Kaikennäköistä touhua ja koiramaisia tapahtumia on meidän perheen elämä täynnä. Niitä on tänne tarkoitus kirjata muidenkin luettavaksi ja ehkä muistiksi itsellemmekin. Saattaapa uutisissa joskus olla mainintaa muustakin kuin koirien touhuista.

Vanhemmat uutiset siirtyvät aikanaan uutisarkiston uumeniin, ja ne löytyvät viereisistä
linkeistä.

18.7.2010

KUUMA, kuuma, kuuma... Kesä on todellakin täällä ja lämpötilat ovat olleet jo pari viikkoa yli +30 asteen tuntumassa. Yötkin ovat reilusti yli +20-asteisia, joten malamuutit eivät tee oikeastaan yhtään mitään. Yonalla juoksut oli ja meni, Yepalla on juuri meneillään omansa. Parit näyttelyt on kuitenkin käyty hikoilemassa Yonan, Yaykaasin ja Yepan kanssa.

11.7.2010 kävimme Karjaan näyttelyssä Yonan ja Yaykaasin kanssa. Yaykaasin ensiesiintyminen virallisissa kehissä Junnuluokassa ei mennyt ihan putkeen. Tuomarina oli Seamus Oates Irlannista ja hän ei pojusta ihan kauheasti hyvää löytänyt... Kehäkäytöksessä olisi tosin ollut myös toivomisen varaa, Yaykaas kun halusi vain pian takaisin Yonan viereen varjoisaan häkkiin... :) Tuloksena siis junnuluokasta H. Yona taas oli enemmän tuomarin mieleen. Käyttöluokasta irtosi ERI ja PN3-sijoitus vara-Sertin kera. Arvostelut löytyvät koirien omilta näyttelytulossivuilta.

Eilen, 17.7.2010 kävimme sitten musta-valkoisten kokoonpanolla Mäntsälässä näyttelyssä. Yaykaas esiintyi paremmin, ja tuomari muutenkin oli mieltynyt pojuun. Tuloksena siis JUN ERI/1. Paras uros-kehässä Yaykaas "joutui" taipumaan valiourokselle ja sijoittui PU2-sijalle. Tämä kuitenkin tuotti lisäksi Yaykaasille ensimmäisen Sertin, 9 kk ikäisenä! Tuomarina oli Saija Juutilainen ja hän vielä erikseen PU-kehän jälkeen sanoi, että meillä on erittäin lupaava uros tulossa! Kyllä oli hienoa kuulla jo toiselta tuomarilta sama asia! Kaiken tämän lisäksi Yaykaas oli ROP-juniori Royal Caninin BIS-juniorikisassa. Isossa kehässä ei kuitenkaan jatkomenestystä enää belgialaistuomarilta herunut.

Yaykaas 17.7.2010

Yepa esiintyi Avoimessa luokassa ja hienosti tyttö esiintyikin! Tuloksena AVO ERI/1, PN1, VSP ja se viimeinen OIKEA SERTI!!! Yepasta siis leivottiin Mäntsälässä Suomen Muotovalio!! Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen! Kiitos Annelle ja Jokelle vielä kerran upeasta malamuutista! Lukuunottamatta silmissä olevia ongelmia Yepa on kyllä osoittautunut erittäin hienoksi malamuutiksi; työskentelevä, kaunis ja hienoluonteinen. Siksipä nuo silmäongelmat harmittavatkin erityisen paljon, mutta niille ei mitään mahda...

Yepa 17.7.2010 - uusi FI MVA!

Päivitetty Yepan, Yaykaasin ja Yonan näyttelytuloksia. Näin nämä kesäiset kuulumiset tällä kertaa, syksyn viileyttä odotellessa!

14.6.2010

Pari iloista uutista viime viikoilta luvassa...

Yonan lonkka- ja kyynärälausunnot tulivat Kennelliitosta ja virallisesti Yona kuuluu nyt parhaaseen A-ryhmään: Lonkat A/A ja kyynärät 0/0!! Hienoa!!!

Yaykaasin kanssa kävimme ensimmäisessä ja viimeisessä pentunäyttelyssä Vantaalla 13.6.2010. Seuraavaksi onkin junnukehien aika... Vantaalla tuomarina oli Juha Kares ja Yaykaas sai ihan mielettömän hienon arvostelun, KP:n ja ROP-pennun tittelin. Ryhmäkehän arvosteli Harto Stockmari, joka sijoitti Yaykaasin RYP-3 sijoitukselle - kaiken kaikkiaan upea tulos pojulle! Arvostelun voitte lukea Yaykaasin omalta näyttelysivulta.

27.5.2010

Huomaa näköjään kesän tulevan, kun päivitystahti harvenee reippaanlaisesti... Eipä silti, kaikennäköistä tapahtuu meillä kesälläkin, mutta harvempaan tahtiin kuin talvella.

Aloitetaan päivitys vaikka parista näyttelykäynnistä: Kävimme Lahden KV-näyttelyssä Yepan ja Yonan kanssa huhtikuun loppupuolella. Kumpikin oli jo aloittanut karvan pudotusta ja odotukset eivät kovin korkealla olleet. Yona sai Alankomailselta tuomarilta, Gerard Jippingiltä H:n nuorten luokassa. Yepa oli tällä kertaa ilmoitettu AVO-luokkaan, jossa se saikin ERIn ja sijoittui luokkansa ykköseksi. Paras narttu-kisassa Yepalle tuttuakin tutumpi paikka, PN3 ja se legendaarinen, jo kahdeksas vara-Serti... :) Kangasniemelle 13.5.2010 oli ilmoitettu Yaykaas, sekä molemmat tytöt. Yepa tosin päätettiin suosiolla jättään kaljuna kotiin, ja olisi voinut Yonankin jättää... Karvattomana nuorten luokasta H ja that's it. Yaykaas taas on täydessä turkissaan ja kehittynyt viime aikoina todella paljon. Virolainen Jelena Kruus tykkäsi pojusta tosi paljon ja Yaykaas saikin hienon arvostelun, KP:n ja oli ROP-pentu.

