www.malamuutti.com - Tervetuloa!


Uutisia 2008...

20.12.2008

Lunta on jälleen satanut sen verran, että tänään päivällä päätimme metsätien pohjalla kokeilla kolmen malamuutin valjakkoa reen edessä. Kärkeen laitettiin Yepa ja Yona ja Hino sitten yksin takapariin. Lähtöhalut olivat kovat ja kun kerrankin päivänvalolla päästiin hommaa testaamaan, minä heiluin kameran kanssa, Pekka valjasti koiria ja pojat seisoivat reen jarrulla ihan tosissaan.


Yepalla kiire lähteä, Hino pitää hauskaa Pekan kanssa ja pojat pitävät rekeä paikallaan.

Kaiken kaikkiaan testi meni erittäin hyvin. Kaikki tekivät innolla töitä, Yonakin oli kuin olisi syntynyt kärkikoiraksi. Ainoastaan lunta oli vielä turhan vähän, joten senkin vuoksi lenkki oli erittäin lyhyt. Onneksi tänään on lumisade jatkunut koko päivän, joten toivottavasti nyt viimein saisimme talven tänne meillekin ja pääsisimme treenaamaan koiria paremmin. Tässä alkaa jo ensimmäiset rekikisat lähestyä kovaa vauhtia ja toki olisi ihan kiva jos olisi ehtinyt kunnolla treenaamaankin koiria ennen niitä... Lisäilin tämän päivän rekipätkästä kuvia tuonne Harrastus-albumin Vetotouhuja-osioon.

Joulu on ihan kohta ja me taidamme hiljentyä joulun viettoon täällä malamuutti.comissa. Toivotamme siis tämän myötä kaikille tutuille ja sivustolla muuten vieraileville
Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009!!  




11.12.2008

Lumi sitten tuli ja meni ja nyt tuli taas... Edelliset lumet tulivat kertaheitolla, reilut 20 cm ja päästiin kaksi kertaa ajamaan ihan reellä. Se oli vielä hauskempaa kuin muistinkaan ja harmitus oli suuri kun nuo lumet sulivat jälleen viikon kestäneissä vesisateissa pois. Pakkasta meillä on nyt ollut sen jälkeen viikon päivät ja ihana jäätikkö tietenkin sateiden jäljiltä. Eilen illalla ja viime yönä oli sitten tullutkin lunta, tosin sitä varmaan on vain noin 5 cm, joten rekiajelut saa vielä odottaa. Potkukelkalla taitaa just ja just päästä pikkulenkkiä tekemään.

Meidän perheen uusin hankinta on reilu 200-litrainen akvaario kaloineen. Voin hyvin allekirjoittaa väittämän, jonka olen joskus kuullut; Akvaario on terapeuttinen seurattava. Sitä voisi tosiaankin katsella päivät pitkät ajattelematta mitään - mukava ajanviete.

Muuta ihmeellistäpä ei juuri elämään kuulu, Yona kasvaa ja kehittyy hienosti, malamuutit ovat kaikki ihan muuten niin kuin ennenkin ja Pontus ja Veerakin viettelee mukavia ja rauhallisia päiviä.
 



24.11.2008

Jee, lumi on tullut!!! Viime viikolla satoi kerralla lähes 10 cm lunta ja aika mukavasti sitä on viikonloppuna lisääkin tullut. Eilen on lumimyräkkä ilostuttanut meitä ja reen saa kaivaa talviteloilta! Malamuutit meinaavat karata lapasesta, kun ovat niin intoa täynnä valkoisesta hangesta... Eilen käytiin ottamassa tyypit malamuuttien kanssa potkukelkoilla ja vitsit että oli kivaa!

Yepa alkaa olla jälleen karvaton kojootti, onneksi ei tullut ilmoitettua sitä Messarin näyttelyyn. Hino puolestaan on rakentanut melkoisen turkin itselleen, kyllä se nyt vaan alkaa näyttää siltä, että sille tulee jäämään turhan pitkä turkki. Harmillista sinänsä, sekä näyttelyiden että normaalin arjen kannalta. Onneksi karva on kuitenkin suhteellisen karkeaa, joten ei siihen mahdottomasti lunta tartu. Turkki kuitenkin kastuu jonkun verran enemmän kuin normaaliturkki ja karvan määrä hankaloittaa valjaiden, pantojen yms. pukemista ja varsinkin riisumista.

Yonakin on päässyt testailemaan vetämisen saloja pari kertaa, siitä lisää Yonan pentupäiväkirjassa. Lisäilin uusia kuvia Yonan albumiin.


Aika perinteinen malamuuttireaktio ensilumesta ;-)
 



16.11.2008

Juups, kuran ja ravan roiskuessa olemme treenailleet kotosalla koiria ja toivoneet viikkotolkulla, jotta se talvi jo tulisi... Kävihän sitä vähän jotain valkoista maassa puolikkaan päivän verran ja muutama ilta on ollut pakkastakin - hurjat -6 astetta jopa! Nyt ensi viikolle olisi jälleen luvassa pakkasta ja jopa luntakin, mutta eiköhän tuo Foreca ym. saa sen huomiseen mennessä jälleen muutettua sateiksi.... Ai miten niin rassaa tämä jatkuva sade ja synkkyys ja rapa ja kura ja karmea siivo kotona sen vuoksi....

Yonalla tuli tänään 5 kk:tta täyteen, siitä enemmän Yonan omassa pentupäiväkirjassa. Muuten ei mitään ihmeellisyyksiä kuulu meidän arkeen, joten tällä kertaa tällaiset uutiset.  Alla vielä yksi kuva Yonasta, otettu työllä ja tuskalla tänään...


Yona 5 kk 



27.10.2008

Viime viikonloppuna oli Ylämaalla alaskanmalamuuttien paikallistapaaminen. Paikkana oli viimevuotiseen tapaan Metjärven leirikeskus ja mukavasti porukkaa oli paikalle jälleen tullut. Aamun sateet loppuivat melko lailla silloin kun kaikki olivat paikalle saapuneet ja aurinkokin rupesi näyttäytymään. Siinä kahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa sai tarvikehävittäjä tehdä kauppoja ja meillekin mukaan tarttui Yonalle uusi panta. Entinen olisi toki sopinut vielä, mutta oli vähän huono käytettävyydeltään, joten pikku tyttökin sai nyt ihan oikean alaskalaispannan.

Päivemmällä Pekka ja Mika kävivät merkkaamassa treenireitin ja sinne sitten suuntasivatkin kaikki "isot" malamuutit erilaisilla kokoonpanoilla. Matka olikin hieman haasteellinen seurattava ja muutamat harhailivatkin jo hieman reitiltä. Pituutta lenkille tuli hieman enemmän kuin sanottu, mutta kaikki jaksoivat hyvin sen loppuun saakka. Nuoret muutit pääsivät kiertämään "pentupolkua" ja olihan siellä mukana isoveljenä valvomassa myös Nunaka.

Iltapäivä ja illansuu vietettiin perinteisesti nuotion äärellä makkaraa paistellen ja hurttia huumoria viljellen. Auringon kadotessa alkoi ennustettu myrsky nostaa päätään ja keli muuttuikin aika koleaksi ja synkäksi. Tarkoituksena oli vielä kokeilla neljän malamuutin yhdistelmää mukana tuodun mönkkärin edessä ja kokoonpanoksi valjakkoon kasattiin keulaan Nukka (Najanin's X-trail Nukka) ja Minto (Salomaan Salariyok) ja pyöräkoiriksi Hino ja Yepa. Toisilleen vieraat malamuutit eivät pistäneet ideaa ollenkaan pahakseen, vaan kaikki keskittyivät siihen työntekoon. Yepa ja Hino oikein tempoivat ja ulvoivat liinoissa odottaessaan liikkeellelähtöä. Pieni pyrähdys oli tämä ensimmäinen testi, n. 500 metriä, mutta jälleen saimme nähdä, että yksilötasolla sopivien parien löytäminen antaa mahdollisuuden kasata valjakkoa myöskin eri perheiden toisille entuudestaan vieraista malamuuteista. Mistäpä sitä tietää, josko talven aikana voisimmekin käyttää kyseistä kokoonpanoa ihan koe- / kisaurallakin, jos tästä vain yhteistreenejä jatketaan.

Illalla muut alkoivat tehdä lähtöä ja paikalle jäivät enää sitkeimmät sissit saunomaan ja istumaan iltaa. Mukava päivä jälleen kaiken kaikkiaan ja oli todella kiva nähdä taas tuttuja ja uusiakin kasvoja! Alla harvinaista herkkua eli Salmisen Virpin ottamat kuvat minusta ja Hinosta - kerrankin minäkin olen ikuistettuna koirien kanssa, yleensä kun olen aina siellä kameran toisella puolella. Kiitos Virpi! Omia kuvia laittelen tässä viikolla albumeihin, kun ehdin niitä vähän käymään läpi.



 

 



20.10.2008

No niin, johan taas hurahti aikaa päivityksistä... Elämä kai kulkee taas niin radallaan ilman ihmeellisyyksiä, ettei tänne ihan kaikkea viitsi kirjoittaa. Ilmat on vaihdelleet viileästä +0 aina kosteaan +10 asteeseen ja erinäisiä treenejä on malamuuttien kanssa tehty.

