Kaikennäköistä touhua ja koiramaisia tapahtumia on meidän perheen elämä täynnä. Niitä on tänne tarkoitus kirjata muidenkin luettavaksi ja ehkä muistiksi itsellemmekin. Saattaapa uutisissa joskus olla mainintaa muustakin kuin koirien touhuista.

Vanhemmat uutiset siirtyvät aikanaan uutisarkiston uumeniin, ja ne löytyvät viereisistä
linkeistä.

24.12.2009

14.12.2009

Tässäpä tulee nyt se suurin uutinen ihan ensin: Yonasta leivottiin sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa Pohjoismaiden Juniorivoittaja 2009 !!! Tuomarina oli kasvattajatuomari Erna Upmeier Alankomaista (kennel Kataum Inua) ja arvostamme tämän vuoksi erittäin paljon voittoa!!! Kiitos Erna! Jotta päivä olisi ollut vieläkin parempi, tuli sama titteli, PMJV-09, myös Yonan veljelle Talutille (Cahppes Knight Of Naxxar), joten sisarukset ovat kyllä erittäin hienoja molemmat!! Onnea Annelle ja Kirsimarjalle!! Onnittelut myös PMV-09 tittelin saaneille Kinille (Salomaan Kinguyok) ja Valtille (Garcon Joy Of Love)!

Yona PMJV-09


Voitokkaat sisarukset Talut & Yona!

Lauantaina oli Voittaja-näyttely myös Helsingissä, siellä tuomarina oli Henrik Söeborg Tanskasta. Yona sai EH:n ja sijoittui junioriluokassa neljänneksi, erittäin hyvällä arvostelulla kuitenkin. Arvostelut molemmilta päiviltä löytyy Yonan omalta näyttelysivulta. Onnittelut titteleiden voittajille, JV-09 Bearvvis White Ice, V-09 Artic Luv California Cruiser Garcon ja Garcon Jewel Jade!

Muita uutisia nyt ei kauheasti ole, olemme päässeet treenaamaan koirilla oikein mukavasti, ja pihaan ilmestyneen mönkijän myötä varmaan vielä helpommin. Lumia on jonkun verran saatu tänne meidän suuntaan, mutta ne ei vielä ihan reellä menemiseen riitä, toivottavasti tulee pian lisääkin lunta. Ainakin nyt on mukavasti pakkasta, -15 astetta.

Kirjoittelin Yaykaasin pentupäiväkirjaan, lisäsin Yaykaasin albumiin uusia kuvia. Täytyy yrittää saada Messarin kuvia jossain vaiheessa albumiin, niitä tuli kameraan jälleen ihan kiitettävä määrä, reilut 2000 kuvaa koko viikonlopulta... Tosin osa varmasti täyttä kuraa, kun ei nuo halliolosuhteet ihan parhaasta päästä ole kuvaamista ajatellen... Lisäsin myös Talutille oman osion tuonne meidän Vierailevat Tähdet-sivulle.

29.11.2009

No niin, jotain uutisten tynkää tännekin... Lähdetään taas vanhimmista tapahtumista liikkeelle, eli pihaan tuli uusi vieraileva tähti - Yonan veli Talut (Cahppes Knight Of Naxxar). Talut tuli treenaamaan meidän valjakon kanssa ja viettää siis meillä todennäköisesti koko talven. Talut ja Yona ovat niin samankaltaisia, ulkonäköä, eleitä ja ääntä myöten, että on hauska seurata niiden kahden yhdessäoloa. Ensimmäiset vetolenkitkin on jo takana, ja sisarukset tekevät hyvin töitä yhdessä. Hino ja Talut ovat vielä esittelemättä virallisesti toisilleen, vaikka samassa pihassa asustavatkin... Mutta pitää tehdä se huolella, jotta pojat sitten samaan valjakkoon sopisivat. Kiitos Annelle Talutin lainasta!!

Pihalla on myös uusi tarha, jossa on viirapohja. Lopullinen paikka sille varmaan tulee vasta keväällä, kun saadaan kunnon pohjat tehtyä, mutta nyt on mahdollista juoksut handlata helpommin, kun näitä uroksiakin on kaksi kappaletta (Yaykaasia ei lasketa...)

Eilen oli perinteinen malamuuttitapaaminen Ylämaalla ja mukavasti oli sateisesta kelistä huolimatta porukkaa paikalla. Enemmänkin olisi sopinut, mutta harmillisesti muutamilla perinteisillä kävijöillä oli yhteensattumia aikataulujen kanssa. Aamulla tapahtuma saatiin käyntiin eläinlääkärin käynnillä ja paikallaoleville koirille annettiin nenään laitettava kennelyskärokote. Myöhemmin päivällä ajeltiin 7 km lenkki vaihtelevissa maastoissa ja tuntui kaikki olevan tyytyväisiä päivän saldoon. Tosin melkoisen mutaista koiraa ja kuskia tuntui lenkin jälkeen olevan näkyvissä, sadetta kun on meilläkin päin saatu useamman viikon ajan ihan urakalla. Kiva päivä oli ja kiitoksia kaikille paikalla olijoille seurasta!! Viimeistään ensi vuonna uudelleen!