Uusin aluevaltaus tehtiin 22.5.2010, kun lähdimme Yepan kanssa osallistumaan FWPA:n (Finnish Weight Pull Association) taakanvetokisoihin Vantaalle. Meitä on aina kiehtonut ajatus siitä, että pääsisi testaamaan, kuinka kärry painoineen liikkuisi malamuutin voimin. Tapahtuma oli Summer FunPull ja avoin siis kaikille roduille ja roduttomillekin, vaikka pääasiassa siellä amstaffit, staffit, amerikan bulldogit ja muut sellaiset kisaavatkin. Itse tapahtumaan meidät otettiin hienosti vastaan, saimme avuliaita neuvoja ja jopa valjaat lainaksi, kun ei malamuuttien kuormanvetovaljaat käyneet. Päivä alkoi eläinlääkärin tarkistuksella ja kaikki koirat syynättiin läpi. Tämän jälkeen koirat punnittiin ja sitten handler-meetingissä kerrottiin kisan kulusta. Kilpailijat oli jaettu kolmeen suoritusryhmään, pienet, keskikokoiset ja isot, joista pienet aloittivat. Pienten sarjassa nähtiin hauskoja suorituksia, kun mm. apinapinseri kävi "kiskaisemassa" hyväksytyn suorituksen. Keli oli tällöin aurinkoinen ja hyvin lämmin.

Keskikokoisten kilpailijoiden suoritusten aikana ilma alkoi muuttua pilvisemmäksi ja kaukaa alkoi jo kaikua ukkosen ääniä. Kun oli lopulta aika aloittaa suurten ryhmä, repesi taivas ja ukonilma oikein tosissaan. Vettä ja rakeita tuli ihan kaatamalla ja kaikki kastuimme läpimäriksi. Kenttä, jolla kisat pidettiin, lainehti vedestä ja se ei oikein luvannut hyvää vesikammoiselle Yepalle. Kisaa päätettiin kuitenkin jatkaa ja aloituspainona Yepan kanssa kävimme vetämässä 144 kg. Yepa suostui tulemaan lammikkoon toisenkin kerran ja tällä kertaa veti 384 kg eli 11,53 x oma paino. Kolmas yritys oli 624 kg, ja silloin Yepa sai tarpeekseen kahlaamisesta ja päätti hyppiä yläpystyä ja kiljua aikarajan täyteen. Kaiken kaikkiaan kokemuksena erittäin mukava ja mielenkiintoinen, ja varmasti tulemme joskus yrittämään uudelleen. Yepa sijoittui tuolla 384 kg:n tuloksellaan oman painoluokan (80lbs) kolmanneksi, joten ihan ok noin ensimmäiseksi kerraksi. Olisi toki ollut mukava nähdä, miten kärry olisi liikkunut, jos keli olisi ollut vähän suosiollisempi, mutta jossitteluja on aina turha jäädä märehtimään. Sinänsä suorituksen arvoa nostaa kuitenkin myös se, että koirat ovat olleet meillä jo hetken suht' lomafiiliksissä. Mikäli taakanveto kiinnostaa, FWPA:n sivuilta löytyy lisätietoa TÄÄLTÄ.

Yona kävi viime viikolla virallisissa lonkka- ja kyynäräkuvissa. Niistä tuloksia odotellaan Kennelliitolta. Päivitin vihdoin uusia kuvia albumeihin: Harrastus-kuvien Vetotouhuihin, Yaykaasin pentukuviin, Malamuutit Yhdessä-albumiin, sekä Yonan albumiin. Lisäksi lisätty Galleriaan 2 uutta albumia: Ruunaa Race 2010 ja Erikoisnäyttely 2010.

13.4.2010

Yepa täytti tänään jo 4 vuotta! Niin se aika vain kuluu :) Paljon uusia asioita olemme Yepan myötä oppineet ja toivottavasti vielä paljon lisää on edessä päin!

12.4.2010

Pitkä pätkä meni päivittämättä, mutta tässä muutama päivitys viime viikoilta...

27.3.2010 pidettiin Alaskanmalamuuttiyhdistyksen vuosikokous Tampereella. Vuosikokouksessa Pekka valittiin yhdistyksen hallitukseen ja minä sain kunnian jatkaa edelleen Koe- ja kilpailuasioiden parissa. Kiitos meiltä molemmilta!! Vuosikokouksessa julkaistiin myös Alman Vuoden 2009 Parhaat-kilpailun tulokset. Meidän malamuutit osallistuivat Paras Harrastemalamuutti-kisaan sekä Paras rekikoira-kisaan. Yepa sijoittui em. kisoissa sijoille 3/26 ja 4/26. Yonan sijoitukset olivat 21/26 ja 26/26, lähinnä johtuen siitä, ettei sillä ikä vielä viime vuonna juuri kisoihin riittänyt. Hinokin sijoittui kisoissa ihan kivasti, sijoille 23/26 ja 20/26.

Eilen ajelimme jälleen Tampereen suuntaan, tarkemmin Hämeenkyröön ja alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyyn. Mukana oli meillä Yaykaas, Yepa ja Yona. Yaykaas aloitti koko näyttelyn olemalla kehässä numerolla 1. Arvostelu oli erittäin hieno, Yaykaas voitti oman sarjansa (Baby 5-7 kk) ja sijoittui vielä Paras Urospentu-kehässä toiseksi. Ei hullumpi aloitus pikku-pojalle! Yona oli ilmoitettu Nuorten luokkaan, jossa se sai EH:n ja voitti ainoana luokkansa. Yepa oli käyttöluokassa, johon oli ilmoitettu 10 narttua. Yepa sai EH:n ja jäi luokassa juuri neljän parhaan ulkopuolelle. Tuomari oli tiukka, varsinkin narttujen kanssa ja paljon jaettiin H:takin. Arvostelut voit käydä katsomassa tyttöjen omilta näyttelytulos-sivuilta sekä Yaykaasin omalta uudelta Näyttely-sivulta. Onnittelut vielä erkkarin voittajille ja kaikille tuloksiinsa tyytyväisille!!