Viime sunnuntaina oli meidän porukan viimeiset sulan maan kisat ja tällä kertaa matka suuntasi Riihimäelle Canicrossin SM-kisoihin ja siellä viestikisaan. Joukkueessa juoksi minun & Yepan, Pekan & Hinon lisäksi Hamarin Mika & Nukka. Kisoihin lähdettiin sillä mielin, että toiseksi viimeinen sija on meidän mestaruus, kun ainakin miun ja Pekan treenaaminen oli vähän ollut enemmän jäissä kuin yleensä. Pekan jalkavaivojen ja sen jälkeisen selkävaivan vuoksi Pekan lenkkeilyt on olleet jäissä jo pari kuukautta ja miulla yli kuukauden kestänyt flunssa vei lenkkeilyt myös nollille. Kisoissa kuitenkin käytiin ja tuloksena oli sija 20/23 eli paremmin mentiin kuin oltiin kuviteltu. Yepa ja Hino toimivat oikein hyvin, Hino pääsi aloittamaan urakan ja viesti oli yhteislähtö ensimmäisille osuuksille, joten tuli oikeasti testattua Hinon keskittyminen kisaan siellä 12 joukkueen koirien keskellä lähtiessä radalle. Mitään ongelmia ei tiiviistä tunnelmasta huolimatta syntynyt ja Hino keskittyi vain eteenpäin menoon. Yepan kanssa tehtiin muutama ohituskin ja niissäkään ei mitään ongelmia ollut, vaan ohi mentiin kuin höyryjuna (varsinkin minä siellä perässä... ).

Kuvia kisoista ei ikävä kyllä meiltä ainakaan ole, kun ei oikein aika antanut kuvaamiselle juoksun ohella periksi. Mutta kivaa oli ja koirat saivat taas uudenlaisen kisakokemuksen. Tällä hetkellä ollaan oikein tyytyväisiä näihin sulan maan kisoihin, vaikka sijoitukset eivät korkealla olekaan olleet. Päätavoite meillä on ollutkin saada malamuuteille kisakokemusta ja erilaisia kisoja alle ennen talvea, jossa tavoitteet ovat vahvemmin.

Näin nämä kuulumiset tällä kertaa - Yonan pentupäiväkirjassa ja Yonan omassa pentukuvagalleriassa jälleen uusia kuvia.  Ensi viikonloppuna sitten pidetään hauskaa malamuuttitapaamisessa Ylämaalla!



29.9.2008

Jälleen kisoihin liittyvillä uutisilla mennään... Eli viime viikonloppuna kisattiin Jämillä Pawtrekker SM Jämi 2008, kärryluokkien SM-kisat. Kisoihin lähdettiin vaatimattomasti kokeilemaan Hinolle ensimmäistä virallista kisaa :-) Perjantaina illalla kurvailimme koirakärry perässä Jyllin metsästysmajalle, jossa jo muita tuttuja olikin tupa täynnä. Muutaman tunnin yöunen perään suuntasimme kisapaikalle Jämin metsiin. Ilmoittautuminen ja rataselostus olivat aamulla 9-10 välillä ja 2R-luokan startti vasta 12.40. Se väliin jäävä aika siellä sitten nautittiin tunnelmasta, vaihdettiin kuulumisia ja valmistauduttiin kisaan. 

Mukana meillä oli jälleen koko koiralauma. Yona pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan parkkiketjussa oloa ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Uteliaat kyselivät neidin ikää ja oli hauskoja ilmeitä nähtävissä, kun kuulivat että neiti on kohta 15 viikkoa ja jo toisissa kisoissaan... Mutta Yonasta jälleen lisää sitten neidin omassa pentupäiväkirjassa myöhemmin tällä viikolla.

Malamuutteja oli kisoissa ilahduttavan paljon, 1R-luokassa neljä kilpailijaa ja 2R-luokassa seitsemän. Ennen starttia Hino vaikutti vähän olevan kuumissaan ja mietittiin, että voikohan sen kanssa lähteä kisaamaan ollenkaan. Päästessään starttiviivalle, poju olikin niin intoa täynnä, että se ratkesikin sitten siinä. 4,4 km matka taittui aikaan 14,56 eli keskituntinopeus oli melkoisen hyvä - 18,13 km / h. Aikatavoite tuli alitettua reilusti ja maaliin tullessa Hinokin oli oikein hyvävoimainen. Kaiken kaikkiaan todella hieno aloitus Hinolla ensimmäisissä kisoissaan - vetäminen sujui, vauhtia oli riittävästi ja kuvista päätellen koirilla oli hauskaakin.

Kisojen jälkeen oli ohjelmassa seminaari aiheesta Rekikoirien treenaaminen ja todella paljon hyviä juttuja sieltä irtosikin parin tunnin aikana. Seminaarin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Jyllin majalle istumaan iltaa. Puolilta öin lähdimme ajelemaan kotia kohti, jotta ehtisimme sunnuntai-aamuksi poikien tullessa kavereidensa luota. Aamuyöstä viideltä olimmekin kotona ja pääsimme vihdoin nukkumaan.

Reissu oli raskas, mutta mukava - kuvia löytyy jälleen Harrastus-galleriasta. Koetan saada kaikki muutkin kisakuvat kasattua uuteen albumiin tällä viikolla.


Yepa ja Hino saapumassa maaliin Jämillä




21.9.2008

Eilen kävimme osallistumassa syyskauden ensimmäisiin kisoihin Hämeenlinnassa, Aulangolla. Hinon silmätulehduksen hoidosta johtuneen doping-varoajan vuoksi jouduimme jättämään pojan kotiin ja Pekka osallistui Yepan kanssa 1-koiran kärryluokkaan. Matka oli 4,4 kilometriä ja se taittui oikein hienosti ajalla 17.01. Yepa ja Pekka sijoittuivat luokassaan pronssille! Voittajaksi luokassa tuli "luppakorva", toiseksi suursnautseri ja neljänneksi tuli toinen malamuuttiyhdistelmä. Keskituntinopeus radalla oli 15,52 ja tyytyväinen saa olla: Syksytreenit ovat säiden lämpimyyden vuoksi olleet ennen kisoja suhteellisen lyhyet ja Yepa on puhtaasti ravikoira. Tästä on hyvä jatkaa. 


Yepa Aulangon kisoissa - tulossa maaliin


Matkassa oli myös Yona, joka pääsi jo heti pienestä pitäen tutustumaan kisatouhuihin. Näistä Yonan viikonlopun touhuista lisää tulee sitten Yonan omaan pentupäiväkirjaan ensi viikolla.

Kotimatkalla poikkesimme kylään Mikan ja Sirkan luokse ja lopultakin päätimme toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmamme Yepan ja malamuuttinarttu Nukan yhteisvaljakoinnista. Ajatus oli kytenyt mielessä jo pitkään, kun jostain syystä näillä neideillä on ollut niin hyvä toleranssi toisiaan kohtaan, ettei kertaakaan ole ohimennen tapahtuneissa tapaamisissa kumpikaan toisilleen osoittanut äreyttä. Ilman muuta tilanne oli melkoisen jännittävä, mutta kuten vähän olimme toivoneet, kaikki sujui loistavasti. Aloituksessa kumpikin hieman murahtivat toisilleen, kun lähtö ei tapahtunut tarpeeksi nopeasti, mutta kun liikkeelle päästiin, molemmat keskittyivät täysin tekemään töitä yhdessä. Lenkki oli tarkoituksella lyhyt, että saamme varmasti positiivisen kokemuksen, mutta ehkä tästä mustavalkoisesta parivaljakosta saisimme lähitulevaisuudessa harjoituksella kovaa työskentelevän parin. Täytyy sanoa, että eilen ei oikein tiennyt kummasta oli parempi fiilis, pronssista kisoissa vai tästä yhdessä toimineesta valjakosta!

Ensi viikonloppuna olisi sitten SM-kisat Jämillä ja sinne olisi tarkoitus suunnata. Lisäilin kuvia Harrastus-galleriaan, käykäähän katsomassa!



Nukka ja Yepa - tyttövoimaa!




15.9.2008

Viime viikonloppuna oli taas Alma:n perinteiset Syyspäivät ja sinnehän mekin tietysti viikonloppua suuntasimme viettämään. Tällä kertaa viikonloppu vierähti Muuramessa, Riihivuoren lomakylässä - tulee samalla Alma-päivillä käydessä pojillekin Suomi tutuksi... ;-)

Paikalle saavuimme perjantaina puoli yhdeksän aikaan illalla ja suuri osa muista olikin jo paikalla. Matkassa meillä oli mukana ihan koko paketti eli 5 koiraa ja neljä ihmistä. Onneksi on tuo koirakärry nyt hankittuna, joten matka sujui suht' mukavasti reissaajien määrästä huolimatta. Parkkiketjut viriteltyään Pekka lähti miesten kanssa saunomaan ja minä hoitelin sitten lauman paikoilleen, ruokituksi, ulkoilutetuksi ja tavarat mökkiin sisään. Illan päälle lähdimme vielä nuotiopaikalle paistelemaan makkaraa ja vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. Tony tosin oli sen verran väsynyt, että ei nuotiolle jaksanut lähteäkään.

Lauantaina leirinavaus oli jo kello yhdeksän ja siellä käytiin perinteinen esittelykierros. Syyspäivillä oli ilahduttavan paljon uusia kasvoja ja ensimmäisen malamuutin omistajia. Aamupäivä vierähti varuste- ja harrastusväline-esittelyssä, koirahierontaluennon merkeissä ja tarvikevälityksessä. Yepalle saatiin nyt viimein ostettua kuormanvetovaljaat ja pääsemme talvella hieman harjoittelemaan ja toivottavasti osallistumaan myös kokeisiin. Yona ja veljensä Talut pääsivät riehumaan ja leikkimään laskettelurinteen alkupäähän ja niillä olikin todella hauskaa! Iltapäivästä olikin sitten lasten kisan ja leirikisan aika. Lastenkisa oli tosi mukava ja leirikisassa lajit oli myös varsin hauskoja ja erilaisia. Kisojen jälkeen Koe- ja kilpailutoimikunta piti kokouksen ja sen perään oli ohjelmassa vielä ohitusharjoituksia, johon Pekka osallistui Hinon kanssa. Lauantai-ilta kului hyvässä seurassa saunoen ja yömyöhään nuotion ääressä nauraen.

