www.malamuutti.com - Tervetuloa!


Alaskanmalamuutista rotuna...

Alaskanmalamuutti on yksi kaikkein vanhimmista arktisista vetokoiraroduista. Rotu on lähtöisin Alaskasta, jossa Mahlemiut-heimo käytti koiria vetämään raskaita taakkoja mm. hylkeenpyyntimatkoillaan. Alaskanmalamuutti on raskaan kuorman vetäjä, joka ei kilpaile nopeudellaan, kuten esimerkiksi siperianhusky. Erittäin vaativat olosuhteet loivat koiran, joka on erittäin vahva, kestää kylmyyttä, hyödyntää vähäisen ravinnon ja on luonteeltaan älykäs, erittäin sitkeä ja periksiantamaton. Malamuutti ei ollut myöskään yhden miehen koira, vaan sitä saattoi käyttää kuka tahansa kyläläisistä ja siksi malamuutin tulisikin olla ystävällinen kaikille ihmisille.

Nykyinen alaskanmalamuutti polveutuu kahdesta eri linjasta; M’Loot- ja Kotzebue-koirista. Suurin ero linjojen välillä on koiran koko: M’Loot-malamuutit ovat paljon kookkampia kuin Kotzebuet. Lisäksi turkin värityksessä on eroja: Kotzebue-koirat olivat sudenharmaita, kun taas M’Loot-linjan malamuutit olivat väritykseltään mm. musta-valkoisia tai valkoisia. Alaskanmalamuutti on yksi harvoista koirista, jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet vain vähän. Rotumääritelmä on tehty vuonna 1935, ja sitä on sen jälkeen muutettu vain vähän.

Alaskanmalamuutti on säilynyt hyvin lähellä alkuperäistä rotua ja siksi sen luonteen ymmärtämiseksi on tärkeä ottaa huomioon se, millaiset ominaisuudet olivat tarpeen sen alkuperäisessä elinympäristössä. Malamuutti ei saisi koskaan olla pelokas tai aggressiivinen, vaan ystävällinen, avoin, vahvahermoinen ja oman arvonsa tunteva työkoira. Malamuutti on samaan aikaan sekä yksi älykkäimmistä että myös itsenäisimmistä roduista. Malamuutti on hyvin laumasidonnainen ja vaatii paljon huomiota. Malamuutti on hyvin utelias ja se haluaakin osallistua kaikkeen mahdolliseen tekemiseen omistajansa kanssa.

Alaskanmalamuutti ajattelee omilla aivoillaan ja osaa olla ajoittain myös hyvin itsepäinen ja siksi sen kouluttaminen voi olla haastavaa. Kuitenkin hyvä peruskoulutus on malamuutin kanssa tarpeen, sillä ne usein kokeilevat rajojaan läpi elämän. Yleisesti ottaen malamuutti on hyvin nopea oppimaan uusia asioista, sekä hyvässä että pahassa. Koulutuksessa usein kuitenkin törmää siihen, että malamuutti kyllästyy toistoihin melko nopeasti, ja heittäytyy ”tottelemattomaksi”, mistä syystä sitä usein virheellisesti luullaan tyhmäksi. Malamuutin kouluttaminen onnistuu parhaiten positiivisella vahvistamisella, sekä hyödyntäen malamuutin luontaista ruoan ahneutta. Alaskanmalamuutin kanssa ei tulisi koskaan lähteä fyysiseen, kovakouraiseen tai pakotteisiin perustuvaan koulutukseen.

Alaskanmalamuutti on ystävällinen ja haluaa yleensä tervehtiä iloisesti ihmisiä. Tästä syystä malamuutti ei juurikaan sovellu vahtikoiraksi, eikä sitä kannata sellaiseksi opettaakaan. Vahtimisen oppiminen yhdistettynä älykkääseen luonteeseen voi johtaa ongelmiin, kun malamuutti ottaakin ohjat omiin käsiinsä. Ihmisystävällisen luonteensa johdosta malamuutti on yleensä hyvä perhekoira. Tosin kokonsa vuoksi se ei ole lasten ulkoilutettava koira. Täytyy myöskin ottaa huomioon se, ettei lapsia ja koiria pitäisi jättää täysin keskenään valvomatta, sillä aina voi sattua vahinkojakin. Malamuuttia ei myöskään koskaan tulisi jättää lasten vastuulle, koska se saattaa hyvinkin kokeilla kiivetä hierarkiassa lasten yläpuolelle.