Muutamia treenejä on Ruunaan jälkeen koirilla ajettu, lähinnä lyhyitä sellaisia, jotta olemme voineet ottaa Yaykaasiin mukaan kokeilemaan työntekoa. Olemme olleet erittäin positiivisesti yllättyneitä Yaykaasin otteista vetovaljaissa; poika vetää kuin ei ikinä muuta olisi tehnytkään ja kertaakaan ei liina löysällä ole käynytkään (ellei rapakon väistöä lasketa). Toivottavasti meno jatkuu samanlaisena sitten syksylläkin, kun pääsemme aloittamaan uutta treenikautta!

Olen päivitellyt nyt tekstejä ja kuvia sieltä täältä... Uutta löytyy ainakin kaikkien koirien omilta sivuilta sekä Harrastus-sivulta. Edelleen kuvat saavat odottaa, kiirettä on niin kovasti pitänyt, ettei ole millään ehtinyt... Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että latailen niitä tässä lähipäivinä.

16.3.2010

Meidän nalle, lempeä jättiläinen Hino täyttää tänään 3 vuotta!! Kylläpä aika vaan rientää... Hino on kyllä ollut varsin mainio pakkaus koko ikänsä, sydän täynnä kultaa isossa ulkokuoressa. Onneksi olkoon Hino ja sisarukset ympäri Suomen!! Alla kuva Hinosta maaliskuussa Utajärven KV-kokeessa.

Viime viikonloppuna suuntasimme Ruunaalle Lieksaan, meidän kisakauden viimeisiin kisoihin. Ruunaa Race oli viimeinen osakilpailu tämän vuotiseen Iron Finn Cupiin 4MD-luokassa. Samalla kisa oli koko kauden pisin, 2 x 42 km. Ennakko-odotukset olivat jännityksen sekaiset, taustalla huoli siitä, miten valjakko noinkin pitkästä kisasta suoriutuisi... Lauantaina Pekka starttasi tytöt keulilla ja reilun viikon lepo valjakkotouhuista oli selkeästi tehnyt kaikille hyvää! Takaa lähteneen Joken saatua Pekan kiinni, oli loppumatka sujunut peräkkäin ajellen. Upeasti kolmikko pysyi nelikon kannassa maaliin asti kiinni. Yepa, Yona ja Talut olivat erittäin hyvillä mielin ja hyvässä kunnossa maaliin saapuessaan, joten ensimmäinen 42 km sujui erittäin hyvin. Mikäli kilpailukoe- tulokset olisi katsottu ensimmäisen päivän perusteella, olisi valjakolle tullut jopa REK2-tulos!

Ekan päivän maaliintulo ja hetki maaliintulon jälkeen. Ei juuri väsymystä nähtävissä!

Sunnuntaina startti oli aikaisemmin aamulla ja jälleen uralle lähdettiin innolla! Pekka ajeli lähes koko matkan yksikseen, valjakossa piti muutamia vaihdoksia tehdä matkan varrella; tytöt aloittivat keulassa Talutin juostessa pyörässä. Matkalla oli välillä Yepa ja Talut keulassa ja Yona pyörässä ja maaliin tultiin Talut ja Yona keulassa, Yepa peesasi pyörässä. Maaliin tullessa valjakko oli edelleen hyvissä voimissa, joten erittäin hienosti suoriutui meidän tiimi kahdesta maratonista viikonlopun aikana. Vauhti oli sunnuntaina hiukan hitaampaa kuin edellisenä päivänä ja Mikon ja varsinkin Mikan kiriessä kärjessä aikojaan kovemmiksi edelliseen päivään verrattuna, jäi loppuaika todella harmittavasti vain 25 sekuntia REK3-tulokseen oikeuttavasta ajasta! Voisi sanoa, että niin meidän tuuria... :) Toki kokonaisuutena kisa sujui mielettömän hyvin, valjakko teki töitä 84 km hienosti ja nuoriso-osasto Yona ja Talut viimeistään nyt todistivat sen, että heissä on todellakin potentiaalia valjakkotyöskentelyyn. Todellakin olisivat ansainneet ihan virallisen tunnustuksen siitä.

Toisen päivän startti - intoa riittää edellisen päivän maratonin jälkeenkin!

Sunnuntaina palkintojen jaon jälkeen oli aika hyvästellä Talut, joka lähti takaisin kotiin. Uskomattoman hienoa oli saada Talut talveksi valjakkoamme vahvistamaan ja varmasti on pojalla nyt roppakaupalla uusia kokemuksia! Erittäin paljon kiitoksia Annelle, joka luotti meihin ja antoi Talutin lainaan koko pitkän talven ajaksi!! Toivottavasti tämän talven kokemukset tuottavat tulevaisuudessa hedelmää! Kyllähän se haikealta tuntui palata kotiin, kun tavallaan yksi on joukosta poissa, mutta onneksi varmasti tulevaisuudessakin tulemme Talutin tapaamaan! Kiitos Anne ja Kirsimarja vielä kerran!! Kiitos myös kaikille kisakumppaneille kauden ajalta mukavasta seurasta kisapaikoilla! Yhteenvetona kauden kisoista ja kokeista kokemuksen lisäksi koirat saivat seuraavia tuloksia: Yepa 2 x KVK1 ja 1 x REK3 sekä Talvipäivien kuormanvetokisan 2. sija parhaana narttuna, Yona ja Talut saivat molemmat REK1-tuloksen. Sijoitus Pekan valjakolla 200 km Iron Finn Cupissa oli 5., yhteensä 12 pisteellä.