Kirjoittelin myös Yaykaasin pentupäiväkirjaan, lisäsin Yaykaasin albumiin uusia kuvia. Ylämaan tapaamisesta otetut kuvat tulee vähän myöhemmin.

23.11.2009

Laumamme uusin jäsen, Yaykaas on saapunut. Sivustoa päivitelty ajan tasalle; luotu Yaykaasille oma sivu, galleria, päivitetty koirat-sivua, esittely-sivua, harrastus-sivua.

11.10.2009

Viikonloppu ja Jämin SM Pawtrekker 2009 - kärrykisat on takana ja olipahan hieno viikonloppu!! Perjantaina suuntasimme kohti Jämiä ja sieltä varattua mökkiä. Mökkiin saapui kaiken kaikkiaan toistakymmentä ihmistä ja maastoon asettui 31 koiraa, joista 23 malamuuttia. Pekka oli ilmoittautunut 4-koiran kärryluokkaan ja minä 1R-luokkaan eli yhden koiran kärryluokkaan. Meidän yllätykseksemme Yona oli edellisenä päivänä aloittanut juoksun (tasan 4 kk edellisestä!) ja jouduimme miettimään Pekan valjakon kokoonpanoa uudelleen. Alkuperäinen suunnitelma oli lainata Yepan ja Yonan pariksi sekä Mintoa (Salomaan Salariyok) että Yonan veljeä Talutia (Cahppes Knight Of Naxxar), mutta tosiaan Yonan juoksun vuoksi päätimme jättää Minton tällä kertaa pois nelikosta, se kun jo on sen verran aikuinen, että tytöt kiinnostavat kovasti... :) Näin ollen valjakkoon oli lähdössä juoksemaan tytöt ja Talut, Minto menisi omistajansa Virpin kanssa Iran kaverina ja minä sitten Hinon kanssa sinne yhden koiran kärryluokkaan. Tavoite oli lähteä hakemaan hyvää kisakokemusta Yonalle ja Talutille talvea varten, kaikki muu olisi tietty plussaa.

Lauantaina ajajien kokous alkoi klo 10, jonka jälkeen starttasivat juoksu-, koirapyöräily- ja harrasteluokat. Minun ja Hinon startti oli 11.39. 4,4 km matka taittui hiukan treenihenkisesti ja aikaa aurinkoisella uralla kului 0:21:27. Lämpötilaan ja lyhyeen matkaan nähden Hinolle ihan hyvä vauhti, 12,31 km/h. Pekka starttasi omassa luokassaan klo 13 jälkeen. Kärjessä juosseet junnut Yona ja Talut lähtivät vauhdilla ja hiukan leikkienkin matkaan Yepan toimiessa pyöräparissa. Koko porukka veti hienosti koko matkan liinat tiukalla ja maaliin tullessaan aikaa uralla oli vietetty yhteensä 0:13:40 eli keskivauhti oli uralla ollut 19,32 km/h !! Aika hurjaa lentoa siellä on mentykin, ainakin kuvista päätellen... Seuraavaan päivään oli hyvä lähteä hyvät kokemukset pohjalla.

Sunnuntain lähtöjärjestys oli edellisen päivän aikojen perusteella. Me Hinon kanssa päästiin matkaan 10.12 ja tällä kertaa vauhti oli hiukan nopeampi eli aikaa meni 0:19:46 (13,57km/h). Lopullinen tulos oli siis kahden päivän kisan jälkeen 0:41:13 ja sijoitus malamuuttien 3/3. Keskinopeus siis 12,64 km/h. Pekan valjakon startti oli klo 11.44 ja tällä kertaa junnutkin malttoivat pysyä vähän enemmän jalat maassa ja uralla. Vauhtia oli tullut tassuihin vielä lisää edelliseen päivään verrattuna, joten edellä lähtenyt valjakko oli tullut jo näköpiiriin. Tässä sattui sitten harmillisesti Yepalle kakkahätä ja siinä sen verran kului aikaa, ettei ihan edellämenijään päässyt kiinni. Valjakko saapui hyvävoimaisena ja iloisena maaliin, aika sunnuntailta oli 0:13:26 (19,91km/h) eli hiukan parannusta vielä eiliseen aikaan. Kokonaisaika siis 2 x 4,4 km matkalle oli 0:27:06 ja keskituntivauhti hienot 19,53 km/h. Koko matka meni jälleen liinat tiukalla alusta loppuun saakka ja nuoriso sai roppakaupalla kokemusta. SM-kisan lisäksi 4R-luokassa oli Rekikoirien kilpailukoe ja siitä tuloksena valjakolle REK2-tulos!! Ei voi muuta kuin olla erittäin tyytyväinen; kaksi ensikertalaista junnua ja vieläpä johtajaparina vetivät todella upeasti ja Yepa teki pyöräparissa urakalla töitä ja kaikki todellakin ansaitsivat tuloksensa. Sijoitus oli malamuuttien 3/3.