Aamulla hieman päässä tuntui edellisen illan riemut, mutta onneksi ei ollut kovin aikainen herätys. Aamupäivällä oli näyttelyaiheista keskustelua sekä harjoituksia. Yepan kanssa kävin osallistumassa sinne ja saimmekin muutamia hyviä vinkkejä Suskilta. Päivällä olikin sitten enää edessä se perinteinen kotiin lähdön valmistelu ja leiri oli jälleen ohitse.

Kiitoksia leiritoimikunnalle ja muille järjestelyihin osallistuneille mukavasta viikonlopusta! Kiitos myös kaikille tutuille hyvästä seurasta - toivottavasti nähdään jälleen, viimeistään Talvipäivillä! Kuvia Syyspäiviltä löytyy jälleen Galleriasta tai suoraan TÄSTÄ.


Hino-leijona savannilla




6.9.20088

Pitkästä aikaa meidän laumasta joku osallistui näyttelyyn, kesän muut koitokset kun ovat sattuneet joko päällekkäin jonkun muun jutun kanssa tai on olleet niin kaukana. Yepa siis kävi Helsingissä Mastery Syysnäyttelyssä osallistumassa. Tuomarina oli Juha Kares. Päivä oli onneksi aurinkoinen, ainoa tällä viikolla eikä tarvinnut kastua.

Yepa oli ilmoitettu tällä kertaa käyttöluokan sijaan avoimeen luokkaan ja narttuja oli siinä eniten kaikista luokista. Yepa-neiti sai ilahduttavasti luokan ainoan ERI:n, oli siis avoimen luokan 1. ja Paras Narttu-kisassa 3. Hieman harmillisesti jälleen jäi se "oikea" Serti saamatta, tuloksena siis vielä Vara-Serti kaiken muun lisäksi. Täytyy olla kuitenkin tosi tyytyväinen, Yepa sai hienon arvostelun ja vaikka itsestäni tuntui, että Yepa oli vielä kunnoltaan kesäterässä, ei neiti tuomarin mielestä sitä kuitenkaan ollut. Kaikista hauskinta oli, kun tuomari tuumasi arvostelun päätteeksi, että "pää on vähän kuin mankelin läpi käynyt, mutta muuten erinomainen narttu". Tokihan Yepalla on hieman kapea kallo ja kuono-osa, mutta ei kai se nyt sentään mankelin läpi ole mennyt...  Näyttelyn jälkeen ajelimme kotiin, Yepan nukkuessa tyytyväisenä auton perällä. Yepan arvostelun voitte lukea Tulokset-sivulta TÄSTÄ.

2.9.2008

Syksy alkaa saapua, ja olemme päässeet aloittamaan treenaamiset isojen malamuuttien kanssa. Hinollekin kesätauko on tainnut tehdä terää - vauhti on melkoinen nyt kun ilmat ovat oikeasti jo viileämmät. Kävipä tuossa yhtenä yönä jo muutama aste pakkastakin. Pääasiassa muutit treenailevat molemmat erikseen, palautellaan tässä mieliin sitä miten töitä tehdään. Toki Yepa ja Hino ovat käyneet yhdessäkin vetämässä, mutta vain silloin tällöin vielä tällä hetkellä.

Yonan paperit ovat Kennelliitossa, odotellaan rekisteröintiä Suomeen. Saa nähdä, kuinka homma toimii, kun niin sanotut ruuhkat on siellä purettu ja odotusajat eivät ainakaan pitäisi olla pitkät.

Kahden viikon päästä olisi Alma:n syyspäivät ja sinne jälleen suuntaamme. Hienoa tavata taas tuttuja - kovasti sitä odotamme!

Näinpä nämä lyhykäisesti kuulumiset tällä kertaa. Yonalle on saatu aikaan oma kuva-albumi ja Ruotsin reissulta kuvia löytyy myös uudesta albumista Galleria-sivulta. Kirjoittelin myös Yonan pentupäiväkirjaan muutaman rivin.



25.8.2008

Yona on saapunut vihdoin kotiin! Perjantaina lähdimme hieman ennen puoltapäivää kohti Kausalaa, jonne aioimme viedä Yepan ja Hinon hoitoon malamuuttiystäviemme luokse. Sieltä suuntasimme auton keulan kohti Helsinkiä ja Viking Mariellaa. Lauttaan päästiin mukavasti ja alkuilta vietettiinkin poikien kanssa laivaa ihmetellessä ja hieman Tax-free-ostoksia tehden. Nukkumaan kävimme suht' ajoissa, olihan laiva aamulla aikaisin Tukholman satamassa.

Tukholmassa kävimme hieman ihmettelemässä kaupungin vilinää ja jälleen hieman shoppailemassa, kunnes tuli aika suunnistaa Ancin ja Henrikin luokse Cahppes-kenneliin. Uusi navigaattori toimi luotettavasti ja löysimmekin helposti sen avulla perille. Oli todella hieno tavata Anci ja Henrik ja kaikki aikuiset malamuutit ja pennut, joita oli vielä 5 jäljellä. Päivä ja ilta kuluikin keskustellessa, pentuja ihmetellessä ja papereita täytellessä. Pojat hyppivät trampoliinilla ja touhusivat pihamaalla kaikenlaista.

Aamulla herätys koitti klo 04.00, jotta ehtisimme aamulaivaan Tukholmaan. Yona ja Yonan veli Talut pakattiin autoon ja oli tullut aika kiitellä Ancia ja Henrikiä vieraanvaraisuudesta. Laivaan ehdimme hyvissä ajoin ja pennut saivat osakseen hurjasti huomiota. Laivan henkilökunnan keskuudessa sana kulki suloisista muuttipennuista ja meidän piti käydä näyttämässä niitä jopa keittiöhenkilökunnalle. Muutoin Yona ja Talut nukkuivat hytissämme tyytyväisinä.

Sunnuntai-iltana laiva saapui Turkuun ja sieltä lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matkalla pysähdyimme hakeman isot malamuutit ja joimme pikaiset kahvit Kausalassa. Kotona olimme n. kello 03.00, joten melkein täysi vuorokausi tuli oltua valveilla. Koirat eivät eilen tavanneet toisiaan sen kummemmin, johtuen kellonajasta ja tänäänkin ovat katselleet toisiaan pienen etäisyyden päästä. Yepa ja Hino tosin pääsivät jo lähietäisyydeltä vilkaisemaan Yonaa. Talut haettiin tänään omaan kotiinsa ja jäljellä onkin enää oma lauma.

Kiitoksia erittäin paljon Raimolle jälleen Pontuksen ja Veeran hoidosta, Mikalle ja Sirkalle malamuuttien huolenpidosta sekä erityiskiitokset Ancille ja Henrikille vieraanvaraisuudestanne ja luottamuksestanne meihin pennun ostajina!

Kuvia koitan lisäillä, kunhan ehdin niitä kamerasta purkamaan ja toivun vatsataudista, jonka ilmeisesti laivalta sain mukaani... Yonalle on tehty oma sivu, koirat-sivua on muokattu ja Yonan pentupäiväkirja löytyy myös.



31.7.2008

Ihan käsittämätöntä kiirettä on ollut viimeisen parin viikon aikana; Ylämaan Kisat ovat ihan nurkan takana (lauantaina 2.8.08), Alma-lehden taitto pukkasi juuri kiireisimpään rakoon, Yepalla on parhaillaan juoksu ja kaikki muu harrastus siihen päälle... Mutta näköjään tämä kiire on nykyään uutisten aloitusteema, joten jätetään tämä sitten tähän tällä kertaa.

Muitakin uutisia löytyy tällä kertaa, nimittäin laumamme kasvaa muutaman viikon kuluttua uudella jäsenellä, karvaisella sellaisella. Hurmaava malamuuttityttönen Ruotsista saapuu valjakkomme vahvistukseksi elokuun puolivälin paikkeilla. Tässäpä pari kuvaa neitokaisesta:

   
5 viikkoa               6 viikkoa  Molemmat kuvat © Kennel Cahppes


Neiti saapuu Cahppes-kennelistä. Neitosen isänä on yksi tämän hetken voitokkaista "kehäketuista", BIS BISS AM/CAN Multi CH Sno Quest’s King Of Landwood, jonka isä on monien hyvin tuntema BIS BISS AM CH Wind’s Fury Jacob Trailblazer. Pentueen emä on SUCH Silent Ridge Bacardi-Breeze, jonka taustalta löytyy mm. KANS MVA FIN MVA EST MVA V-98 V-99 V-00 V-01 PMV-01 V-02 S MVA Pandistelle Del Lago Degli Orsi "Hippu" sekä FIN MVA EUJV-91 V-93 V-94 PMV-97 Nukilik's Innatauyok. Molempien vanhempien puolelta löytyy Storm Kloud's-linjoja, joista löytyy työskenteleviä koiria, mm. vuoden 1994 Iditarodissa kilpailleista malamuuteista 6 kpl. Toiveissa olisikin saada hyvin työskentelevä ja tietysti kaunis neitonen.

Tässäpä taas nämä tärkeimmät jutut, nyt nukkumaan ja latautumaan jälleen huomista varten - ohjelmassa mm. kisojen käsiohjelman painatus, radiohaastattelu yms.



9.7.2008

Hip heijaa, kiirettä on pitänyt lomaillessa ja vieraita kestitessä... Kesähelteitä ei juuri ole meillä päin näkynyt, mutta ovat silti koirat saaneet viettää lomaa vetotouhuista.