Kuvapäivityksiä tulee jossain vaiheessa loppukauden osalta. Nyt on aika nauttia alkavasta keväästä ja ajella kiireettömiä rekilenkkejä keväthangilla!

7.3.2010

Toissa viikonloppuna oli jälleen kauan odotetut Alman Talvipäivät Rautavaaran Metsäkartanolla. Ajelimme sinne jo torstai-iltana, perillä oltiin hiukan puolen yön jälkeen. Ensimmäisen yön vietimme väliaikaisesti Marjamaan lomahuoneistoista Mustikassa, koska meille varattu Lakka vapautuikin vasta perjantaina. Illanviettoja ei tarvinnut myöhäisen saapumisen vuoksi ajatella, joten koirat huollettuamme kävimmekin saman tien nukkumaan.

Perjantaina aamulla koirat juotettiin, ja aamupäivästä olikin Alman Talviajojen ajajien kokous. Parin tunnin päästä siitä oli ensimmäinen startti ja Pekka starttasi ajoihin nelikolla. Ajajien kokouksessa oli sovittu Check-pointista ennen toisen kierroksen alkua (28,8 km, joka ajettiin kahtena lyhyempänä lenkkinä). Hino jäi check-pointille ja Pekka jatkoi loppumatkan kolmikolla Yepa, Yona ja Talut. Aika ensimmäiselle päivälle oli 3:24:15 ja koirat saapuivat hyvävoimaisina maaliin. Perjantai- illaksi oli järjestetty vielä leirin avaus ja sitten olikin saunomisen ja vapaan illanvieton aika. Meillä tosin nukkumatti kutsui suhteellisen aikaisin, kun lauantaiksi oli Pekalle luvassa aikainen startti Talviajojen toisen päivän kisaan ja minulla oli tulossa työntäyteinen päivä kisojen toimitsijapuolella. Aamun startti sujui hyvin ja ehdin lähettämisen jälkeen vielä lyhyempien kisojen ajajien kokoukseen. 9 km valjakkoajoon oli ilmoittautunut mukava määrä valjakoita ja ehdottomasti suosituin oli tänä vuonna 3 km hiihto, johon osallistui yhteensä 19 koirakkoa. Lasten kisassa oli myös runsas osanotto, Jere ja Tony kävivät osallistumassa siihen Yonan kanssa. Huolimatta tiukasta kisa-aikataulutuksesta saimme kaikki kisat vedettyä kunnialla läpi ihan valoisan aikaan. Pekan valjakon toisen päivän aika oli 3:35:11 ja kokonaisaika 6:59.26. Sillä irtosi kisojen 6. sija kahdeksan osallistuneen valjakon joukosta. Alman Talviajot oli yksi osakilpailu Iron Finn Cupissa ja Pekalle tuli 5 cup-pistettä. Yaykaas pääsi leikkimään sekä Karon (UtaMuutin Kaertok), että siskonsa Atukin kanssa ja kivaa oli! Hyvin Yaykaas osasi olla myös parkkiketjuissa nuoresta iästään huolimatta. Lauantai-iltaa vietettiin palkintojenjaon ja arpajaisten merkeissä, jonka jälkeen suunnistimme saunaan. Loppuilta vierähtikin sitten kodalla, jossa olikin mukava pitää hauskaa tutun perusporukan kanssa!

Sunnuntaille oli jäljellä perinteinen kuormanvetokisa, johon oli sekä Yepa että Hino ilmoitettu. Aamu alkoi punnituksella ja tällä kertaa pääsin itse osallistujapuolelle, paperitöitä lukuunottamatta. Hinolle kerta oli ensimmäinen missään ja pisti hiukan jännittämään kuinka poju mahtaa suoriutua hommasta... Yepa sai kunnian aloittaa toisen ryhmän ja Hino oli muutaman koiran päässä omalla suoritusnumerollaan. Aloituspaino sujui Yepalta vauhdilla ja pian olikin Hinon vuoro. Vein Hinon paikoilleen ja päästyäni itse oikeaan kohtaan, annoin vetokäskyn. Hino seisoi kuin patsas, hyväntahtoisesti häntää heiluttaen paikoillaan ja ei sitten siitä liikahtanut, ennen kuin minuutin päästä hain sen pois... :) Lieko Hino hiukan hämmentynyt yleisöstä ja muista koirista, mutta ei tullut kilon kiloa Hinolle tulokseksi. Yepa veti useampia vetoja ja myös vaaditun 297 kg, jonka jälkeen ryhmät yhdistettiin. Kisassa oli kaiken kaikkiaan 26 koirakkoa osallistumassa ja se oli varmasti kaikkien aikojen ennätys! Ryhmien yhdistyessä oli mukana vielä huimat 19 koirakkoa ja päivästä oli siis selvästi tulossa pitkä. Kilojen noustessa kovempiin lukemiin, alkoi joukko kuitenkin harventua, kunnes jäljellä oli enää kourallinen koiria. Yepa oli selkeästi vetopäällä ja niinpä kilot ohittivat jo viime vuotiset vedot ja päästiin uudelle sataluvulle. Yepan viimeiseksi hyväksytyksi tulokseksi jäi 611 kiloa, joka oli hienot 18,8 x oma paino. 663 kiloa jämähti niin kovasti paikoilleen, ettei Yepa saanut sitä kiskaistua liikkeelle, mutta kun rekeä tuupattiin irti, veti Yepa senkin vielä suht helposti loppuun. 18,8 kerroin oikeutti narttujen kisan voittoon, kokonaiskisassa Yepa sijoittui toiseksi heti Nickin (Quinault's Blue Wings) jälkeen. Kyllä todella hienosti Yepa veti, ottaen huomioon senkin seikan, että takana oli jo 60 km viikonlopun kisoissa juostuna. Kaiken kaikkiaan tulokset olivat muillakin koirilla hienoja, mukana oli myös hienoja vetoja esittäneitä ensikertalaisia. Onnea kaikille menestyneille ja suorituksiinsa tyytyväisille! Kisassa vierähti viisi tuntia, joka on kyllä todella pitkä aika koirillekin olla valmiustilassa koko ajan. Palkintojen jaon jälkeen ryhdyimme pakkaamaan kamoja, kun emme niitä aiemmin ehtineet saada kasaan. Pois Metsäkartanolta pääsimme lähtemään vasta kuuden aikaan sunnuntai-iltana. Onneksi ei tarvinnut ajaa kotiin, vaan poikien ja Pekan hiihtoloman johdosta jatkoimme matkaa Ouluun.

