yepan, Hinon että Yonan kanssa vetoharjoittelu on aloitettu jo melko varhaisessa vaiheessa. Harjoittelu on aloitettu ihan tutustumalla alkuun valjaisiin eli puetaan ja riisutaan valjaita päälle ja pois ja samalla totutellaan niihin. Meillä koirilla on käytössä huskyvaljaat. Kun pentu ei enää ihmettele valjaita, voi valjaisiin kiinnittää joustavalla liinalla vaikkapa hyvin pienen matonpalasen, mopon tai pyöränrenkaan sisäkumin tms. Tarkoitus ei ole niinkään lisätä painoa, vaan totuttaa pentu perässä seuraavaan ääneen ja pieneen vastukseen. Vetoharjoituksessa olemme yleensä toimineet Pekan kanssa yhdessä; toinen menee pienen matkan päähän ja kutsuu koiraa luokseen, ja kun pentu innoissaan kirmaa kutsujan luokse, se totta kai palkitaan esim. makupalalla ja sanallisella kehumisella. Hinon kanssa olemme harjoitelleet myös "lähtöjä" eli toinen meistä ottaa pyörän ja lähtee polkemaan pihatietä pitkin ja Yepan esimerkkiä seuraten Hinokin on kirmannut perään kovalla innolla.

Seuraava vaihe on kiinnittää koira vedettävään välineeseen (esim. pyörään) tai vyötärölle ja harjoitella vähän painavampaa vastusta käyttäen lyhyitä matkoja. Pennun kanssa yleensäkin kannattaa olla todella tarkkana, ettei ota liian pitkää matkaa tai liian isoa painoa alkuun, jottei into tyrehdy heti. Vetoharjoittelu kannattaa lopettaa pennun kanssa ehdottomasti aina silloin, kun pennulla on kivaa ja voimia jäljellä - ei koskaan silloin kun se on jo kyllästynyt / väsynyt. Toinen tärkeä asia muistettavaksi on sopivat valjaat. Jos ne ovat liian isot tai pienet koiralle, se voi viedä koko vetohalun pennulta - tuskin kukaan itsekään haluaa urheilla makkarankuorissa tai vastaavasti jatkuvasti alas valuvilla housuilla.

Vetämisessä tarvitaan myös suuntakäskyjä, joilla koira saadaan menemään haluttuun suuntaan. Käskyjä voi opetella ihan tavallisella kävelylenkillä kaikissa käännöksissä. Myöhemmin haastetta voi lisätä harjoittelemalla suoralla tiellä, metsän keskellä jne. Hyödyllisiin käskyihin kuuluvat meillä suuntien lisäksi myös Seis, Odota, Eteen ja Laitaan, jolloin tiellä kulkiessa koirat siirtyvät lähemmäs pientaretta.