Kyllä edelleen on niin hyvä mieli, kaikki sujui hyvin, tuloksista puhumattakaan! Kyllä saa olla erittäin tyytyväinen kaikkiin meidän malamuutteihin, erityisesti Yona esitti niin hienoja otteita, että tulevaisuus vaikuttaa erittäin lupaavalta!! Kiitos Anne myös Talutin lainasta!! Onnea 1R-luokan nopeimmalle malamuuttiparille, Virvelle ja Siscalle, 2R-luokan malamuuttien ykköselle Villelle (Kiibu & Miki) ja 4R-luokan nopeimmalle malamuuttivaljakolle, Mikalle (Nukka, Atchuu & Oiva). Onnea Mikalle ja myös Nikmoille REK1-tuloksesta! Kiitos myös kaikille mökissä yöpyneille seurasta ja kisakumppaneille mukavista kisoista! Kuvia kisoista myöhemmin tällä viikolla!

7.10.2009

Viime viikonloppuna oli jälleen yksi syksyn kohokohdista, eli Alman Syyspäivät. Tänä vuonna paikkana oli Partaharju, Pieksämäellä. Viikonloppua lähdettiin viettämään tällä kertaa ilman poikia, jotka olivat kumpikin viikonlopun omilla tahoillaan; Tony urheiluleirillä Tanhuvaarassa ja Jere joukkuekaverillaan Lappeenrannassa käydäkseen edustamassa joukkuettaan Kaakkois-Suomen piirin taitokisoissa. Perillä Partaharjussa olimme suht ajoissa perjantai-iltana ja Pekka ehti jopa miesten saunaan samalle iltaa. Ilta hurahtikin perinteisesti nuotion äärellä aamuyön tunneille saakka.

Lauantai-aamu alkoi hyvissä ajoin leirin avauksella. Tämän jälkeen olikin vuorossa sulan maan kelin varusteiden esittely ja ajelua koirilla vapaata tahtia. Yepa kävi johtamassa yhden lenkin nuoria koiria ja tyttö toimi hienosti keulassa, vaikka valeraskaus- oireista "kärsiikin". Lauantaina oli vuorossa myös Koe- ja kilpailutoimikunnan kokous, joka pidettiin lasten leirikisan aikana. Aikuisten leirikisaan ehdimme juuri ajoissa paikalle, kisa olikin varsin hauska! Yepa pääsi joukkueen koiraksi mukaan ja vetikin antaumuksella rengasta omalla viestivuorollaan. Toisena lajina oli koiran kanto ja siitä Yepa oli hiukan ihmeissään, mutta niin tuo sitten pysyi sylissä kuitenkin koko matkan. Pekka ja joukkue voittivatkin koko kisan ja loistivat palkintojen jaossa ihan kirjaimellisesti: vilkkupanta päässä. Lauantaina Yona ja veljensä Talut pääsivät leikkimään yhdessä, siitä uusi kuva-albumi galleriassa. Yona ja Talut kokeilivat myös kärryajoa ensimmäistä kertaa kahdestaan, ja junnut kyllä yllättivät upeilla otteillaan. Myöhemmin oli vielä vuorossa kuuluisaa valjakkokokoonpanon testausta, tällä kertaa testissä Yona, Yepa, Talut ja entuudestaan tuttu Minto. Nelikko toimi hienosti; lähdössä kokeneemmat meinasivat kärjessä jäädä nuorison innon jalkoihin ja takaisin tulessa Pekka olikin vaihtanut nuorison kärkeen ja kokeneempi kaarti huolehti pyöräkoirien hommista. Uskomattoman hienosti toimii junioritkin kärjessä, vaikka ikää on vasta 15 kk! Tämän lisäksi Talutille oli ensimmäinen kerta, kun valjakossa tulee takanakin joku, eikä poju antanut sen yhtään häiritä. Kiitos Anne ja Virpi kun saimme jälleen testailla!! Valjakkokuvia löytyy galleriasta, Harrastus-albumin Vetotouhuja-osiosta.