Oulussa vietimme ensimmäisen yön Pekan siskon luona, tutustumassa poikien uuteen serkkuun. Seuraavana päivänä siirryimme sitten minun vanhempien luokse yöpymään loppuviikon ajaksi, siellä kun onnistuimme saamaan koirat ketjuihin. Oulua tuli ihmeteltyä viikon aikana oikein urakalla, monta kaveria tuli myös käytyä moikkaamassa. Torstaina kävimme Annen ja Markon luona Kempeleessä ja ajamassa koirilla. Itse pääsin istumaan Markon kuutosen kyytiin, Annen ja Pekan ajaessa kolmikoilla perässä. Kyllähän se oli mukavaa kyytiä - helppoa tuo valjakkoharrastus... :) Lenkin jälkeen istuimme sitten jonkun hetken kahvitellen ja kuulumisia vaihtaen, kiitos Anne ja Marko!!

Perjantai-iltana pakkasimme kaiken jo valmiiksi ja lauantai-aamuna suuntasimme sitten Utajärvelle kuormanvetokokeeseen. Kokeeseen oli ilmoittautunut maksimimäärä koiria, eli 15, joka on virallisten kokeiden ennätys. Meiltä osallistumaan oli ilmoitettu Yepa ja Hino, Yonalla kun ei ikä vielä tälle talvelle riittänyt. Hino teki 100% parannuksen talvipäivien kisaan verrattuna ja veti aloituspainon, 80 kiloa. Seuraavalla vedolla ajatus katkesi sivustalla leikkivän pennun touhujen katseluun ja hyväksyttyä tulosta ei Hinolle ensimmäisestä kokeesta herunut. Hinon tulos siis 80 kg, eli 1,65 x oma paino. Yepa veti rutiinilla aloituspainon ja hyväksyttyyn tulokseen vaaditun 5 x oman painonsa, 160 kg. Tämän jälkeen otimme vielä muutamia vetoja, viimeiseksi tulokseksi Yepalle jäi tällä kertaa 360 kg, eli 11,25 x oma paino. Viimeinen yritys, 410 kg lähti hienosti liikkeelle, mutta Yepa päätti lopettaa suorituksen päästyään itse "maaliviivalle" ja tämän jälkeen ei loppumatkaa enää saatu hoidettua. Yepan sijoitus oli kokeen 3., eli ihan hyvin tyttö taas homman hoiti! Kokeilimme kokeen jälkeen pari vetoa Yonan kanssa, jälkimmäisellä vedolla kuormaa oli 70 kiloa, ja se hoitui helposti, joten ensi vuonna toivottavasti saamme Yonallekin hankittua KVK1-tuloksen. Makkaranpaiston ja palkintojen jaon jälkeen olikin aika suunnata kohti kotia. Reissussa on kiva olla, mutta vielä kivempaa on palata sitten kotiin!!

Kuvia tulee talvipäiviltä ja Utajärveltä vähän myöhemmin, kun niihin ehtii hiukan käsiksi. Talvipäivillä toimitsijahommien vuoksi meidän kamera ei tosin kauheasti ulkoillut, mutta kyllä sinne jotain silti taisi tarttua... Kiitos kaikille meitä reissulla majoittaneille ja kestinneille ja kaikille ystäville mukavasta seurasta!!

23.2.2010

Viikonloppuna olimme lauantaina viettämässä Jeren joukkueen ulkoilupäivää Myllymäen laskettelukeskuksessa. Lastasimme mukaan reen ja kaikki malamuutit, ja tarkoitus oli ajeluttaa poikia koiravaljakolla. Osa pojista innostui suunnattomasti malamuuteista ja nehän tietysti tykkäsivät saamastaan huomiosta. Nelikko toimi yllättävän hyvin "safarikoiran" hommissa, eli pyyhkivät reilun 200 metrin mittaista pätkää edestakaisin monta monituista kertaa. Vasta ihan kaksi viimeistä lenkkiä alkoi jo kyllästyttää ihan selkeästi, mutta nekin kuitenkin tuli hoidettua kunnialla läpi. Pekka teki yhden voltin kyytiläisen kanssa, roikkui hetken yhdellä kädellä reen ohjauskaaressa ja ulkoilupäivän päätteeksi jouduimmekin sitten käymään päivystyksessä. Onneksi ei mitään vakavampaa sattunut, jokunen ruhje olkapään ja selän aluella ja hoidoksi kipulääkkeitä. Valjakko kyllä onneksi pysähtyi heti, kun tajusimme niitä käskeä pysähtymään... :)

Sunnuntaina ajelimme Pekan kanssa Pihtiputaalle, viemään Yepaa kuormanvetokokeeseen. Tällä kertaa pystyin itse ohjaamaan suoritusta ja Yepa oli vetotuulella - ainakin alkuun. Aloituspainon jälkeen nostimme kilot heti hyväksyttyyn tulokseen vaadittuun 5 x omaan painoon ja Yepa vetäisikin sen ihan kevyesti (165 kg). Tämän jälkeen nostimme määrän 220 kg, eikä tämäkään tuottanut ongelmia. Seuraava paino oli 310 kg ja Yepa lähti viemään sitä suoranaisesti vain kävellen, mutta pysähtyi puoleen matkaan. Silloin sille iski sitten se "kuuluisa" ei-kiinnosta-hetki ja Yepa käänsi korvat vaakaan ja ryhtyi haistelemaan tuulta ja katselemaan maisemia... Mikään ei auttanut enää, joten tulokseksi jäi Pihtiputaalta 220 kg eli 6,67 x oma paino. Ihan tyytyväisiä silti ollaan, toinen KVK1-tulos Yepalle.

