Harrastuksiamme koirien kanssa...
Malamuuttien kanssa harrastusten pääpaino on vetotouhuissa. Käymme myös
vaeltamassa ja kiertämässä luontopolkuja koiriemme kanssa. Talvella
2007-2008 osallistuimme Yepan kanssa ensimmäisiin valjakkokisoihin sekä
keväällä sulanmaan kisoihin. Syyskaudella 2008 ja talvella 2008-2009 on myös
Hino päässyt aloittamaan kisailut ja on käynyt yhdessä Yepan ja "vierailevien
tähtien" kanssa erilaisissa kärry- / valjakkokisoissa.
Talven 2008-2009 tuloksina saavutimme Yepalle 1 x REK2, 2 x REK3, KVK1-tuloksen
sekä Alman talvipäivien kuormanvetokisan voiton. Hinon tuloksiin kirjattiin
1 x REK3-tulos. Vierailevat tähdet saavuttivat tällä kaudella myös tuloksia:
Minto 1 x REK2, 2 x REK3, Ira 1 x REK3 ja KVK1-tulos sekä Nukka kirjasi tililleen
1 x REK2 ja 2 x REK3-tulokset. Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä kausi, varsinkin
kokemusten keräämisen kannalta.
Kaudella 2009-2010 päätavoitteemme oli osallistua 4MD-cupiin, jossa ajettiin 3 osakilpailua.
Matkat vaihtelivat 28-42 km päivämatkoihin. Valjakossamme talvella juoksi omien koirien lisäksi
Yonan veli Talut (Cahppes Knight Of Naxxar). Syksyllä 2009 Yona, Talut ja Yepa osallistuivat
Jämin Sm-kärrykisoihin, saaden sieltä REK2-tuloksen. Tämä oli Yonalle ja Talutille ensimmäinen kisa.
4MD-cupin ohella osallistuimme Ohkolan Talviajoihin sekä Kasarin salpasäpinöihin, molemmat sprinttimatkoja.
Ohkolasta kolmikko Yepa, Yona & Talut saivat arvokasta kisakokemusta ja Kasarista tuloksena Yonalle ja Talutille
REK1-tulos ja Yepalle Salmisen Virpin valjakossa REK3. KVK1-tuloksia kertyi Yepalle 2 kappaletta, Hino ei vielä
hyväksyttyä tulosta tälle talvelle saanut. Yepa oli paras narttu Alman talvipäivien kuormanvetokisassa ja
kokonaiskilpailun toinen huikealla 18,8 x omapaino-tuloksella (611kg)! Alman Vuoden 2009 parhaat-kisassa Yepa, Yona
ja Hino osallistuivat sekä Paras Harraste-malamuutti, että paras Rekikoira-kisaan. Yepan sijoitukset olivat 3/26 ja 4/26,
Yonan 21/26 ja 26/26 ja Hinon sijoitukset 23/26 ja 20/26.
Pontuksen kanssa treenaillaan tokojuttuja pienimuotoisesti ihan omaksi
iloksi. Pekan kanssa se suorittaa tehtäviä todella hienosti. Pontus myös
rakastaa juoksemista ja senpä vuoksi juoksulenkit ja pyöräily ovat sille
hyviä harrasteita. Ainakaan ennen kastrointia Pontusta ei voinut pitää
ollenkaan vapaana, se karkasi välittömästi omille teilleen, joten
agilitya ei ole Pontuksenkaan kanssa kokeiltu. Nykyisin Pontus mielellään
viettää jo vähän rauhallisempaa eläkeläiselämää, tosin välillä se vieläkin
innostuu leikkimään kuten pienet pennut konsanaan.
Yepan kanssa aloitimme vetoharjoittelun kevyesti n. 7 kk:n
iässä totuttelemalla perästä tulevaan ääneen ja kevyeen vastukseen.
Talvella 2006 Yepa on vetänyt potkuria, hiihtäjää sekä keväällä kolmipyörää.
Talvikaudella 2007-2008 Yepa on aktiivisesti harjoitellut myös rekitouhuja.
Talvella 2008-2009 Yepa on juossut valjakossa myös vieraiden koirien kanssa,
sekä aloittanut kuormanvetoharjoittelun.
Vetointoa ja -tahtoa Yepalla löytyy ja työskentely sujuu hyvin, sekä kaverin
kanssa että yksin. Vetokaverina Yepalla on ollut nuorempana joko Pontus tai
Veera ja onpa menty muutaman kerran kaikilla kolmellakin yhdessä. Nykyisin
Yepa treenaa Hinon ja Yonan kanssa. Käymme Yepan kanssa myös näyttelyissä ja
joskus mätsäreissä. Pääpaino harrastuksissa on kuitenkin vetotouhuissa; valjakkoajo,
koirahiihto, cani-cross sekä kuormanveto.
Hinon harrastuksiin kuuluu myös malamuuttien juttuja eli erilaisia
vetoharrasteita. Hino on harjoitellut vetämistä Yepan kanssa jo melko
nuoresta alkaen, alussa tietysti suhteellisen kevyesti iästä johtuen.