Alaskanmalamuutin omistajan on hyvä tutustua laumakäyttäytymiseen, koirien elekieleen ja laumahierarkiaan. Malamuutit ovat hyvin ilmeikkäitä koiria ja niiden lukeminen on melko helppoa, jos koirien käyttämä elekieli on tuttua. Usein jo pelkästä korvan asennosta näkee, mitä malamuutilla on mielessä. Malamuutin omistajan tulee olla alusta alkaen johdonmukainen, oikeudenmukainen ja hallittava koiransa. Suuren kokonsa ja vahvuutensa vuoksi malamuuttia on lähes mahdoton hallita fyysisesti, joten omistajalla onkin oltava henkinen ote koirastaan. Molemminpuolinen kunnioitus on ansaittava ja kun se on saavutettu, malamuutti on mitä parhain kumppani. Malamuutin kanssa kannattaa myös erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsien leikkuuta harjoitella jo pennusta alkaen. Vastaanhangoitteleva malamuutti olisi helppo ”päästää pois” tilanteesta, mutta tietyissä asioissa omistajan tulee olla muuttiaan itsepäisempi. Tällä tarkoitan sitä, että tietyt asiat vain tehdään, eikä kysellä ja silloin homma hoituu. Malamuutin ei pitäisi koskaan suoraan haastaa ihmistä, mutta se voi tehdä sen vaivihkaa, ja omistaja huomaa joutuneensa ”tassun alle” vasta kun malamuutti on ottanut ohjat käsiinsä.

Alaskanmalamuutti on säilyttänyt alkukantaisuutensa vuosien saatossa ja tämän vuoksi se ei todennäköisesti ole ”koirapuistokoira”. Varhainen sosiaalistaminen on silti hyvin tärkeää ja malamuutin totuttaminen erilaisiin koiriin kannattaa tehdä jo pentuna. Tällöin malamuutista yleensä kasvaa muihin koiriin tottunut koira, jonka kanssa voi liikkua koiratapahtumissa ilman tyhjänpäiväistä rähjäämistä. Nuori malamuutti voi tulla hyvinkin toimeen muiden koirien, myös samaa sukupuolta olevien kanssa, mutta aikuistuttuaan ei enää välttämättä siedäkään ainakaan saman sukupuolen edustajia. Hyväluonteinen malamuutti ei kuitenkaan haasta riitaa eikä rähjää holtittomasti muille koirille, vaan käyttäytyy rauhallisen itsevarmasti ja sen vuoksi se usein ärsyttää muun rotuisia koiria. Malamuutti kuitenkin saattaa vastata nopeastikin provosointiin ja tämän vuoksi jokaisen malamuutin omistajan olisi hyvä muistaa tämä.

Alaskanmalamuutti on myös hyvin energinen koira, joka tarvitsee paljon tekemistä. Jos malamuutti ei pääse purkamaan energiaansa sallittuun tekemiseen, se on hyvä keksimään itselleen tekemistä. Näistä ideoista tosin harvemmin omistaja pitää. Malamuutin kanssa olisi hyvä touhuta rodunomaisten touhujen parissa, kuten erilaisten vetoharrastusten parissa. Pelkällä lenkkeilyllä malamuuttia ei saa väsytettyä eikä sen energiaa purettua. Yhdenkin koiran kanssa pääsee jo harrastamaan vetämistä esim. polkupyörän, suksien tai potkurin kanssa. Malamuutti voi myös vetää ahkiota, kantaa reppuja vaelluksella jne. Myös kuormanveto sopii terveille, yli 2-vuotiaille malamuuteille ja se onkin malamuuttien rodunomainen laji. Malamuuttien kanssa on harrastettu Suomessa myös tokoa ja agilityäkin, mutta kannattaa pitää mielessä malamuutin alkuperäinen käyttötarkoitus ja varata paljon huumorimieltä harrastukseen mukaan. Virheellisesti luullaan, että suuresta koostaan johtuen malamuutti on myös kömpelö, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Se on kokoonsa nähden erittäin ketterä ja nopea liikkeissään.

Alaskanmalamuuteilla on yksilöstä riippuen vahva riistavietti ja tämän vuoksi se saattaa lähteä omille teilleen vainutessaan mielenkiintoiset jäljet. Myös pienemmät kotieläimet tai lemmikit, kuten kissat, kanit jne. voivat olla malamuutin mielestä saaliita. Malamuutti voi kuitenkin oppia perheen muiden lemmikkien seuraan, kuten muutkin koirat, jos se pennusta asti tottuu niihin.

Useimmat alaskanmalamuutit rakastavat kaivamista, ja siihen niitä harvemmin tarvitsee opettaa. Piha ja kukkaistutukset voivat hyvinkin pian näyttää pommikeskitykseen joutuneilta, kun malamuutti hetken aikaa askartelee niiden parissa. Tämän vuoksi malamuutin ulkotarha kannattaa pohjustaa kunnolla, karkaamisen välttämiseksi.