Lunta on tullut, tullut ja tullut... Kohta pihamaa alkaa käydä hyvin pieneksi ja koirat astella tarhoistaan ulos, mikäli sitä vielä kovastikin aikoo tälle talvelle tulla lisää. Tosin ei valiteta, on sitä lumen puuttesta viimeiset kolme talvea kärsittykin, joten ihanaa että lunta nyt on. Tulevana viikonloppuna suuntaamme Alman perinteisille Talvipäiville Rautavaaralle, joten seuraavat uutiset tulevat varmaankin sitten sieltä, tosin ainakin viikon viiveellä, kun jatkamme sieltä matkaa pohjoiseen hiihtoloman ajaksi. Nähdään siis talvipäivillä!!

Kuvia on lisätty reilulla kädellä: Yaykaasin pentukuviin, Yonan albumiin, Hinon albumiin, Malamuutit Yhdessä-albumiin. Lisäksi ladattu uudet albumit Eastpoint Openin kisoista sekä Kasarin Salpasäpinöistä. Kirjoittelin myös jokusen lauseen Yaykaasin pentupäiväkirjaan.

15.2.2010

Viime viikonloppuna suuntasimme "kotikisoihin" eli Kasarin perinteisiin Salpasäpinöihin. Osa malamuuttiväestä oli kisaamassa Rautavaaran SM-kisoissa, osa hakemassa tuloksia Ruotsista, mutta ystävänpäivän kisoihin Ylämaalle (Lappeenrantaan) saapui 7 malamuuttivaljakkoa kahdeksasta ilmoittautuneesta. Laskeskelimme tuossa ystävän kanssa, että viikonloppuna kisasi kaikkiaan 17 malamuuttivaljakkoa ja moni kuski oli vielä jäänyt kotiinkin... Hienoa, että malamuutit alkavat näkyä enemmänkin kisaurilla testaamassa vauhtia ja kykyjään.

Viime viikolla Pekka teki päätöksen ajaa kaksikolla Yona ja Talut, Yepan ollessa hiukan edelleen juoksun jälkimainingeissa. Loppuviikosta Salmisen Virpin kanssa keksittiin, että Yepahan voisi juosta Virpin valjakossa Minton ja Iran kaverina ja kävin sitten torstaina vähän testaamassa Yepan vetohaluja Hinon kanssa. Ei siellä totaalistoppeja tullut, Yepa veti ihan ok ja päätettiin Virpin kanssa vielä kisa-aamuna katsoa, että miten nämä kolme koiraa toisiinsa suhtautuu tauon jälkeen. Siinäkään ei ongelmia ollut, joten Yepa lähti sitten Virpin kanssa uralle.

Yona ja Talut painelivat raskaan ja erittäin upottavan uran kahdestaan ihan hienosti läpi ja maaliin tultiin vielä ylämäkeen laukaten. Aika riitti malamuuttien toiseen sijaan ja virallisen kokeen tulokseksi tuli nuorille ensimmäinen REK1-tulos!! Kyllä oli hienoa saada tulos, varsinkin kun pari viime viikonloppua on mennyt ihan nollille. Toisaalta oli myös kiva nähdä, että Yona ja Talut olivat hyvin ehtineet toipua toissaviikonlopun Eastpoint Openin 2 x 27,5 km vedoista. Yepa saavutti Virpin valjakossa malamuuttien sijan 4/7 ja virallinen tulos REK3. Kiitos Annelle jälleen, että saamme pitää Talutia täällä meillä talvikauden ja oikein paljon kiitoksia Virpille Yepan ottamisesta valjakkoosi mukaan!!

Ensi viikonlopun Ruuhirod / Ruuhikierros peruuntui, joten ajelemme "vain" Pihtiputaalle kuormanvetokokeeseen Yepan kanssa. Josko siellä olisi vähän jo intoa vetää enemmänkin kuin aloituspaino... :)

Onnittelut vielä Hamarin Mikalle SM-REK04-10-tuloksesta Rautavaaralla, Kempeleeseen Annelle ja Markolle, sekä omistajille Ruotsin Polarhund D-testin ja A-testin suorituksista, sekä Kasarin nopeimmalle malamuuttivaljakolle, Jennille ja koirien omistajille!

9.2.2010

Jopas on kiirettä olevinaan, kun ei ole kuukauteen ehtinyt sivujakaan päivittää... Tapahtumia kyllä on ollut, joista tässä taas ne tärkeimmät.

Tammikuussa kävimme ajelemassa Kasarissa Valjakkosamojedien retkiajoissa. Pekka ajoi lauantaina kolmikolla Yona, Yepa, Talut yhteensä 19,5 km lenkin ja sunnuntaina ajattelimme sitten ajaa kahdella valjakolla. Minä lähdin Yepan ja Hinon kanssa ja Pekka otti sitten junnut oman rekensä eteen. Ensimmäiset 5 km Yepa teki töitä lähes yksin ja totesimme sitten, että ei taida olla ihan reilua eilisen lenkin jälkeen vetää vielä toinen samanlainen lenkki, mutta tällä kertaa yksin. Vaihdoimme Pekan rekeen nelikon liinat, vaihdoimme Yepan sinne kolmanneksi ja minä istuin rekipussiin Hinoa käsissä hihnasta pidellen. Kymmenen kilometrin kohdalla Hino alkoi olla jo täysin loppu ja päätimme, että oikaisen Hinon kanssa kävellen kelkkareittiä pitkin osan matkaa, josko poju siihen mennessä toipuisi taas sen verran, että pysyisi valjakon mukana. Näinhän siinä sitten kävi, mutta viimeiset neljä kilometriä menin sitten taas Hinon kanssa kävellen, jotta muu valjakko saisi vetää ihan tavallisesti loppumatkan, olihan reessä ollut 150 km painoa kolmikolla vedettävänä pitkät pätkät. Kaikesta tästä ja Hinon syömättömyyteen kyllästyneenä päätimme kastroida Hinon heti, eli maanantaina varasin sitten kastrointiajan. Nyt Hino on ollut parisen viikkoa toipilaana ja alkaa taas piakkoin päästä treeneihin mukaan. Sinänsä kannattava päätös, Hino nimittäin aloitti jälleen syömisen heti leikkauspäivän iltana ja siitä asti onkin ruoka taas maistunut.

