www.malamuutti.com - Tervetuloa!


Uutisia ja ajankohtaisuuksia...

Kaikennäköistä touhua ja koiramaisia tapahtumia on meidän perheen elämä täynnä. Niitä on tänne tarkoitus kirjata muidenkin luettavaksi ja ehkä muistiksi itsellemmekin. Saattaapa uutisissa joskus olla mainintaa muustakin kuin koirien touhuista.

Vanhemmat uutiset siirtyvät aikanaan uutisarkiston uumeniin, ja ne löytyvät viereisistä
linkeistä.

2.5.2011

Eilinen päivä vietettiin Yonan, Yaykaasin ja Yazhink kanssa Lahdessa, jossa oli vappupäivän Ryhmänäyttely sekä kaikkien rotujen Pentunäyttely. Keli oli varsin kylmä, varusteet siihen riittämättömät ja kehät kun olivat vielä toista tuntia myöhässä, ei meillä ihmisillä kauhean kivaa ollut. Koiriahan keli ei luonnollisestikaan häirinnyt... :)

Malamuuttikehät menivät sitten kaiken kaikkiaan päällekkäin ryhmiksessä ja pentunäyttelyssä, joten Pekka joutui lähtemään kehään Yazhin kanssa, minun hoitaessa ryhmiksen puolella Yaykaasin ja Yonan kehään. Yaykaas esiintyi hienosti, tosin heikossa karvassa ja vaikka erinomaisen saikin, jäi SA ehkä juuri tuon karvattomuuden vuoksi puuttumaan. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen arvosteluun, sillä tuomari Harri Lehkonen näki että poika on vielä ihan keskeneräinen. Yona oli energiaa täynnä, esiintyi loistavasti hyvässä turkissa ja saikin lopputulokseksi käyttöluokasta ERI/1, SA, oli paras narttu-kisan kakkonen ja vara-Sertin. Arvostelut löytyy molempien omilta näyttelytulossivuilta.

Pekka ja Yazhi esiintyivät ihan kuin ammattilaiset pentukehässä. Yazhi sai loistavan arvostelun ja oli loppujen lopuksi selkeä valinta ROP-pennuksi neljän muun pennun ohitse! Erittäin hienoa pikkutyttö ja Pekka! Ryhmäkehässä ei sitten jatkoa seurannut, pitkä päivä oli hiukan jo Yazhinkin intoon vaikuttanut, mutta arvokasta kokemusta siitä huolimatta saatiin tytölle. Yazhin arvostelukin löytyy näyttelysivuilta.

Edellisenä viikonloppuna kävimme pyörähtämässä Yaykaasin kanssa Lappeenrannan KV-näyttelykehässä. Nuorten luokassa Yaykaas sai hyvän arvostelun, ERI:n sekä luokkavoiton. Tyytyväisyyttä lisää se, että kymmenestä uroksesta vain kolme sai ERI:n, niistä kaksi muuta oli jo valioita. Tämäkin arvostelu löytyy Yaykaasin näyttelysivuilta.

10.4.2011

Eilen oli vuosittainen alaskanmalamuuttien erikoisnäyttely, jonne suuntasimme Yazhin, Yaykaasin ja Yonan kanssa. Erkkari oli tänä vuonna Mikkelissä, eli matkaa tuli yhteen suuntaan vain 140 km. Alkuperäisesti tuomarina olisi pitänyt olla Juha Kares, mutta viime hetken sairastumisen vuoksi tuomariksi oli lupautunut Markku Mähönen. Hieman tuomarivaihdos harmitti, olisin niin kovin halunnut kuulla Juhan arvion Yaykaasista, hän kun piti Yaykaasia erittäin lupaavana pentunäyttelyssä ja olisi ollut mukava kuulla, onko Yaykaas kehittynyt siihen suuntaan kuin Juha silloin arvioi.

Näyttely oli Yazhille ihka ensimmäinen ja hieman etukäteen jännitti, miten tyttö siellä pärjää, Yazhi kun on hiukan ujo tällä hetkellä. Onneksi kehässä ei ollut ongelmia, ja olin erittäin tyytyväinen Yazhin käytökseen. Yazhi oli pikkupentu- luokassa paras narttupentu saaden KP:n ja kaikkien narttupentujen kisassa Yazhi sijoittui toiseksi. Arvostelu löytyy Yazhin omalta näyttelysivulta. Esitin kehässä myös Yazhin velipojan, Yupikin joka myös esiintyi hienosti ensimmäisessä näyttelyssään. On poika kasvanut ja kehittynyt kovasti, ja mikä luusto!! Yupik oli pikkupentujen luokassa paras uros ja kaikkien urospentujen kisassa toinen.