Sunnuntain ohjelmaan oli ajateltu näyttelyharjoituksia aamulle, mutta solkenaan taivaalta valuva vesi sotki suunnitelmat ja harjoitukset jäivät pitämättä. Pakkaamisen ja siivoamisen lisäksi ohjelmassa oli vielä Erkki "Susi" Pulliaisen mielenkiintoinen luento. Tosin Pekka ei jaksanut istua luennolla koko neljää tuntia, vaan kävi treenaamassa koiria sillä aikaa. Yepa, Yona ja Talut olivat jälleen pelanneet hienosti yhteen. Hino vietti viikonlopun vapaana vetohommista, vajaa viikko sitten kynsi vuosi hiukan verta liiallisen kulumisen vuoksi.

Olipa todella kivaa jälleen tavata kaikkia tuttuja ja uusia kasvoja leirillä!! Kiitos kaikille mukavasta seurasta mökissä, iltanuotiolla ja ympäri maastoa! Galleriaan on lisätty uusi albumi, kuvia Syyspäiviltä.

Yona kävi maanantaina rokotuksilla, joten nyt ei niistä tarvitse hetkeen huolehtia. Eilen Pekka kävi malamuuttien kanssa 7 km vetolenkillä ja lenkin jälkeen Yepalla tuntui olevan oikein extrapaljon virtaa jäljellä ja se leikittikin Yonaa pitkin pihamaata vielä varmaan toiset 7 km... Lieko -3 pakkasasteella oli asian kanssa jotain tekemistä... ? Tulevana viikonloppuna suuntaamme tien Jämin SM-kärrykisoihin, sieltä sitten seuraavan kerran uutisia...

21.9.2009

Hyvinkään näyttely päätti meidän syysnäyttelykierroksen ja jotta homma ei menisi ihan erilaiseksi, Yepa tuttuun tapaansa sai KÄY ERI / 1, PN2 ja jälleen se tuttuakin tutumpi Vara-Serti.... Hieno suoritus sinänsä, mutta olisihan se ollut jo kiva saada se viimeinen "oikea Serti"... Mutta näillä mennään, kyllähän se väistämättä vielä tulee. Yona sai myös tutun EH:n junnuluokasta ja tällä kertaa myös voitti luokkansa. Taitaa Yonalla olla vielä kehitys kovasti kesken. Väistämättä käy ajatukset siinä tapaturmassa, jonka vuoksi Yona joutui lähes 1,5 kk olemaan täysin liikuntakiellossa ja tästä syystä kehitys vähän varmasti viivästyy. Mutta meillä on aikaa odottaa neidin kasvua, vahvistumista ja talvella keskitytäänkin sitten noihin työhommiin.

Eilen näyttelyn jälkeen tytöt pääsivät sänkipellolle revittelemään kauniita käytöstapoja pois ja niillä olikin varsin hauskaa! Yona pulahti ojan kautta ja ilta sitten nypittiin molemmista tytöistä heinänsiemeniä irti satakunta... Kuvia tästä peltorallista löytyy tuolta Malamuutit yhdessä- albumista. Illalla kävin juoksulenkillä Hinon kanssa, jotta pojukin saa ihan omaa aikaa. Hino toimi hienosti yksin ja häntä heiluen kierrettiin lenkki ympäri. Yepa piteli vapaapäivän työhommissa, Pekka kävi Yonan kanssa kick-bikellä vitosen. Kaikki meni hienosti! Meidän mielestämme on tärkeää treenata koiria myös yksitellen, jotta sekä ns. pää toimii kaikilla itsenäisesti eli töitä tehdään yksin tai yhdessä samalla tavalla ja itsevarmuutta tulee lisää yksittäin treenatessa. Lisäksi yksin töitä tehdessä ei ole mahdollista vain hengailla mukana, vaan töitä täytyy tehdä koko ajan, joten siinä kehittyy myös se työskentelysitkeys.

Salmisen Virpi kävi viime torstaina meillä omien malamuuttiensa kanssa (Ira & Minto & Manu) ja saimme aikaan hyvän yhteistreenin. Minä ajelin tytöillä ja Virpi Iralla ja Mintolla. Pääsimme mukavasti harjoittelemaan ohituksia puolin ja toisin sekä rinnakkain ajoa. Kyllä oli mukava nähdä, miten kaikki sujui hienosti, työskentely, ohitukset ja kaikki, vaikka porukassa olikin kolme narttua ja yksi uros. Samalla jo suunniteltiin tulevaa kautta ja parannettiin yleisesti maailmaa... :) Viime viikolla rakentelin myös pari hyppyestettä pihalle koirien iloksi ja Yona pääsi niitä jo testaamaan - kengurutaipumuksia kun sillä tuntuu olevan. Päivitin hyppykuvia jokusen Yonan omaan galleriaan. Lisäsin myös pari kuvaa Porvoon ja Hyvinkään näyttelyistä Yepan ja Yonan gallerioihin.
Näin nämä kuulumiset tällä kertaa, Luontokuvissa myös jokunen uusi kuva.