Kisakauden avaus suoritettiin Ohkolan kisoissa 30.1.2010, meille tälle kaudelle toissijaisessa sprintissä. Valjakon työskentely kahden kierroksen kisassa oli ihan treenien mukaista, eli vauhtia ei ollut sprinttimatkaan riittävästi, mutta treenivauhdeissa pysyttiin. Tulos oli kilpailukokeesta REK0, tosin REK3-tulostaso ylittyi vain 0,46 % verran.

31.1.2010 matkattiin sitten Sisättöön kuormanvetokokeeseen. Sinne oli ilmoitettu ainoastaan Yepa ja minun ollessa koetoimitsijana, ohjasi Pekka Yepaa. Aloituspaino sujui kevyesti Yepalta, seuraavaksi rekeen laitettiin vaadittava 5 x oma paino, jonka Yepa veti puoleen väliin. Sitten sille iskikin taas uskonpuute ja koe jäi Yepan osalta siihen. Joten sieltäkin tuloksena puhdas nolla.

Varsinainen päätavoite tälle kaudelle meille on 4MD-luokan kisat ja sen yhteydessä oleva Iron Finn-cup, jonka ensimmäiset kisat olivat Jongunverralla Eastpoint Openissa viime viikonloppuna. Ajoimme sinne perjantaina ja ehdimme kerrankin ajallaan ajajien kokoukseenkin. Nukkumaan tuli käytyä hyvissä ajoin, jopa niin reilusti aiemmin kuin kotona, että yöunien pituus oli paljon pidempi kuin pitkiin aikoihin. Aamulla ennen ensimmäistä starttia oli reilusti aikaa touhuta juottoja ja muita kisavalmisteluja. Pekan kolmikko starttasi uralle 8 muun malamuuttivaljakon kanssa, johdossa Talut ja Yona, takaparissa Yepa. Alkumatka oli Talutilla mennyt leikkimiseksi ja Pekka oli vaihtanut Talutin takapariin Yepan kaveriksi. Siellä oli Talut ruvennut jahtaamaan Yonaa kiinni ja jotta pojun voimat riittäisivät maaliin asti, oli Pekka vaihtanut Yepan Yonan rinnalle keulaan. Tällä tavoin matka eteni sitten maaliin asti. Ongelmana pehmeällä puuterilumisella uralla oli jälleen tassuihin kertyvät lumipaakut, vaikka alkuun koirat tossutettiinkin. Tossut olivat kuitenkin lennelleet pitkin matkaa, yhtä koirat jopa luulivat metsään lentäväksi linnuksi, kun se oli Talutin jalasta ottanut reilut lähdöt metsähallituksen puoleen. Lisäksi suunnattomasti ihmisiä rakastavat malamuuttimme olivat riemastuneet matkan varrelta löytyneistä katsojista niin, että kuin rallikisoissa konsanaan oli valjakko suistunut radalta kohti väkijoukkoa. Matkan varrella Joken valjakko oli ohittanut Pekan ja tiimi oli saanut "vetoapua" Joken valjakosta, mutta järvelle mennessä Yepa oli ruvennut arastelemaan etenemistä, ja Jokke oli päässyt irtautumaan Pekasta. Ensimmäisen päivän aika oli 3:08:01 ja siis reilusti kärjestä jääneenä.

Ekan päivän startti


Tulossa maaliin ekana päivänä

Toisen päivän starttiin laitettiin suoraan Yepa ja Yona keulaan, ja Talut takapariin. Valjakko lähti hienosti uralle, mutta parinsadan metrin päässä Yepa oli tehnyt täydellisen stopin. Tossujen poistoa ja takapariin siirtoa kokeiltuaan Pekka päätti jättää Yepan reitin varrelle n. 600 metrin kohdalle. Sinänsä ihan oikea päätös, että nuorille koirille olisi ollut liian rankkaa vetää kahdestaan lähes koko matka vielä Yepaakin lisäpainona rekipussissa, mutta tästä seurasi myös se, että koe ja kisan tulokset mitätöitäisiin. Tätä Pekka ei tosin vielä siinä vaiheessa tiennyt. Parin kilometrin kohdalla Yona oli alkanut kuumua ja Pekka oli riisunut tossut pois, jonka jälkeen oli tilanne normalisoitunut. Yona ja Talut olivat lisänneet reilusti vauhtia ja ottivat kiinni edellä menneen Harrin valjakon. Peräkkäin ajellessa oli matka edennyt 23 kilometriin, jolloin tuntia myöhemmin startannut harrastesarjan huskyvaljakko oli tullut ohitse ja Pekka oli juuri ohittanut Harrin. Tästä hiukan lisää vauhtia saaneena Yona ja Talut saapuivat maaliin huskyvaljakon peesissä. Aikaa kaiken säheltämisen kanssa oli kuitenkin mennyt hiukan enemmän kuin edellisenä päivänä, eli 3:20:08. Tämä ei olisi riittänyt REK-tuloksiin, mutta cup-pisteitä olisi kuitenkin saanut vielä jokusen kappaleen. Maalissa Pekka sitten kuuli, että Yepan 600 metrin matkan vuoksi valjakon suoritus hylättiin ja näin jäi cup-pisteetkin saamatta. Olisi ehkä pitänyt lukea sääntöjä hiukan tarkemmin, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, päätös oli silti junnujen kannalta oikea. Kaiken kaikkiaan viikonlopun saldo oli tulosten osalta jälleen pyöreä nolla, mutta erittäin tyytyväisiä olemme erityisesti junnujen suorituksiin. Kunto kesti hienosti kahden päivän kisan ja töitä tehtiin uralla kolmikossa, mutta myös kahdestaan. Tästä on suunta tuloksellisesti vain ylöspäin...