Yaykaas oli toinen jännittämisen aihe, sekään kun ei ole kovin monessa näyttelyssä tähän 18 kk:n ikään käynyt. Yaykaasilla ei ollut myöskään mitään ongelmia kehässä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Arvostelu oli ihan ok, tuomarin mielestä Yaykaas oli hieman liian kevytrakenteinen. Yaykaasin arvostelu löytyy sen omalta näyttelysivulta.

Yona oli ilmoitettu käyttöluokkaan. Etukäteen ajattelin, että kun Yaykaas katsottiin kevyeksi, ei Yona voi sen kummoisempaa kehässä saada. Tuomari kuitenkin tykkäsi Yonasta, antoi ERIn, luokkavoiton ja SA:n hyvällä arvostelulla. Paras narttu-kehässä Yona pysyi mukana ensimmäisen karsinnan jälkeen, mutta seuraavassa karsinnassa saimme poistua kehästä. Olen silti erittäin tyytyväinen, erkkarissa käyttöluokan voitto! Yonan arvostelukin löytyy Yonan omalta näyttelysivustolta.

Kisakausi on päättynyt ja tänä vuonna tulosten osalta oli hieman hiljaisempi vuosi. Joka tapauksessa muutama uusi koetulos koirille saatiin; Yepalle, Yonalle, Talutille ja Yaykaasille REK2 Kasarin sprinttikisoista ja Yona suoritti ensimmäisellä kerralla Kuormanvetokokeen hyväksytysti eli Yonan käyttötuloksiin siis KVK1-tulos. Talut suoritti myös hyväksytyn KVK1-tuloksen Annen kanssa Utajärvellä. Vuoden 2010 parhaat kisassa Yepa sijoittui Paras harrastemalamuutti-kategoriassa sijalle 4/20 ja paras Rekikoira-sarjassa sijalle 3/20. Yonan sijoitukset olivat Harrastemalamuutti-sarjassa 12/20 ja Rekikoira-sarjassa sijalle 14/20. Mikäli yhden kisan pisteitä ei olisi lopulta jätetty laskematta tuloksiin, olisi Yepa voittanut Harraste-malamuuttisarjan. Tällä hetkellä odottelemme lumien sulamista, jotta voimme jatkaa treenejä sulan maan välineillä, rekikausi on jo tältä kaudelta ohitse.

22.1.2011

Vau, vihdoinkin jotain uutisten tapaista!!! Vuosi ehti vaihtua hyvästi tuossa välissä, mutta kun ei aikaa riittänyt yhtään mihinkään, niin ei sitten riittänyt. Vuoden 2010 uutiset ovat siis siirtyneet uutisarkistoon tuonne viereiseen palkkiin, jos niitä jollakin kiinnostaa käydä lukemassa.

Lieköhän sanaista arkkua pitäisi avata viime syksyn "kohu-uutisesta" eli Yepan ja Yaykaasin vahinkopentueesta, jonka seurauksena myös meidän koiralauman jäsenmäärä kasvoi yhdellä... Olen aina pitänyt itseäni huolellisena ja tarkkaavaisena sen suhteen, että tällaisia vahinkoja ei pääsisi tapahtumaan, kun uroksia ja narttuja samassa taloudessa asuu. Niin se voi kuitenkin vahinko sattua, vaikka kuinka tarkkana yrittäisikin olla... Yonalla oli juoksu viime kesäkuussa ja odottelin Yepan juoksuja tulevaksi heinäkuussa. Tarkistelin kesäkuun puolesta välistä asti päivittäin tilanteen ja kun ei mitään ihmeellistä merkkiä ollut, sai Yepa ja Yaykaas olla samassa tarhassa. Kun heinäkuun alussa sitten ensimmäistä kertaa paperiin jäi pientä tuhrua, vaihtoi Yepa häkkiä ja kaikki oli olevinaan hyvin. Elokuun alkupuolella totesin, että Yepa vuotaa jotain peräpäästään ja kohtutulehdusta epäillen vein sen eläinlääkäriin. Siellä pyysin normitutkimusten lisäksi vielä varmuuden vuoksi ultraamaan Yepan, jotta saisin mielenrauhan varmemmin tulehduksen varalta. Eläinlääkäri siinä sitten totesi, että ei ole kohtutulehdusta ei, ja jatkoi pienen tauon jälkeen, että pentuja täällä kylläkin on, arviolta noin 7 kappaletta. Siinä kohtaa oli mielenrauha kyllä kaukana, ja yllätys todella melkoinen. Varovaisesti kyselin eläinlääkäriltä vaihtoehtoja, jos emme pentuja haluaisi ja eläinlääkäri totesi, että vuorokausien ollessa arviolta jo 35-40, ei hän voi enää keskeytyspiikkiä suositella suurten riskien vuoksi. Toki hän olisi sellaisen pistänyt, mikäli olisimme vaatineet, mutta pohdittuamme asiaa, totesimme ettemme olleet valmiita ottamaan sitä riskiä, että Yepalle tapahtuisi jotain piikkien seurauksena tai että pentuja syntyisi piikistä huolimatta, mutta erittäin pahoin epämuodostuneina. Näin jäimme sitten odottamaan mahdollista synnytystä.