Ennätimme viime viikolla käydä kovasti odotetun parin päivän patikointiretken tekemässä Neitvuori-Luonterin maisemissa Etelä-Savossa. Tällä kertaa matkassa oli ihan koko "bändi" eli myöskin kaikki koirat. Kärryllä kaikki kulkivat mukavasti matkassa ja tavarat mahtuivat hyvin auton peräkonttiin. Maisemat olivat todella upeat ja reitit kulkivat vaihtelevissa maisemissa ylä- ja alamäkineen. Reittiä ympäröivä luonto vaihteli mäntykankaasta suomaastoon ja puolittaiseen "viidakkoon". Yepa reippaana neitinä kantoi repuissaan kaikkien muidenkin nelijalkaisten eväät. Yö vietettiin teltassa Hiidenkodan vieressä, vaikka kotaankin olisi mahtunut hyvin nukkumaan. Netistä reittejä tutkiessamme kun ei selvinnyt, miten loistava kota olikaan. Nokipannut ja kaikki löytyi kodalta, eikä siellä näkynyt ketään muita koko siellä oleskelumme aikana.

Pojatkin jaksoivat reippaasti reppuineen taivaltaa reitin alusta loppuun saakka. Paluumatkalla pysähdyimme Anttolassa ostamassa jäätelöitä ja koirakärrymme herätti ihmisissä suurta kiinnostusta. Kävivät jopa kiertelemässä kärryä nähdäkseen kaikki kulkijat boxeissa. Ennen Puumalaa pysähdyimme levähdyspaikalle järven rannassa ja uitimme koiria ja pojatkin kävivät pulahtamassa. Taisi olla se päivä koko loman ainoa hellepäivä.

Kaiken kaikkiaan todella mukava ja rentouttava reissu tuohon lomien päätteeksi. Ehkä syksyllä käymme jälleen jossain pienellä vaelluksella. Ensi vuonna voisi jo harkita poikien kanssa vähän pidemmällekin lähtemistä, mutta se on toinen juttu se...

Harrastuskuva-albumia muuttelin sen verran, että albumista löytyy nyt ala-albumit ja sieltä sitten tuolta meidän patikointireissultakin kuvia iso liuta.

Ai niin, muistuipa vielä mieleeni, että Ylämaan Kisoihin ehtii hyvin vielä ilmoittaa joukkueen; käykäähän ja katsokaa kisojen nettisivuilta lisää: www.ylamaankisat.com. Sinnehän ei todellakaan tarvitse tosimielellä tulla kisamaan, vaan viettämään mukava päivä kisailujen merkeissä!



17.6.20088

Nyt on saatu viime uutisten aihetta sulateltua sen verran, että paluu normaaliin arkeen jälleen koittaa. Kesä on saapunut ja malamuuttien kesäloma viimein alkanut. Kesän liikunta koostuu tällä hetkellä lähinnä iltaisin vapaana kirmaamisesta sekä satunnaisista kevyistä juoksulenkeistä isännän tai emännän kanssa. Valjaat tosin on ripustettu naulaan, ja otetaan sieltä vasta syksyn lähestyessä.

Malamuuttien ollessa suuria ja nelihenkisen perheen reissuun tarvitseman tavaramäärän sanelemana oli kuljetuskalustoa pikku hiljaa pakko ruveta päivittämään. Jo tuossa aiemmin suurempaan autoon vaihdettuamme päätimme hankkia perään vielä koirien kuljetuskärryn. Tiukan etsinnän jälkeen sellaisen löysimme ja viime lauantaina sitten haimme sen kotiin. Kärryssä on tilaa neljälle koiralle ja kaikki kävivät sen eilen testaamassa. Kärryn hankkimisen mahdollisti meidän teamin uusi sponsori, LT Granit / Ylamaa Group. Kiitos kovasti heille! Ohessa pari kuvaa kärrystä.




Uusia kuvia on tullut jonkun verran otettua, ja niitä nyt viimein taas ehdin päivittää albumeihin. Eli uusia kuvia löytyy Galleriasta seuraavista albumeista: Hinon kuvia, Yepan kuvia, Koirakaverit, Luontokuvat.

Meidän lauma toivottelee näiden uutisten myötä kaikille Hyvää Juhannusta!



2.6.2008

Nyt tällä hetkellä ei juuri huumoria irtoa, sen verran taas ikäviä uutisia saimme. Yepa ja Hino kävivät virallisessa silmäpeilauksessa. Siellähän se "pommi" jälleen putosi, Hinolla on myös molemmissa silmissä HC! Yepan kaihi ei ollut vuodessa edennyt ollenkaan, joten siltä osin jotain hyviäkin uutisia. Yepan kaihi on pysynyt ennallaan eikä ole levinnyt linssien reunoille. PHTVL ei tällä kertaa Yepan diagnooseista löydy eli edellisen kerran avoin tulkinta oli siis "harmiton". Mutta sitten tosiaan Hinoon; molemmissa silmissä löytyy eläinlääkärin mukaan malamuuteille tyypillinen kaihin muoto. Tosin Hinolla se ilmeisesti on pahemmalla tolalla kuin Yepalla, linssin takaosat on kokonaan tiiviin peitteen alla ja silmänpohjaa ei enää näe. Ei voi muuta kuin todeta, että huono on tuuri meillä ollut näiden malamuuttien silmien kanssa.

Enempää ei tällä kertaa huvita kirjoittaa.



27.5.2008

Viime viikonloppuna käväisimme "pikku" ajelulla eli Rokuan sulanmaan kisoissa. Perjantaina ajelimme Ouluun Marja-Liisan vanhempien luokse, jossa olimme yötä. Lauantaina illansuussa suuntasimme Utajärvelle Kinnusten vieraiksi. Ilta menikin jutellessa ja katsellessa euroviisuja. Vähän turhankin myöhään tuli käytyä nukkumaan ja aamulla olisikin väsyttänyt aika reippaasti.

Sunnuntai menikin sitten Rokualla kisatunnelmissa. Pekka osallistui Yepan kanssa pyöräluokkaan. Luokan muut koirat olivat belgianpaimenkoira malinois, bordercollie ja suursnautseri, joten ihan palkintosijoille ei malamuutilla tuossa porukassa yltänyt eli Pekka ja Yepa olivat luokan neljäs ja malamuuttien 1. Muissa luokissa malamuutteja olikin sitten vähän enemmän, joten matkan ollessa sama saatiin vähän vertailukohtaa omaan suoritukseen. Ura oli kovin pehmeä ja hiekkainen ja lämpötilan ollessa auringonpaisteessa korkea, matkat lyhennettiin kolmeen kilometriin. Hyvin se Yepa Pekan kanssa veti, eikä lämpimästä ilmasta ja talviturkistaan huolimatta kuumunut juuri ollenkaan. Kovasti minuakin yritettiin painostaa osallistumaan koirajuoksun harrastusluokkaan, mutta onnistuin sen onneksi tällä kertaa välttämään... ;-) Syksyn kisoissa sitten osallistun cani-crossiin, kun on ensin kesällä ehtinyt taas vähän lenkkeilemään. Hino oli mukana kisaturistina ja nukuskeli tyytyväisenä kivi päänsä alusena varikolla.


Yepa ja Pekka saapumassa maaliin


Kotimatkalla pysähdyimme syömään Annen, Joken ja Marin kanssa ja hyvät pitsat saatiinkiin Sukevalla. Sen jälkeen edessä oli vielä reilut neljäsataa kilometriä kotiin. Kaiken kaikkiaan 1300 kilometriä autolla ja 3 km kisassa pyörällä - ihan hyvä tasapaino!


Hino ja kivityyny


Kiitoksia kovasti Utajärvelle vieraanvaraisuudesta, kaikille malamuutti-porukoille taatusti hyvästä seurasta kisoissa ja Raimolle jälleen kotikoirien hoitamisesta! Kuvia kisasta uudessa albumissa TÄÄLLÄ.



1.5.2008

Suhteellisen hiljaista ollut uutisrintamalla. Pieni päivitys nyt kuitenkin löytyy, eli Yepa kävi tänään Hollolan ryhmiksessä, jossa tuomarina oli Harry Tast. Yepa-neiti oli tuomarin mieleen, ja niinpä tuloksena olikin KÄY ERI/1, PN2 ja Vara-Serti. Arvostelu löytyy Tulokset-sivulta. Kyllä se taitaa olla Yepa oikeasti kehittynyt, kun alkaa noita ERI-laatuarvosteluja olla nyt jo monesta näyttelystä peräkkäin. Tämänpäiväinen tuomari kehui kovasti Yepan sivuliikkeitä erinomaisiksi, mutta sanoi Paras narttu-kisan jälkeen, että edestakaisessa liikkeessä takaliikkeet olivat hieman ahtaat ja siksi Yepa jäi tällä kertaa toiseksi.

Nyt jäämme kuitenkin näyttelyistä kesätauolle, Yepa kun aloitti myös karvanlähdön. Joten seuraavan kerran sitten kehissä ollaan joskus muutaman kuukauden päästä.



20.4.2008

Mukava viikonloppu Jyväskylässä takana, ja nyt ehtii hieman kirjaamaan tapahtumia ylös. Perjantaina suuntasimme Pekan ja malamuuttien kanssa kohti Jyväskylää ja tarkemmin ottaen Laukaata, mistä oli viikonlopuksi mökki vuokrattuna. Perille saavuimme yhdeksän aikaan ja illan mittaan saapui muutkin mökkiläiset paikalle. Illanistujaiset jäivät lauantaina hieman lyhyiksi, kaikilla taisi olla raskas viikko takana, kun uni alkoi väkisin kutsua puoleensa hyvissä ajoin.