Hinon kanssa on vedätetty rekeä Yepan kanssa ja välillä vetoharjoituksia
on tehty potkurilla niin, että Hino on yksin vetämässä. Suurehkosta
koostaan huolimatta Hinolla löytyy kestävyyttä pidemmällekin treenilenkille, itse
asiassa Hino pitää pidemmistä vetoretkistä enemmän kuin sprinttimatkoista.
Hinolla tuntuu olevan lahjoja ja intoa kovasti vetohommiin ja
toivommekin innon säilyvän jatkossakin. Talvikaudella 2008-2009 Hino on saanut
lisää itsevarmuutta vetohommiin ja työskenteleekin nykyisin varmasti ja tasaisesti.
Tulevaisuus näyttää, mihin tämä poika vielä pystyykään.
Yona on vielä nuori ja sen kanssa olemme alkaneet nyt päästä työskentelemään toden
teolla. Ensimmäisillä vetoharjoituksilla saimme jo
lupaavia viitteitä Yonan innokkuudesta työskennellä jopa kärjessä. Talvella 2008-
2009 Yona on päässyt kokeilemaan koirahiihtoa, sekä juossut sekä kahdestaan Yepan kanssa
että kolmestaan Hinon ja Yepan kanssa reen edessä. Yonan kanssa tulemme käymään myös
näyttelyissä. Syksyllä 2009 Yona osallistui ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa/kokeeseen, joista
tuloksena oli veljensä Talutin parina johdossa työskennellen REK2-tulos. Odotamme mielenkiinnolla, millainen
tyttö Yonasta vielä työskentelypuolella kehittyykään.
Yaykaas tulee näyttämään "kyntensä" vetohommissa, kunhan aika alkaa olla
oikea - siihen asti harjoittelemme lähinnä arkijuttuja.
Harrastuksista huolimatta vietämme myös koiriemme kanssa aikaa yhdessä,
tekemättä mitään. Itsetarkoitus ei olekaan pitää niitä harrastus- tai
näyttelyesineinä, vaan koirat ovat meille ensisijaisesti rakkaita
perheenjäseniä.
Kuinka meillä on aloitettu vetoharjoittelu...
Sekä Yepan, Hinon että Yonan kanssa vetoharjoittelu on aloitettu jo
melko varhaisessa vaiheessa. Harjoittelu on aloitettu ihan tutustumalla
alkuun valjaisiin eli puetaan ja riisutaan valjaita päälle ja pois ja
samalla totutellaan niihin. Meillä koirilla on käytössä huskyvaljaat.
Kun pentu ei enää ihmettele valjaita, voi valjaisiin kiinnittää joustavalla
liinalla vaikkapa hyvin pienen matonpalasen, mopon tai pyöränrenkaan
sisäkumin tms. Tarkoitus ei ole niinkään lisätä painoa, vaan totuttaa
pentu perässä seuraavaan ääneen ja pieneen vastukseen. Vetoharjoituksessa
olemme yleensä toimineet Pekan kanssa yhdessä; toinen menee pienen
matkan päähän ja kutsuu koiraa luokseen, ja kun pentu innoissaan
kirmaa kutsujan luokse, se totta kai palkitaan esim. makupalalla ja
sanallisella kehumisella. Hinon kanssa olemme harjoitelleet myös
"lähtöjä" eli toinen meistä ottaa pyörän ja lähtee polkemaan pihatietä
pitkin ja Yepan esimerkkiä seuraten Hinokin on kirmannut perään kovalla innolla.
Seuraava vaihe on kiinnittää koira vedettävään välineeseen (esim. pyörään)
tai vyötärölle ja harjoitella vähän painavampaa vastusta käyttäen lyhyitä
matkoja. Pennun kanssa yleensäkin kannattaa olla todella tarkkana, ettei
ota liian pitkää matkaa tai liian isoa painoa alkuun, jottei into tyrehdy
heti. Vetoharjoittelu kannattaa lopettaa pennun kanssa ehdottomasti aina
silloin, kun pennulla on kivaa ja voimia jäljellä - ei koskaan silloin
kun se on jo kyllästynyt / väsynyt. Toinen tärkeä asia muistettavaksi on
sopivat valjaat. Jos ne ovat liian isot tai pienet koiralle, se voi viedä
koko vetohalun pennulta - tuskin kukaan itsekään haluaa urheilla
makkarankuorissa tai vastaavasti jatkuvasti alas valuvilla housuilla.
Vetämisessä tarvitaan myös suuntakäskyjä, joilla koira saadaan menemään
haluttuun suuntaan. Käskyjä voi opetella ihan tavallisella kävelylenkillä
kaikissa käännöksissä. Myöhemmin haastetta voi lisätä harjoittelemalla
suoralla tiellä, metsän keskellä jne. Hyödyllisiin käskyihin kuuluvat
meillä suuntien lisäksi myös Seis, Odota, Eteen ja Laitaan, jolloin tiellä
kulkiessa koirat siirtyvät lähemmäs pientaretta.