Jotta asia ei olisi ollut helppoa, ei meillä ollut varmuutta edes isästä, kun emme olleet astumista todistaneet, emmekä silloin voineet olla mitenkään varmoja siitä, että astuminen olisi tapahtunut ennen Yepan ja Yaykaasin erottamista, varsinkin kun todisteet kiimasta puuttuivat täysin ajalta ennen erottamista. Lisäksi tarhassa ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia viitteitä edes koirien käytöksen osalta siihen, että siellä olisi kiimainen narttu ja uros samassa tarhassa. Normaalisti kun sen näkee kyllä kilometrin päähän, mikäli näin olisi... Jännittyneissä tunnelmissa siis pentuetta odotimme, emme tienneet synnytyspäivää emmekä sitä, kuka pentueen isä mahtaisi olla.

11.9. musta-valkoiset pennut sitten syntyivät, 3 urosta ja 3 narttua, joista yksi uroksista menehtyi ennen kahden tunnin ikää. Synnytys sinänsä meni helposti ja suhteellisen nopeasti, eikä asioiden kulkuun tarvinnut puuttua. Kaiken kaikkiaan pentuaika meni hienosti ja kun pennut olivat 4 viikkoa, veimme ne sirutettavaksi ja otimme dna-testit pennuista, Yepasta ja Yaykaasista polveutumistutkimusta varten. Polveutumistestin lähetteen täyttämisessä pisti aavistuksen naurattamaan, siinä kun voi kirjata useampia isäehdokkaita ja meillä oli tasan yksi mahdollinen. Samalla Yaykaasin silmät peilattiin ja todettiin terveiksi. Dna-testien tulokset saapuivat ja niissä todettiin Yaykaasin todella olevan pentujen isä. Pennut on rekisteröity Kennelliiton EJ-rekisteriin, koska pentue ei täytä rodun PEVISA-ehtoja (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) Yepan silmissä todetun kaihin ja Yaykaasin nuoresta iästä johtuen puuttellisten terveystulosten osalta (lonkkakuvaus). Kennelliiton kanssa asiaa silloin selvittelin ja tämä yksi pentue oli mahdollista rekisteröidä sääntöjen puitteissa (yksi pentue narttua ja/tai urosta kohti.)

Kaikille pennuille löytyi hienosti kodit, ilman että tarvitsi niistä oikeastaan sen kummemmin missään mainostaa ja kaikki pennunottajat tiesivät tämän yhdistelmän faktat ja niiden seurauksena mahdollisesti tulevat ongelmat. EJ-rekisteröity koirahan voi harrastaa ihan kaikkea, kuten FI-rekisteröity koira, ainoa ero on papereihin lyötävä "Ei jalostukseen"-leima ja se, että näiden EJ-rekisteröityjen koirien jälkeläisiä ei voi millään tavoin saada mihinkään Suomen viralliseen koirarekisteriin.

Tästä pentueesta jäi sitten kotiin kasvamaan tyttö nro 3, jolle virallinen nimikin annettiin, Tsaani Hey Uyaraut, kutsumanimeltään Yazhi. Yazhin sivu löytyy tuolta Koirat-sivulta.

Näin on uusi vuosi korkattu - HYVÄÄ UUTTA VUOTTA kaikille!