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys ja edessä päivä alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyssä. Odotukset tuomarista, Barbara Ann Brooksista (USA) olivat vaihtelevat, mutta totuus pian selviäisi, kun näyttely alkaisi. Kehävuorossa ensimmäisenä oli Hino Junioriluokassa, joka viime hetkellä vaihdettiin Kirsimarjan esitettäväksi. Tämä vaihdos sujui hyvin ja Hino malttoi vieraamman ihmisen kanssa esiintyä vähän rauhallisemmin. Tuomari piti Hinosta yleisesti ottaen, mutta turkkinsa vuoksi sai laatuarvosteluksi keltaisen nauhan eli T:n. Yepan kehävuoroa kohden jännitys tiivistyi, mutta neiti esiintyi Käyttöluokassa hienosti, saaden ERI:n sekä ollen luokkansa 2. Paras narttu-kehässä ei enää jatkoa tällä kertaa seurannut. Rotunsa parhaat olivat tänä vuonna todella upea norjalainen Trap Line Jaunty Jazz ROP ja Salomaan Salariyok VSP. Valinnat ehkä yllättivät jotkut, mutta ei käy kieltäminen, etteikö voittajat olisi hienoja molemmat. Onnea kovasti vaan! Yepa kävi esiintymässä myöskin Kasvattaja-luokassa, sekä epävirallisessa Paras Pari-kilpailussa Pitukin kanssa, jossa ne sijoittuivat toisiksi.

Erkkarin jälkeen pidimme koe- ja kilpailutoimikunnan kokouksen, kun suurin osa jäsenistä oli paikalla. Mökille palatessamme meitä vastaan juoksi Yepa tietä pitkin ketju perässään. Oli neiti käynyt vähän ulkoilemassa itseksensä, mutta onneksi ei ollut mitään sattunut muiden muuttien kanssa! Lauantai-ilta vietettiin hyvässä seurassa mökillä. Naapurimökeissä olivat norjalaiset sekä Hinon isän, Thunderin omistajat Marit ja Johan, ja pääsimme iloksemme tapaamaan Thunderin ihan livenä. Kyllä täytyy sanoa, että todella upea malamuutti on Hinon isä! Mökissä illalla juhlittiin myöskin tuoretta maailmanmestaria ja kävipä samoissa MM-kisoissa 8-koiran luokassa maailmanmestaruuden voittanut Trap Line-kennelin Petter Ringerike myös kyläilemässä, joten voittajia mökillä oli enemmänkin. Voittajien joukkoon kuului ROP-veteraani Vilmakin, joka esiintyi erkkarissa todella hienosti.

Sunnuntai-aamuna olimme ainoina lähdössä vielä Jyväskylän KV-näyttelyyn, joten pääsimme "luistamaan" siivouksesta ja suuntasimme Pekan ja malamuuttien kanssa jälleen Paviljonkia kohti. Tuomarina tänään Tamas Jakkel, Unkarista. Ilmoitettuja malamuutteja oli 33 kpl. Jälleen Hino sai hyvän arvostelun, mutta tutuksi käynyt T eli keltainen nauha turkin vuoksi. Yepa oli tälle päivää ilmoitettu Avoimeen luokkaa, jossa Yepa kuittasi ERI:n sekä luokkavoiton. Paras narttu-kehässä jälleen menestys jäi osanottoon. Näyttelyn jälkeen kävimme vielä hieman shoppailemassa luita koirille ja suuntasimme kotiin.

Oikein paljon kiitoksia kaikille mökillä olleille hyvästä seurasta ja toivottavasti tapaamme jälleen pian! Kiitos Kirsimarjalle Hinon esittämisestä ja hyvistä vinkeistä! Yepan ja Hinon arvostelut löytyvät tuttuun tapaan Tulokset-sivulta. Kuvia ehdin lisäilemään vähän myöhemmin.



13.4.2008

Tämä viikonloppuhan tuo melkoisen päivityssuman, kolme päivitystä kahteen päivään.... ;-) Tänään Yepa-neiti täyttää kaksi vuotta ja kyllä täytyy sanoa, että aika kuluu hurjaa vauhtia. Näihin kahteen vuoteen on sisältynyt paljon hienoja hetkiä, uusia oivalluksia ja olemme oppineet paljon uutta malamuutista Yepan myötä. Viime aikoina Yepasta on ollut nähtävissä, kuinka se on jälleen kehittynyt rungoltaan ja siitä on paljastunut oikeasti motivoitunut ja upean työmoraalin omaava vetokoira.

Yepan parhaita puolia ovat sen suunnaton ystävällisyys ihmisiä kohtaan, periksiantamaton, mutta kuitenkin sopivasti periksiantava luonne, huumorintaju sekä tietysti ulkomuodollisesti se on kaunis ja omaa upeat liikkeet, joita voisi katsella päivästä toiseen. Pienestä määrätietoisesta maailmanomistajan elkein käyttäytyneestä prinsessasta on kasvanut miellyttäväkäytöksinen kuningatar.

Jälleen kerran kiitämme Annea ja Jokkea tästä hienosta neidistä, joka on tuottanut perheellemme todella paljon iloa päivittäin! Kiitos!






12.4.2008 - osa 2

Jälleen kerran "poika pohjoisen toi pojan pohjoiseen"!!!! Etäkärpät kiittää ja kuittaa - Onnea Kärpät!



KIITOS KÄRPÄT !!



12.4.2008

Jep, jep... Hiukan taas hurahti aikaa viime päivityksestä, mutta nyt vihdoinkin sain aikaa ja aikaiseksi lisäillä uusia kuvia reilusti sekä Hinon, Yepan että Harrastuskuvien gallerioihin. Lumikelit ovat jääneet taakse ainakin meidän korkeudella, ja oli aika laittaa reki kesäteloille. Viimeinen rekiajelu päästiin tekemään 28.3. Sen jälkeen onkin odoteltu kesäpelien aikaa, jotta pääsisi jälleen treenaamaan.

Hino sai ilmeisesti Lappeenrannasta jonkun yskäpöpön, ehkä jopa kennelyskän tuliaisina. Viikko näyttelyn jälkeen alkoi yskimään. Onneksi pahinta yskää kesti vain päivän, jonka jälkeen oireet hävisivät nopeasti. Yepalla ja muilla koirilla oireita ei ole tullutkaan, joten kaksi viikkoa oireetonta aikaa ehtii täyttyä ennen Jyväskylän viikonloppua.

Erikoisnäyttely ja Jyväskylän KV alkavat siis olla ihan nurkan takana. Tällä kertaa pojat jäävät hoitoon ja päästään lähtemään Pekan kanssa ihan kahdelleen. Viikonlopuksi on varattu mökki porukassa, ja varmasti hauska viikonloppu tuttujen kanssa on luvassa!

Mukavaa kevättä kaikille!



24.3.2008

Sopivasti on taas tapahtumia uutisiin kirjailtavaksi, joten päivitysten aika jälleen! Pääsiäinen on kulunut mukavasti kotona rentoutuessa, kun ei niitä Pogostan kisoja sitten ollutkaan aikatauluissa. Eilen käytiin koko perheellä sopivan matkan päässä olevalla laavulla. Mukaan pääsivät malamuutit, ja mennessä Pekka hiihteli suksien kanssa ja me muut mentiin Yepan ja Hinon vetämän reen kyydissä. Ihan viimeiset parisataa metriä ohjasti Jere yksin malamuutteja Tonyn istuessa kyydissä. Täytyy varmaan hankkia Jerelle ensi talveksi pienempi reki ja kilpalisenssi, sen verran tyylikäs potkutekniikka ja ohjaus- / jarrutustaito tuntui pojalta löytyvän.

Laavulla laitettiin sitten nuotio pystyyn ja vieteltiin mukavaa, kiireetöntä yhdessä oloaikaa poikien kanssa. Yepa ja Hinokin saivat osansa paistellessamme makkaraa ja pihvejä. Takaisin päin oli minun vuoro hiihtää ja Pekka kulki poikien kanssa reellä. Todella hyvin molemmat vetivät, vaikka kuormaa oli ja edellisen yön jäljiltä oli uutta lunta tienpohjalla melkein 10 cm.

Tänään oli sitten Lappeenrannan KV-näyttelyn vuoro ja sinne aamusella suunnattiin. Tuomarina oli Leni Finne, ja ainakin tänään oli tuomari hyvin perusteellinen ja kehät olivat melkoisen myöhässä. Mutta mikäs siellä odotellessa oli, kun oli tarpeeksi vaatettakin varattu ylle, ei kylmäkään yllättänyt. Ensin oli Hinon vuoro junnukehässä. Tällä kertaa kertyi lähinnä kokemusta, sillä tuomarin mielipide oli, että Hinolla on tällä hetkellä liian pitkä turkki. Arvosteluksi tuli siis sen vuoksi keltainen nauha (tyydyttävä). Tuomarin sanoin, jos karva tuosta vielä muuttuu, tulee nauhan väri varmasti olemaan jotain muuta.

Yepa oli tällä kertaa ilmoitettu Käyttö-luokkaan ja se olikin sitten ainoa luokassaan. Aiemmat narttuluokat olivat saaneet vain yhden ainoan ERI:n arvoisen arvostelun, joten hieman jännitti Yepan arvostelu. Neiti kuitenkin esiintyi todella hienosti, kehä oli tarpeeksi suuri esittää Yepan upeita liikkeitä ja niinpä sitten neidille napsahti toinen narttujen ERI. Paras narttu-kehässä Yepa sijoittui toiseksi ja sai vielä Vara-Sertin ja Vara-Cacibin! Arvostelut löytyy Tulokset-sivulta.

Koetan kaivella kameraa, löytyisikö sieltä viime aikojen tapahtumista kuvia ja laittelen niitä sitten vähän myöhemmin.