14.9.2009

Heh, tämähän alkaa jo naurattaa... Kävimme Porvoon näyttelyssä tyttöjen kanssa. Tuomarina oli Guido Vandoni Italiasta ja kun näyttelyyn oli ilmoitettu 22 malamuuttia, ei odotukset olleet mitkään kovin ihmeelliset. Yona esiintyi junnuluokassa. Neljästä junnunartusta vain yksi sai ERI:n, loput saivat EH:n, kuten meidän Yonakin. Arvostelu oli ihan ok ja kilpailuluokassa sijoitukseksi tuli luokan toinen.

Yepa oli ilmoitettu jälleen käyttöluokkaan. ERI-nauhan ja käyttöluokan voiton jälkeen oli vuorossa Paras narttu-kehä. Yepa sijoittui jälleen PN3-sijalle ja sai sitten sen perinteisen, jo kuudennen Vara-Sertinsä! Erittäin hyvä arvostelu ja PN3-sija 14 paikalla olleen nartun joukosta oli tosi hienoa, mutta totta kai olisi toivonut siihen vielä sitä viimeistä "oikeaa" Sertiä. Tuomari sanoi paras narttu-kehän päätteeksi, että Yepa on tosi hieno narttu, mutta hieman kapean pään vuoksi hän ei tykännyt stopista eli otsapenkereestä ja se ratkaisi sijoituksen. Tulokset ja arvostelut näyttelystä löytyy taas Yonan ja Yepan näyttelytuloksista.

Muutoin tässä on odoteltu kelien viilenemistä, jotta pääsisi aloittelemaan säännöllisemmät syystreenit, mutta toivossa on hyvä elää... Viikonloppuna päivät oli tosi lämpimiä, mittari kohosi yli +20 asteen, mutta onneksi yöt alkavat jo olla melko viileitä eli eiköhän tämä tästä...

30.8.2009

Piipahdimme Yepan ja Yonan kanssa lauantaina Tervakosken KV-näyttelyssä. Tuomari Tapio Eerola arvosteli malamuutit, Yepan saldo KÄY ERI/1, PN3, ja viides vara-Serti. Yonalle kirjattiin arvosteluun JUN EH/1. Lisäilin Yonan albumiin muutaman kuvan otettuna kuivausvaiheessa viime torstailta. Nätti tyttö. Arvostelut löytyvät jälleen tyttöjen omilta näyttelytulos-sivuilta.

26.8.2009

Suuri suru on saapunut luoksemme; Tänään jouduimme raskain mielin viemään Veeran viimeiselle matkalleen. Viimeinen vuosi toi Veeralle tullessaan jatkuvasti lisääntyviä vanhuuden vaivoja ja suurin niistä oli vakavat iho-ongelmat. Asiaa viimeisen puoli vuotta pohdittuamme tulimme lopulta siihen tulokseen, että Veeran kannalta paras olisi antaa arvokas lähtö riittävän ajoissa. Päätös oli erittäin raskas, mutta sitä helpottaa tieto siitä, että Veeralla on jälleen kaikki hyvin!

Veeraa ikuisesti kaivaten, Marja-Liisa ja perhe

26.7.2009

Aika on taas näköjään hurahtanut vauhdilla eteenpäin... On tässä kaikennäköistä ehtinyt tapahtuakin, joten tässäpä hiukan uutisia meiltä päin:

Eilen olimme Yepan ja Yonan kanssa Mikkelin KV-näyttelyssä. Päivä oli hyvin sateinen, tosin malamuuttien ollessa kehässä, sade päätti tauota hetkeksi, mikä oli ihan mukavaa. Yona esiintyi omaan tyyliinsä, saaden tällä kertaa EH:n ja luokkavoiton. Tuomarina Mikkelissä oli Esko Nummijärvi. Yepa tuli kehävuorolleen erittäin näyttävästi ja innolla ja loppu olikin sitten Yepan juhlaa; Yepa sai ERI:n, voitti Käyttöluokan, oli narttujen paras. ROPpi-kehässä Yepa jatkoi upeita otteitaan ja otti vielä rodun parhaan tittelin. Koko rimpsu siis KÄY/ERI1, PN1, ROP, SERT, CACIB! Tuomari piti Yepasta niin paljon, että kävi vielä kehän jälkeen häkkiemme luona kehumassa Yepaa vielä lisää. Jäimme vielä ryhmäkehiä odottelemaan, ja jälleen reippaassa sateessa. Ryhmien kokoontumiskehien aloittaessa, sade jälleen taukosi. Yepa poimittiin sitten isossa kehässä kahdeksan parhaan joukkoon ja kehää kierrettiin jälleen pari kierrosta veden roiskuessa lammikoista korviin asti. Tällä kertaa Yepan matka kuitenkin päättyi tuohon kahdeksan joukkoon, mutta kyllä ollaan tosi iloisia eilisen tuloksista. Arvostelut löytyy jälleen Yepan ja Yonan omilta näyttelysivuilta.