Malamuutit ovat suhteellisen hiljaisia koiria, ainakin mitä haukkumiseen tulee. Haukkumisen sijaan ne pitävät kyllä kaikenlaista muuta ”mekkalaa”, lempeästä woo-woosta aina sydäntäriipaisevaan ulvontaan. Malamuutilla on paljon mielipiteitä ja yleensä se haluaa kertoa ne ääneen. Usein koiria ja varsinkin malamuutteja tuntematon ihminen luulee virheellisesti malamuuttia vihaiseksi, kun se onnellisena huomiosta painaa korvansa päätä myöten ja päästelee omituista mölinää suustaan.

Alaskanmalamuuteilla on vahva ja paksu turkki, joka ”räjähtää” kaksi kertaa vuodessa. Karvanvaihdon aikaan karvaa lähtee ja lähtee ja lähtee… Irtoavan karvan määrää ei voi uskoa, ennen kuin sen näkee. Tällöin malamuutti tulisi harjata usein ja monesti karvatupot voi suorastaan keräillä pois koirasta. Kesäkarvassa oleva malamuutti on täysin erinäköinen kuin talvikarvassaan oleva. Paksun karvan vuoksi malamuutti kastuessaan saattaa saada helpostikin hot-spotin, eli mätivän tulehduksen ihoonsa. Tämä johtuu siitä, että turkki on niin paksu, ettei se hetkessä kuivu pohjaa myöten ja kosteuden muhiessa iholla, se tulehtuu. Malamuutti tulisikin kuivata huolellisesti uinnin tai pesun jälkeen ja talvella sitä ei saisi viedä ulkotarhaan, ennen kuin se on täysin kuiva.

Alaskanmalamuutti on ulkona viihtyvä koira ja useimmat niistä asuvatkin ympärivuotisesti ulkotarhoissa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tarkoitus ole ottaa malamuuttia vain sen vuoksi, että sen voi sijoittaa ja ”unohtaa” pihan perälle, vaan malamuutti kaipaa ihmisten seuraa ja yhdessäoloa hyvin paljon. Ulkotarha onkin hyvä sijoittaa niin, että malamuutti pääsee seuraamaan pihan tapahtumia ja se on helppo huomioida ohikulkiessakin. Ulkotarhassa malamuutilla pitää olla sateensuoja ja koppi, johon se pääsee halutessaan suojaan säältä. Malamuutti ei tarvitse lämmitystä koppiinsa; mieluummin se nukkuu ulkona hangella, jos kopissa on kuuma. Mitä sopivamman kokoinen koppi on, sen helpompi se on koiran itse pitää lämpimänä. Huolimatta malamuutin säänkestävyydestä omistajan kuitenkin tulee varautua siihen, että jos malamuutti sairastuu, tulee sen päästä sisään.

Alaskanmalamuuttia ei tulisi ottaa sen vuoksi, että haluaa omistaa näyttävän näköisen koiran, sen vuoksi, että se on pentuna suloinen tai että haluaa pelkästään seurakoiran. Alaskanmalamuutti ei välttämättä sovi ensimmäiseksi koiraksi, koska virheiden tekeminen on helppoa, mutta niiden korjaaminen voi olla hyvin vaikeaa. Malamuuttia rodukseen harkitsevan on syytä etsiä paljon tietoa malamuuteista, tutustua niihin esim. koiranäyttelyissä, kilpailuissa tai tapahtumissa. Malamuutin omistajilta kannattaa kysellä kokemuksia rodusta ja käydä tutustumassa rotuun myös useamman kasvattajan luona. Kasvattajia on jokaisen rodun parissa useita ja kasvattajaa valitessa kannattaakin olla tarkkana. Vastuuntuntoinen kasvattaja tuntee rodun hyvin pidemmältä ajalta, käyttää jalostukseen vain terveitä koiria ja osaa antaa ohjeita myös ongelmatilanteissa. Kasvattajan tulee myös olla rehellinen rodun ”erikoispiirteiden” kertomisessa, koska malamuutti ei ole palveluskoira, pelkkä seurakoira eikä välttämättä helppo ”joka-miehen-koira”.

Alaskanmalamuuttiyhdistys ALMA ry. on rotua harrastava yhdistys, jonka sivuilta osoitteessa www.alaskanmalamuutti.net löytyy paljon tietoa malamuutista. ALMA ry. järjestää muutaman kerran vuodessa malamuuttitapahtuman, yleensä kesä-, syys- ja talvipäivät. Nämä ovat erinomaisia mahdollisuuksia tulla tutustumaan rotuun, omistajiin sekä kasvattajiin. Talvipäivät ovat ehdottomasti suurin ALMA:n tapahtuma, jossa yleensä on osallistujia lähes sata ihmistä ja koiria vähintään tupla- ellei triplamäärä. Mitä useampaan malamuuttiin pääsee tutustumaan, sitä paremmin rotuun pääsee ”sisälle”, koska rodun sisällä on paljon eroja myös yksilöissä.