16.3.2008

Tasan vuosi sitten saimme viestin kännykkään kuvan kera - malamuuttipentue, 7 pentua oli syntynyt Neatut-kenneliin. Tästä pentueesta oli meille tulossa yksi kappale urospentuja, joka sai nimen Neatut Kiluagnaq ja kutsumanimen Hino. Aika kuluu todella nopeasti ja tänään Hino siis täyttää jo 1 vuotta! Onnea hurjasti kaikille Hinon sisaruksille; Jyrylle, Remulle, Kiibulle, Karakille, Raidille ja Pingalle ympäri Suomen!


Ensimmäisiä kuvia Hinosta sisaruksineen © Kennel Neatut


Hino on vuoden aikana osoittanut olevansa juuri sitä, mitä halusimmekin; rohkea, rauhallinen, ystävällinen kaikille ihmisille, pitkäpinnainen, sopeutuva luonne ja omaa työskentelyintoa ja -tahtoa. Hinosta ei voi olla pitämättä! Kiitos jälleen erittäin paljon Annelle ja Jokelle upeasta malamuutista!


Hino 12 kuukautta


Parin viikon ajalta on muutakin uutista, kuten esimerkiksi Alma Team Finlandin huikea menestys Rekikoirien MM-kisoissa Ruotsin Åsarnassa: Marko Vesterinen voitti sprinttimatkalla MM-kultaa ja samasa sarjassa Ville Alariesto sijoittui kuudenneksi ja Jouko Mikkonen seitsemänneksi. Menestystä täydensi vielä Mikko Vähä sijoittumalla 3x42 km sarjassa viidenneksi. On hienoa olla suomalainen alaskanmalamuutti-harrastaja!

Toissa viikonloppuna päivystin MM-kisoja kännykän päässä ja samalla istuin Kasvattajan peruskurssilla. Huolimatta hirveästä jännityksestä kisajoukkueen puolesta sain kurssin suoritettua läpi, joten nyt olisi mahdollista hakea myöskin kennelnimeä. Tosin suunnitelmia ei vielä tässä vaiheessa ole minkäänlaisia, eikä minulla ole mikään kiire kasvattamaan pentueita. Tulevaisuus näyttää, aionko yleensäkään ryhtyä kasvattajaksi. Riippuu paljon mm. siitä, onko meillä jossain vaiheessa jalostuskelpoinen narttu, joka tuo jotain uutta rotuun, määrää kun ei ainakaan minun tarkoitukseni ole lisätä.

Vetotreenien saralla olemme päässeet aika mukavasti treenaamaan vaikka hetken jo näytti siltä, että rekikelit ovat tältä talvelta ohitse ja yhden pyörälenkin jo Yepa pääsi käymään. Kisarintamalta on kuulunut tosi harmillisia uutisia; sekä Pogostan kisat että Utajärven Utakka on jouduttu perumaan. Jäljellä olisi enää Kemijärven sprinttikisa, mutta sinne asti emme ikävä kyllä tällä kertaa voi lähteä. Joten se jää nyt tältä talvelta osallistuminen kisaan ihan täysin omilla koirilla. Harmittaa todella paljon, varsinkin kun viimeisimmät treenit ovat vaikuttaneet todella lupaavilta; perjantaina viisi kilometriä taittui minun ajamana keskituntinopeudella 14,52 km/h ja Pekan ajamana lauantaina 15,24 km/h ja muutenkin treenien pituudesta riippuen vauhdit ovat pysyneet 10 km lenkeilläkin lähes 12 km/h. Mutta onneksi on seuraava talvi taas luvassa - toivottavasti !

Ensi viikonloppuna ohjelmassa on Lappeenrannan KV-näyttely, jossa Hino osallistuu ensimmäistä kertaa viralliseen luokkaan. Saa nähdä, mitä pojasta tuomarilla on sanottavaa. Hino päätti valmistautua näyttelyyn aloittamalla karvanlähdön, tosin ei yhtä vähissä karvoissa ole nyt 1-vuotissynttäreinään kuin Yepa viime vuonna oman syntymäpäivän aikaan. Yepa ei onneksi vielä ole karvaansa ruvennut tiputtamaan, joten ainakin yksi näyttely päästään käymään taas ihan karvaisen koiran kanssa. Ensi kuussa on sitten malamuuttien Erikoisnäyttelyn vuoro ja mahdollisesti samalle viikonlopulle sitten Jyväskylän KV-näyttelykin.

Tämmöisiä kuulumisia meidän laumasta tällä kertaa. Lisäilin kuvia sekä Hinon uuteen galleriaan, että Yepan omaan albumiin.



3.3.2008

Jaahas, maaliskuussa jo mennään. Taitaa olla aika päivitellä taas kuulumisia ja tällä kertaa vaihteeksi Pontuksen ja Veeran touhuja pääasiassa. Pontus nimittäin on jälleen viime aikoina kunnostautunut esittelemällä älykkyyttään ja Houdinin taitoja ruoan hankinnan saralla. Pontukselta ja Veeralta jos kysytään, nehän eivät tietenkään saa tarpeeksi ruokaa, joten sitä täytyy sitten omin keinoin hankkia...

Koirien kuivanappulat on meillä säilytetty suljettavissa muovitynnyreissä keittiössä ja ne ovat saaneet olla aivan rauhassa siellä aiemmin. Eräänä päivänä töistä tullessa vastassani oli ruokatynnyri kyljellään eteisessä ja avattuna luonnollisesti. Veera ja Pontus tulivat ovelle vastaan, ja Veera muistutti lähinnä palloa, jolla on jalat! Pontuksenkin kyljet näyttivät hieman pyöreiltä, mutta herra lähinnä taitaa olla se porukan aivot, joka tekee sen avaamistyön ja Veera sitten hyödyntää vapautuneet ruokavarat... Tästä ruoan ahmimisesta selvittyämme (useiden jätösten jälkeen) Pekka tuumasi, että onneksi malamuuttien ruokapöntön kansi on erittäin tiukasti sulkeutuva, ja sitä ei meinaa välillä itsekään saada auki. Heitin ilmaan sen kummemmin ajattelematta, että eiköhän se Pontus senkin vielä joku päivä avaa. Olisi pitänyt miettiä sanomisiaan vähän tarkemmin, seuraavana päivänä nimittäin löytyi se tynnyri eteisestä, avattuna ja sopivasti jälleen sisältöä verotettuna. Tässä kohtaa opimme viimein, että ruoka säilytetään tästä lähin visusti piilossa, ainakin siihen asti, kunnes Pontus jälleen osaa sitä kaivaa esiin. Eniten jutussa ihmetyttää se, miten ne ovat painavat tynnyrit saaneet keittiöstä eteiseen asti raahattua??!

Eikä tämä juttu vielä tähän päättynyt. Talvipäivien jälkeen reppu oli jäänyt tietokonehuoneen lattialle. Reppu yleensä kulkee mm. näyttelyissä mukana, ja siellä sattui sitten olemaan pieni pussillinen nappuloita palkaksi. Veera ja Pontus olivat huoneessa oven takana malamuuttien ollessa sisällä, ja arvatahan sen saattaa, mitä siellä sitten touhuttiin... Malamuuttien mentyä ulos, päästi Pekka Pontuksen ja Veeran huoneesta pois ja tuli ulko-ovelle arvuuttelemaan minulta, että arvaanko mitä Pontus on tehnyt... Poika oli avannut repun vetoketjut hyvin nätisti rikkomatta mitään, ottanut nappulapussin sieltä pois, syönyt Veeran kanssa sisällön puoliksi ja vielä vetänyt repun vetoketjuja takaisin kiinni! Ihan käsittämätön Houdini ja kikka-kolmoskoira tuo meidän Pontus. Seuraavaksi se varmaan käy ihan itse jääkaapillakin tekemässä itselleen lihaisaa voileipää tai jotain...

Onhan tuota hiukan malamuuteistakin asiaa tälle kertaa. Yepa ja Hino ovat harjoitelleet tämän viikon hyvin intensiivisesti reen vetämistä. Tavoitteena olisi saada Hinokin valmistettua Utajärven Utakkaan. Viikon treenien saldo näyttää erittäin hyvältä; Hino oikeastaan on yllättänyt meidät siitä, miten hyvä se oikeasti onkaan. Huolenamme on nimittäin ollut lähinnä Hinon suuri koko ja lyhyehköt treenit tähän mennessä ja mietimmekin kovasti, että riittääkö sillä kuntoa lähteä Utakan 15 km kisaan. Mutta ainakin tällä hetkellä poika on suoriutunut paremmin kuin hyvin, jopa 10 km lenkeistä, että taitaa olla sittenkin mahdollista lähteä kisaan ihan omilla koirilla! Mutta aikaa treenata on vielä ja lopullisen päätöksen Hinon kisoihin osallistumisesta teemme viime tipassa.


Hino ja Yepa saapumassa 9,5 km vetolenkiltä.


Hino ja Yepa kävivät eilen Match Showssa Lappeenrannassa harjoittelemassa taas sitä vähän erilaista käyttäytymistä. Mätsärissä oli todella paljon koiria ja päivä venyi pitkäksi. Hino esiintyi pentuluokassa ja tuomarin tullessa arvostelemaan sai poika kehuja. Tuomari kysyi, että liikutanko Hinoa paljon, kun on erittäin hyvässä kunnossa? Arvostelun päätteeksi Hino sai punaisen nauhan tuomarin sanoin: "Mun on pakko antaa tälle punainen nauha, koska se vei mun syrämmeni!" Hino jatkoi sitten punaisten pentujen luokkaan, jossa se sijoittui kaikkien pentujen (n. 50) viidenneksi. Tällä kertaa tuomari tuumaili näin: "Sydän verta vuotaen joudun kättelemään pojan pois, tarvitsee kehätottumusta hieman vielä lisää..." Tämä kehätottumuksen puute näkyi lähinnä siinä, että liikkeet olivat lähinnä pomppimista ja poukkoilua ja laukkaamista, kun loppukehään ängettiin 25 pentukoiraa... Mutta ihan hienosti se muuten meni. Yepa osallistui isojen aikuisten luokkaan ja sai punaisen nauhan, muttei tällä kertaa jatkossa sitten sijoittunut.