Toissa viikolla kävimme koko perheen ja koirien voimin vaellusreissulla Lieksan Ruunalla. Ajelimme sinne keskiviikkona ja yövyimme ensimmäisen yön Ruunan retkeilykeskuksella. Torstai- aamuna lähdimme sitten kiertämään Koskikierrosta. Ensimmäisen päivän vajaan 12 km taipaleen päätimme Saunaniemen tulipaikalle, jonne pystytimme teltan yöpymistä varten. Yöllä koimme pienen ukkosmyrskyn, mutta teltta onneksi piti hyvin vettä ja malamuutit olivat puiden alla sen verran suojassa etteivät kastuneet pahasti. Aamukahvien ja pienen suunnittelun jälkeen päätimme lyhentää alkuperäistä reittisuunnitelmaamme sen verran, että emme ihan koko 31 km menisi, vaan matkaa tulisi vähän päälle 20 kilometriä. Jatkoimme matkaa seuraavaan yöpymispaikkaan, Kattilakosken laavulle. Tänne pääsimme majoittumaan laavuun ja vietimmekin mukavan illan siellä. Pojat kävivät uimassa Neitijärvessä kosken alapuolen kuohuissa. Aamulla matka jatkui sitten mm. veneellä joen ylityksen kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Kaikki koirat, vesikammoista Yepaa myöten suorituivat venematkasta tosi hienosti.

Hino pääsi kantamaan reppuja koko reissun ajan, ja tekikin työnsä tosi upeasti. Ihan selvästi Hinon oma laji!! Tytöt vuorottelivat reppujen kanssa siten, että perjantaina Yona kantoi reppuja muutaman kilometrin ja Yepa sitten muut taipaleet. Hienosti se sujui tytöiltäkin! Lauantaina pojat kävivät vielä koettamassa kalaonneaan Neitikoskella ja Tony onnistui nappaamaan 45 cm hauen.

Ruunaa oli paikkana ihan mielettömän upea useine koskineen ja kauniine suomaisemineen. Reitti oli hyvin merkitty ja taukopaikat todella hyvät. Voimme lämpimästi suositella käymistä siellä, mahdollisuuksia on kiertää valmiita reittejä 2-31 km pituisina, tai lähteä ihan omatoimisesti Ruunaan kansallispuistoon kartan ja kompassin kanssa. Neitikoskella on todella hienoja ottipaikkoja kalastajille ja vesiretkeilyreitit myös upeita. Koostin reissusta uuden albumin tuonne Harrastus-kansioon , käykäähän katsomassa!

Näin taitaa olla jälleen uutiset koostettu, Yona lopetti juoksunsa ja Yepa aloitti omansa. Koirat ovat nyt kesälomalla ja niin myös me itse. Ai niin, sivutilan säästämiseksi olen siirtänyt osan gallerian vanhimmista tapahtumakuvista nettigalleriaan. Lisäilin pari kuvaa Yepan albumiin sekä Harrastus-albumiin Vetotouhuihin parit kärryilykuvat kotitreeneistä. Lisätty myös uusia kuvia Pontuksesta ja Veerasta niiden omaan albumiin.

2.7.2009

Pieniä päivityksiä tännekin välillä; Yona kävi tiistaina silmäpeilauksessa, ja siellä todettiin Yonalla olevan täysin terveet silmät! Kyllä helpotti, kovasti sitä jännitettiin kuinka tällä kertaa käy, aiemmat silmäpeilauskokemukset kun ovat olleet vähän ikävämpiä...

Kesä kulkee eteenpäin, viime aikojen helteet ovat pitäneet huolen siitä, että malamuutit viettelevät kesälomaa ihan täysin. Talvella tulee enemmän kuvailtua noita malamuutteja ja niiden touhuja, joten tasapuolisuuden nimissä olen yrittänyt kuvata Veeraa ja Pontusta viime päivinä, täytyy joku päivä ladata kuvia sitten tuonne galleriaan.

Ylämaan Kisojen järjestelyt ovat kuumimmillaan ja joukkueita odottellaan vielä ilmoittautuvaksi lisää. Käykäähän kurkkaamassa osoitteessa www.ylamaankisat.com, jos ette vielä ole siellä vierailleet!!

16.6.2009

Vihdoinkin aikaa hieman päivittää uutisia. Tallin palo ja jalkapallo ovat vaatineet veronsa ajankäytössä, mutta ei koirarintamalla ole oikeastaan ihan mahdottomasti muutenkaan tapahtunut... Mutta ihan ensin pojista muutama sananen; Jerellä ja Tonylla alkoi kesäloma ja koulun kevätjuhlassa molemmat palkittiin stipendeillä - Jere luokkansa parhaasta koulumenestyksestä ja Tony oman luokkansa Tsempparina eli parhaiten omaa suoritustaan koulussa parantaneena!