Yona ja Talut tulossa maaliin toisena päivänä

Yaykaasista kirjoittelin hiukan tuonne pentupäiväkirjaan, uusia kuvia sain lisättyä Ohkolan kisoista, ne löytyy Galleriasta. Lisäsin myös uuden videon, se toimii hiukan eri tavoin, kuin aiemmat, mutta jos koneesta löytyy Media Player, pitäisi sen näkyä sujuvasti.

13.1.2010

Vuosi on vaihtunut ja viime vuoden uutiset ovat siirtyneet oikealla puolella näkyvään uutisarkistoon. Uudet uutiset aloittavat siis puhtaalta pöydältä...

Kaikennäköistä on jo ehtinyt tässä välissäkin tapahtua, kirjaillaan niistä nyt tärkeimmät... Uuden vuoden aattona Pekka kävi ajelemassa koirilla reilun 25 km ja monien asioiden summana tytöt ottivat kotona yhteen sen verran, että tuloksena Yepalla reikä etujalassa ja molemmilla ylähuulen sisäpuolella reikä, joka tosin ei ulos asti yltänyt. Onni onnettomuudessa oli, että noinkin vähillä vammoilla selvittiin ja tytöt vaikuttavat olevan edelleen ihan ok-väleissä. Eivät rähise toisilleen valjakossa tai muutenkaan, ja se riittää meille. Tunteita varmasti lenkkiväsymyksen ja ilotulitepaukkeen lisäksi kuumensi Yepan juoksu, joka oli alkanut.

Hinon lonkka- ja kyynärätulokset tulivat Kennelliitosta ja sehän oli sitten terve poika, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0 !! Kyllä on hienoa, kun tietää ettei siellä tällä hetkellä ole mitään vialla, Hino kun on niin iso ja painava, että luvassa olisi ongelmia mikäli luusto ei kunnossa olisi. Hino on taas perinteiseen tapaan on paastonnut Yepan juoksun vuoksi, ja Talut tuo oman lisänsä vielä siihen "kilpakosijana", joten olemmekin päättäneet kastroida Hinon keväällä kisakauden jälkeen...

Vuodenvaihteen jälkeen matkasimme viikoksi mökille Pohjois-Karjalaan, Valtimolle. Lunta oli siellä itseasiassa vähemmän kuin meillä kotona, mutta pakkasta riittikin koko viikoksi senkin edestä; alimmillaan mittari kävi yli -30 lukemissa ja peruspäivänäkin sitä oli n. -23 astetta. Isot malamuutit olivat parkkiketjuissa pihalla ja oli hieno nähdä, että kaikki osasivat hyödyntää rodunomaista kylmänkestävyyttään kerälle kiertyen. Käydessämme koirien luona ja rapsuttaessamme ne tarjosivat mahaa rapsutettavaksi ja se oli todella lämmin kiepillä olon jälkeen. Tassut aseteltiin hienosti kiepin sisään, irti maasta, kaiken päälle vedettiin häntä ja sen alle työnnettiin vielä kuono. Kyllä ne arktiset koirat pärjää! Yöt ne viettivät kärryssä, jossa jokaisella oli lämpötila aamulla plussan puolella ja parina iltana pääsivät käymään mökissä sisällä venyttelemässä ja oikomassa itseään. Lisäksi annettiin ylimääräistä läskiannosta niille, jotta paremmin energia riittää lämpimänä pysymiseen. Yaykaas ja Pontus olivat sitten "sisäkoirina", tosin Yaykaas varsinkin viihtyi hyvin myös ulkona. Keskiviikkona Jokke kävi kylässä ja ajoivat Pekan kanssa 12,5 km treenilenkin. Anne ja Mari pyörähtivät kylässä myös ja Mitak pääsi häiriötekijöiden ja elävien painojen kanssa ottamaan muutamia kuormanvetoharjoituksia.

Perjantaina kävimme koko perheellä ajamassa koirilla 8 km kahdella kakkosen valjakolla. Pojat saivat myös ajaa ihan itse ja pikku Yaykaas juoksi vapaana valjakoiden mukana melkein neljä kilometriä. Siinä ajassa se ehti muutaman kerran upota lumihankeen ojissa ja penkan puolella, mutta sitkeästi itsensä sieltä nosti ylös - ei mitään merkkejä paniikista, vaikka poistulo onnistuikin hitaasti sentti kerrallaan... Loppumatkan Yaykaas matkusti rekipussissa reen kyydissä, kuin vanhakin tekijä. Varmasti olisi jaksanut vielä mukanakin juosta, mutta ahneena malamuuttipentuna rupesi vetämään matkalta löytyneitä kiviä urakalla naamariin, että kolmatta kertaa kiveä pois suusta kaivettuani päätin heittää sen sitten rekipussiin. Lauantaina Pekka kävi ajamassa vielä 18 km treenilenkin kolmikolla Yepa, Yona ja Talut, Hinon ollessa paaston ja kylmyyden vuoksi sen verran heikkona, ettei sitä viitsitty mukaan laittaa.

Näin nämä vuoden ensimmäiset uutiset. Kirjoittelin jotain tuonne Yaykaasin pentupäiväkirjaan, lisäsin uusia kuvia Yaykaasille, Malamuutit yhdessä- albumiin sekä loin uuden albumin Harrastus-kansioon, Mokkireissu2010.