Näin nämä kuulumiset tällä kertaa. Pogostan kisat lähestyvät ja tällä viikolla urakoi Alma Team Finland valjakkoajon MM-kisoissa Ruotsissa. Joukkueen kuulumiset reissusta päivittyvät blogiin osoitteessa: http://almateamfinland.blogspot.com/. Käykäähän lukemassa ja jättämässä terveisiä joukkueelle!



25.2.2008

Kauan odotetut Alman Talvipäivät olivat viikonloppuna upeissa Hyvärilän maisemissa. Perjantai-aamuna suuntasimme täyteen pakatun auton keulan kohti Nurmesta. 400 km matkalla kävimme jo läpi varsinaisen kelien kirjon: matkalla satoi vettä, räntää ja lunta. Tie oli välillä sula, välillä jäinen, välillä auto kahlasi sohjossa ja välillä jopa melkein umpihangessa. Hengissä pääsimme kuitenkin perille ja pääsimme purkamaan tavaroita ja koiria autosta. Heti Hyvärilään saavuttuamme huomasimme myös iloksemme, että lunta oli sinne kertynyt ainakin puoli metriä ja maisemat näyttivät hienoilta.

Perjantai meni meidän osaltamme vähän rentoutuessa, mitään kisoja ei ollut meillä sille päivää suunnitelmissa. Osa muusta porukasta oli ajanut pitkää rekikisaa, joko painoilla tai ilman. Illansuussa Pekka käväisi pienen hiihtolenkin molempien malamuuttien kanssa, jotta ne saivat vähän verrytellä pitkän automatkan jälkeen. Hinolle suksien esittely oli elämän ensimmäinen, mutta poika ei ollut millänsäkään suksista ja veti hienosti suksien edessä. Illalla saunan ja perinteisen makkaranpaiston jälkeen aikainen aamuherätys ja ajomatka vaativat veronsa ja nukkumaan käytiin meidän huoneessa jo hyvissä ajoin. Jaksaisipahan herätä paremmin aamulla ja valmistautua lauantain kisoihin.

Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena, mutta hyvin nopeasti pilvet kerääntyivät taivaalle ja alkoi tuulla ja pyryttää kevyesti. Aamupalan jälkeen oli aika juottaa koiria päivän koitoksia varten ja odotella ajajien kokousta kisojen tiimoilta. Kokouksen ja kisanumeroiden jaon jälkeen aloimme valmistautua lähtöön. Ensin oli Pekan ja Hinon vuoro osallistua 3 km hiihtokisaan. Hinon ja Pekan oli tarkoitus lähteä kisaan numerolla kaksi, mutta pienen välikohtauksen vuoksi he lähtivätkin keulapaikalta. Tämä taas ei oikein vielä meidän Hinolle sovi, ja niinpä alkumatka olikin melkoista pomppimista ja leikkimistä... Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja hienosti parivaljakko kuitenkin selvisi maaliin asti, sijoitus 7/8. Lyhyeen hiihtokisaan osallistuivat myös kaksi Hinon siskoa ja yksi veli, joten Neatut K-pentue oli aika hyvin kisassa edustettuna.


Hino ensimmäistä kertaa hiihtokisassa Pekan kanssa


Myöhemmin päivällä oli 9 km valjakkokisan vuoro ja siihen oli sitten emännän vuoro osallistua Yepan ja lainakoira Widon kanssa. Elämäni ensimmäinen rekikisa ja jännitys oli aika kova, eniten jännitti oma kunto, kuinka se riittäisi tuolla matkalla. Yepa ja Wido ottivat oikein lentävän startin ja niin oltiin sitten jo uralla. Ura oli melko hyvä, tosin ylämäkiä olisi ehkä saanut olla vähän vähemmän. Puolen välin jälkeen oli kyllä sen verran paljon niitä mäkiä, että välillä jo tuntui siltä, että selviääköhän sitä maaliin asti. Mutta niin vain sieltä lopulta maaliin tultiin, Yepa ja Wido tekivät oikein hienosti töitä ja taisi sitä emäntäkin jonkun verran urakoida, kun sijoitus oli koko kisan 10/14 ja malamuuttien sija 8/12. Yepa oli maalissa oikein hyvävoimaisen näköinen ja antoi hyviä viitteitä siitä, että kovan työskentelyn ohella sillä löytyy myöskin väsymätöntä liikettä ja kestävyyttä.


Yepa ja Wido saapumassa maaliin - huomatkaa emännän helpottunut ilme...

Lauantain ohjelmassa oli kisojen jälkeen Alma ry:n vuosikokous ja vaihtuvien hallitusten ja toimikuntien jäsenten tilalle valittiin uusia. Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajan jättäessä tehtävän tuli sitten minulle tarjolle moinen pesti. Hetken asiaa mietin, kun olin ajatellut aiemmin, että toimikuntaan voisin jäseneksi lähteä pyydettäessä, mutta puheenjohtajan saappaita olin ajatellut vielä vähän opetella täyttämään. Luottaen kuitenkin aiemman pj:n ja toimikunnan muiden jäsenten apuun uudessa tehtävässä päätin sitten kuitenkin suostua tehtävään. Kiitoksia vaan kovasti kaikille luottamuksestanne!

Illansuussa oli lastenkisan aika ja Yepa pääsi poikien kanssa vielä urakoimaan sinnekin. Jere sijoittui kisassa kolmanneksi ja Tony neljänneksi. Ensimmäisellä kerralla Tony putosi reen kyydistä lähdön ollessa niin hurja, mutta sai onneksi kuitenkin uusia suorituksen. Lauantai-iltana saunan jälkeen toimitettiin perinteisiä arpajaisia ja meidän pojat keräsivät useamman palkinnon ja tuli sitä yhdet voitot meillekin Pekan kanssa. Raha se on mikä ratkaisee arpaonnenkin tai ainakin jotain sinne päin... Kodalla illalla kertailtiin päivän tapahtumia ja paistettiin makkaraa ja taidettiin sitä vähän maailmaakin siinä parannella. Pakkanen kiristyi yötä myöten ja upea tähtitaivas loisti yön pimeydessä kodalta raikuvan naurun kaikuessa. Lopulta oli aika sekin ilta päättää ja lähteä latautumaan sunnuntain kuormanvetoa varten. Tällä kertaa tosin ilman koiria tuomarin ominaisuudessa.


Ikkunasta näkyvä maisema upeana sunnuntai-aamuna

Sunnuntai-aamuna heräsimme kireään pakkaseen ja hienoon auringonpaisteeseen. Pakkasta oli reilusti, huhujen mukaan jopa reilusti yli 20 astetta. Talvisimulaattorimme sai siis täydennystä perjantain ajokelien lisäksi. Kuormanvedossa oli 27 ilmoittautunutta koiraa, joista 24 aloitti. Joukossa oli vanhoja konkareita ja uusia tulokkaita ja suoritukset vaihtelivat hienoista vähän kokemattomuuden verottamiin yrityksiin. Lopulta kisojen voittajatkin selvisivät ja talvipäivien loppu lähestyi vääjäämättä. Kuormanvetokisan jälkeen Yepa pääsi kokeilemaan hieman myös vetämistä ja 75 kg lähti ihan itsestään eteenpäin. Tyyli oli Yepalla tosi hieno, vaikkei lajia ole vielä harjoiteltukaan ja kovasti odotammekin ensi talvea ja neidin osallistumista lajiin ihan toden teolla!

Viimeisenä ohjelmassa oli kuormanvedon palkintojen jako ja sitten olikin aika pakata auto ja suunnistaa kotiinpäin. Kotimatkalla oli taas erilaista keliä hurjan lumipyryn, tuulen ja pöllyävän irtolumen merkeissä. Kotona sitten odottikin tuttu plussakeli, joten melkoinen talvisimulaattori tähän 400 km sisään mahtui.

Haluamme jälleen lähettää perinteisiä kiitoksia talvipäivien järjestelyistä leiritoimikunnalle ja kaikille muille tapahtuman järjestäjille! Oli mukavaa nähdä uusiakin toimijoita kisojen järjestelyissä ja osallistua itsekin sekä kisoihin että järjestelyihin. Kiitos kovasti jälleen Terolle ja Virpille Widon lainasta sekä kaikille ihanille ihmisille, joiden seurassa vietimme mukavan viikonlopun. Kiitos myös Raimolle Pontuksen ja Veeran hoidosta täällä kotipuolessa!

Talvipäivistä kuvia löytyy uudesta albumista TÄÄLTÄ! Kuvissa mukana mm. maailman pienin musheri, isoin osanottaja pienimmällä koiralla lastenkisassa sekä paljon tietysti valjakointi-, hiihto- ja kuormanvetokuvia.



20.2.2008 -osa 2

Saimme tänään suruviestin, että Yepan emä, Nana on lähtenyt sateenkaarisiltaa pitkin rekikoirien taivaaseen. Surussa lohduttaa tieto siitä, että nyt Nanan on hyvä olla!

Kovasti voimia Annelle ja Jokelle!