Yona viettää tänään 1-vuotissyntymäpäiviään, onnea Yonalle!! Kyllä aika kuluu nopeasti, ei millään uskoisi, että meidän pikku-Nuu-Nuu on jo tosiaan vuoden vanha... Varsin mainion malamuutin olemme Yonasta saaneet - erittäin reipas ja aina iloinen vauhti- tyttö, joka on tullut tähän asti toimeen kaikkien koirien kanssa. Työintoa ja vauhtia löytyy joka päivä ja joka hetki. Yona rakastaa ihmisiä ja pussailua ja kiipeää innolla syliin aina kuin mahdollista. Kiitos Anci ja Henrik ihanasta pikkuprinsessasta! Yona on myös aloittanut toisen juoksunsa muutama päivä sitten. Otimme tänään muutamia kuvia Yonasta, tässä alla yksi, lisää löytyy Yonan uudesta "aikuisten" galleriasta.

Hinon tassun koepalan tulokset tulivat aikanaan, niissä todettiin sen olleen ns. uudisluu- kasvannaista, joka syntyy usein paikkoihin missä luu ja iho ovat hyvin lähekkäin ja sinne kohdistuu painetta. Eli suomeksi sanottuna känsän tyyppinen. Koosta ja siitä johtuneesta hankauksesta se oli sitten tulehdustilassa. Tikkien poiston jälkeen tassu parani entiselleen hyvin nopeasti.

Vapunpäivänä kävimme Hollolan ryhmänäyttelyssä Yepan ja Yonan kanssa. Tuomari Annukka Paloheimo oli tiukalla linjalla ja tuloksena oli molemmille tytöille EH. Yepa kävi kokeilemassa karvattomana onneaan Kotkan Kv-näyttelyssä viime viikonloppuna, ja tuloksena oli sieltä tällä kertaa käyttöluokan H. Tuomari oli sama, kuin viime syyskuussa Mastery Showssa ja kun katsoo sitä ja tätä karvattomana tehtyä arvostelua, on niissä jonkin verran eroa... Arvostelut löytyy jälleen tyttöjen omilta tulossivuilta.

Sää kävi hetkellisesti vajaassa +30 asteessa, jolloin malamuutit makoilivat tarhoissaan kuin raadot, vaikka Yepa on täysin karvaton, Yona ja Hinokin muutamaa kohtaa lukuunottamatta kesäkuosissa. Muutaman kuuman päivän jälkeen keli vaihtuikin jo jopa alle +6 asteeseen, joten malamuutit ovat päässet Kickbiken kanssa juoksemaan. Olemme käyttäneet niitä myös iltana muutamana juoksemassa kaukalossa ja hyvin sopivat kaikki kolme sinne ilman riitoja. Siitä kuvia jokunen kappale tuolla Gallerian Malamuutit Yhdessä-albumissa. Tällä hetkellä tytöt tulevat edelleen hyvin toimeen keskenään. Tästä huolimatta tytöt ovat eri tarhoissa, johtuen Yepan kovasta omistushalusta kaikkeen "omaan" ja Hino seilaa niiden tarhoissa vuorotellen. Muuten pidämme Yepaa ja Yonaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.

Tässäpä nämä kuulumiset lyhyesti. Kohta alkaa malamuuttien kesäloma, ja valjaat jäävät kokonaan naulaan hetkeksi. Suunnitelmissa olisi joku lyhyt parin päivän vaellusreissu tehdä jälleen koko perheellä, vielä ei tietoa minne mennään.

5.5.2009

No niin, aloitetaan uutiset heti kiertelemättä kuvan kera... Kuvassa siis palaa meidän autotalli tänä aamuna klo 06:

Pekka oli lähtenyt noin puolta tuntia aiemmin töihin, jolloin mitään ei vielä tapahtunut. Minä ja pojat olimme nukkumassa. Heräsin jossain vaiheessa siihen, että Yepa mölyää pihalla ja ensin huusin sille sängystä ja komensin olemaan hiljaa - luulin siinä vaiheessa että se vain protestoi kotiin jäämistä, kun Pekka ei ottanut sitä pyörän kanssa mukaan. Huuto ja mölyäminen vain jatkui ja alkoi kuulostaa ihan erilaiselta kuin yleensä - jatkuvampaa, kovempaa ja vaativampaa. Lopulta nousin istumaan ja ikkunasta kajasti oranssia niin paljon, että heti tuli mieleen että jossain palaa! Hyökkäsin ikkunaan ja vilkaistuani tallin suuntaan näin, että koko autotalli oli tulessa lähes 20-metrisillä liekeillä! Yepa vain jatkoi huutamistaan, kun soitin hätänumeroon, herätin pojat ja toimitin ne ulos. Hain vielä Hinon, Pontuksen ja Veeran ulos varmuuden vuoksi, koska taloon on tallista vain 15 metriä matkaa ja sadetta ei täällä ole moneen viikkoon nähty. Kun pääsimme ulos, Yepa lopetti möykkäämisen saman tien ja rauhoittui seurailemaan tilannetta.