20.2.2008

Talvi on ainakin toistaiseksi pysynyt täällä meillä ja jopa pakkastakin on ollut useamman päivän ajan. Malamuutit ovat käyneet treenaamassa, sekä reellä että potkurilla. Edellinen yksittäistreeni meni erittäin hyvin; kumpikin veti todella hienosti ja vauhdikkaasti koko lenkin. Eilen muutit kävivät sitten yhdessä vetämässä ja se meni myös loistavasti. Kyllä se on mukavaa seurata jalaksilta Yepan ja Hinon työskentelyä, kun se sujuu! Yepan juoksu alkaa olla ohitse ja malamuutit ovat päässeet palaamaan samaan tarhaan. Ihan selvästi kumpikin oli kaivannut toisen seuraa, ja hurjat leikit ja painimatsit tarhassa on esitetty.

Ilmoitin molemmat malamuutit Lappeenrannan näyttelyyn, siitä alkaa meidän tämän vuoden näyttelyiden kiertäminen. Tarkoitus olisi tänä vuonna käydä muutama näyttely enemmän kuin viime vuonna. Jännittää kovasti etukäteen tuo Hinon osuus; komea koira hyvännäköisellä rungolla, mutta koko on hieman iso ja karva on etukäteen se suurin mysteeri. No, mutta sittenhän sen saa tietää, kun arvostelu on kädessä. Eikä se toisaalta ole niin vaarallista, vaikkei menestystä tulisikaan, tärkeämpi on ainakin meistä se kirjallinen arvostelu kuin muu. Totta kai olisi hienoa, jos näyttelyssä sijoittuisikin, mutta se on sitten plussaa jos niin käy.

Talvipäivät ovat enää muutaman päivän päässä ja kovasti niitä on jo odotettukin! Tällä kertaa toivon mukaan pääsee molemmat koirat osallistumaan jo aktiviteetteihin, kun ikää alkaa olla jo enemmän. Mukavaa nähdä taas kaikkia tuttuja ja päästä vaihtamaan "vapaalle" hetkeksi. Ruotsissa vietetään samaan aikaan paikallista Malamute-veckania, joskus olisi mukava käydä katsomassa, millaista malamuuttitouhua siellä puuhataan.

Tässäpä näitä kuulumisia jälleen tältä kertaa. Lisäilin sivuille myös uuden sivun - Alaskanmalamuutista rotuna.

3.2.2008

Vaiherikas hetki on taas viime päivityksestä vierähtänyt. Lunta sitten vihdoinkin satoi meille ja viime viikonloppuna käytiin hakemassa Wido meille treenaamaan Kasarin kisoja varten. Yepa ja Wido ovat aina silloin tällöin päässeet työskentelemään yhdessä ja vanhoja tuttuja olivat jälleen heti tavatessaan. Yepan pitkään odotettu juoksu alkoi sitten heti maanantaina ja sitten alkoikin jännittäminen, kuinka tärppipäivien käy ja vaarantuuko koko Kasarin kisoihin osallistuminen... Onneksi Wido ottaa juoksut näköjään sen verran "lunkisti", ettei nyt ihan hassuksi heittäydy, niin kuin jotkut urokset heittäytyvät. Viikolla päästiinkin treenaamaan ajoa Yepan ja Widon kanssa.

Perjantaina tuli Ylämaalle pitkänmatkalaisia kisaviikonloppua varten, eilen siis oli Alaskanmalamuuttien Kuormanvetokoe täällä ja tänään sitten Kasarin rekikoirien kilpailukoe. Perjantaina hurjan lumimyräkän jättämiä irtolumia kolattiin Pekan kanssa kuormanvetokokeen alueelta pois kahden tunnin ajan, ja jännitimme, miten lauantaina rata hyväksytään. Lauantai valkeni sitten kohtuullisen kosteana ja keli oli plussan puolella, mutta koe saatiin onneksi suoritettua. 5 malamuuttia osallistui ja 4 sai KVK-tuloksen. Iltaa sitten istuttiin muun Ylämaalla majoittuneen muuttiporukan kanssa ja tehtiin strategioita tämän päivän kisaa varten.

Tänään aamulla keli oli tosi tuulinen ja pyrytti vähän luntakin. Aamulla tarkistettiin Yepan ja Widon yhteistyön sujuminen ja tärpit eivät onneksi olleet vielä kohdillaan, joten saatoimme suunnata auton kohti Kasaria. Todella mutkaisen, mäkisen ja välillä peilijäässä olevan tien jälkeen pääsimme ehjänä perille koepaikalle. Koelomakkeiden täytön ja ajajien kokouksen jälkeen jaloittelimme koirat. Kokeen pituus oli 12 km ja Pekan lähtönumero oli 115, malamuuttivaljakoiden neljäs. Paikalle oli ilmoitettu 8 muuttivaljakkoa, mutta niistä viisi starttasi kisaan. Wido ja Yepa työskentelivät ihan suhteellisen hyvin ja kuntokin tuntui kestävän sekä koirilla, että kuskilla ja niinpä tuloksena olikin REK3-tulos! Kyllä ollaan tyytyväisiä siihen, ensimmäinen kisa / koe sekä Pekalle, että Yepalle ja Widon treenikausi oli ollut sen verran lyhyt, että hienosti sekin jaksoi reissun tehdä. Ainahan pitää olla jossittelun varaa ja uralla sattuneen vieraan valjakon hyökkääminen Widon ja Yepan kimppuun ja sen jälkimaininkina aiheuttaman pienen Widon ja Yepan keskinäisen rähähdyksen vuoksi aikaa "tuhraantui" enemmän, kuin ilman episodia olisi mennyt. Mutta tästä tosiaan on mukava jatkaa treenaamista. Ohitukset sujuivat todella hyvin, eikä kertaakaan ollut Yepan ja Widon kanssa mitään ongelmia.

Erittäin mukava viikonloppu siis takana ja mukavaa oli taas tavata malamuuttiporukkaa. Nyt odottelemme seuraavaksi Alaskanmalamuuttien talvipäiviä, joihin on enää aikaa kolme viikkoa. Kuvia ei tältä päivältä juuri tullut, kun aika meni handlerin hommissa, eilisestä kuormanvetokokeesta päivittelen kuvia sivuille lähiaikoina.

Suuren suuret kiitokset Terolle ja Virpille Widon lainasta, ilman sitä ei olisi kisasta tullut mitään! Kiitokset myös Annelle, Jokelle, Marille, Anne A:lle ja Markolle mukavasta seurasta!



22.1.2008

Lunta, lunta! Viimeinkin alkaa hiukan näyttää talvelta täällä meillä päin. Lunta tuli "talvimyrskyn" seurauksena, siitä osa jo suli poiskin, mutta lisää on tullut pikku hiljaa. Nyt kun vielä pysyisi vesisateet pois ja pakkasen puolella. Vielä ei ole reellä päästy ajamaan, mutta eiköhän tuota pian pääse silläkin. Treenaaminen malamuuttien kanssa on ollut lähinnä renkaanvetoa. Eilen Pekka kävi Yepan kanssa kokeilemassa hiihtoa. Hyvin oli molemmilla vielä viime vuoden hiihdot muistissa ja homma sujui oikein hyvin.

Perheemme pieneni 12.1. Jerry-kääpiöhamsterin matkatessa veljensä perään. Nyt on terraario tyhjillään.


Pari kuvaa vielä meidän "sohvaperunoista tästä eräältä illalta.



 



12.1.2008

Tammikuussa mennään hyvällä vauhdilla. Vuoroin sataa lunta, vuoroin vettä ja kelit vaihtelee. Viime tiistaina käytiin ensimmäistä kertaa tälle talvea testaamassa reellä ajelua. Vajaa kolme kilometriä tuli lenkille pituutta. Yepa ja Hino vetivät molemmat todella hyvin ja niillä oli nauravista ilmeistä päätelleen myös kivaa! Sen jälkeen on muutama päivä ollut plussan puolella ja taas lumi on sulamassa. Ensi viikolle on onneksi taas luvattu pakkasta ja lumisadetta. Hinolle täytyy jälleen hankkia uusi työhaalari, entiset meinaavat jäädä pieneksi tuolle "pienelle" pojalle.

Eilen hihnalenkille pääsivät Hino ja Pontus yhdessä. Alkumatka meni pelkässä leikkimisen ja riekkumisen merkeissä. Hyvin tuntuu pojat tulevan toimeen keskenään, ei mitään jännitteitä. Toivottavasti tilanne pysyy samanlaisena jatkossakin.

Yepa on saanut karvansa kasvatettua takaisin, ja kyllä vaan on neiti erinäköinen taas. Rintakehä näyttää paljon leveämmältä ja muutenkin Yepan on taas malamuutin näköinen. Harmittaa vähän, ettei sopivan matkan päässä olevia näyttelyitä ole tiedossa vasta kun maaliskuussa Lappeenranta ja meidän tuurilla Yepa tietysti jo silloin on pudottanut talvikarvansa...

Kisakalenteria on tuossa kovasti suunniteltu ja näillä näkymin muutamia kisoja Yepalle ja loppukeväästä Hinollekin olisi suunnitteilla. Ensimmäinen kisa olisi helmikuun alussa Kasarin Salpasäpinät, johon olisi tarkoitus Pekan osallistua Yepan ja lainakoira Widon kanssa. Tulisi vain sitä lunta vähän enemmän, niin voisi hakea Widon meille treenaamaan viikoksi, pariksi ennen kisoja. Näyttelykalenterikin olisi jo suunniteltu, mutta katsotaan niitä sitten lähempänä.

Lisäsin muutaman kuvan Hinon pentukuviin sekä Yepan albumiin. Alla vielä vertailukuvat Yepasta ja Hinosta auton perällä - on se poju vähän kasvanut sitten luovutusiän...


Kyllä ne nuo malamuutit kasvavat sitten nopeasti!!


Hino 8 vkon ikäisenä Yepan kanssa.