Ylämaalla toimii onneksi VPK, joka ehti paikalle noin 10 minuuttia hätäpuheluni jälkeen ja aloitti sammutustyöt. Kuudesta vähän vaille kahdeksaan kestäneen sammutuksen aikana ei käynyt pienintäkään tuulenvirettä, jonka vuoksi säästyimme varmasti paljon suuremmilta vahingoilta. Tonttimme sijaitsee nimittäin "keskellä" ryteikköä, rutikuivaa kuloheinää ja metsää. Kaupungista tulleet paloautot saapuivat paikalle niin paljon myöhemmin, että jos olisimme niitä joutuneet odottamaan, olisi palanut varmasti talokin ja puoli kulmakuntaa. Palokuntaa odotellessa hain kameran sisältä, kun talo ei ollut välittömässä vaarassa ja kuvasin paloa, sammutusta ja sitä, mitä tallista jäljelle jäi. Niitä kuvia voipi käydä katsomassa Täältä.

Pikku-VPK:lainen Tony pääsi mukaan jälkisammutustöihin.

Sähköt taloomme tulivat tallissa olevan pääkeskuksen kautta, joten sähköt meni talosta. Palokunta jätti käyttöömme aggregaatin, jotta saimme pakastimen ja akvaarion suodattimen käyntiin. Sähkölaitos oli kuitenkin myös nopea ja tilapäissähkökeskus saatiin toimimaan n. kahdelta iltapäivästä. Aamupäivällä tulivat kaikki Ylämaan ala-asteen oppilaat katsomaan palopaikkaa, ilmoitin sinne että nyt on mahdollisuus tulla lasten katsomaan, mitä tuli saa aikaan alle puolessa tunnissa. Yepa pääsi 1-2 luokkalaisten rapsuteltavaksi ja kyllä se on kaiken huomion ansainnut!! Meidän sankarikoira! Yepan "sireeni" oli kuulunut kauas kylälle asti ja sielläkin oli pantu merkille normaalista poikkeava tyyli ja voimakkuus. Kyllä se vaan on upea koira!!!

Nyt illalla alkaa ilmeisesti tapahtuma "lyödä läpi", palelee, vatsaa koskee ja muuta pientä. Onhan tässä ollutkin varsin tapahtumarikas päivä, suhteellisen järkyttävällä herätyksellä. Onni on kuitenkin se, että se mitä meni oli vain tavaraa ja kaikki tärkeimmät säästyivät, perhe ja koirat!

28.4.2009

Viime lauantaina oli alaskanmalamuuttien Erikoisnäyttely Lahdessa, tuomarina Maija Mäkinen. Malamuutteja oli ilmoitettu 50, aavistuksen verran vähän noin niinkuin erkkariksi... Yona sai tällä kertaa junnuluokasta H:n, joka kyllä hiukan yllätti, varsinkin kun arvostelua katsoi... Yepa esiintyi käyttöluokassa EH:n arvoisesti ja sijoittui luokassa vielä neljänneksi. Tyttöjen arvostelut löytyvät jälleen niiden omilta sivuilta.

Näyttelyn jälkeen oli yhdistys järjestänyt kasvattajapäivät, mielenkiintoinen aihe, mm. genetiikkaa, värien periytymistä, rodussa olevista sairauksista jne. Pitkän ja lämpimän näyttelypäivän jälkeen väki ei ehkä ihan parhaimmillaan ollut, joten tilaisuus jäi keskustelun osalta suhteellisen lyhyeksi.

Joka tapauksessa oli kiva nähdä taas tuttuja ja seurata kehää ja sen ulkopuolta... Onnea päivän ROP-malamuutille Jadelle omistajineen sekä Nickille VSP:stä! ROP-veteraaniksi esiintyi upea ikinuori Alma, onnea myös sinne!

Sitten vielä vähän Hinon tassuista: Hino kävi viime viikon torstaina eläinlääkärillä, ja siellä poistettiin etutassun pieni kasvannainen polttamalla ja takajalan iso leikattiin. Nyt Hinolla on tikit ja side takajalassa vielä reilun viikon ja antibiootit tietysti. Eläinlääkäri oli edelleen sitä mieltä, että kyseessä on syylä, mutta isompi niistä lähetettiin patologille sekä identifiointia varten, että varmistukseksi siitä, että eläinlääkäri on saanut sen kokonaan poistettua.

19.4.2009

Pikaisesti päivityksiä viikonlopulta: Ohjelmassa oli Outokummun ryhmänäyttely lauantaina. Sinne lähdettiin ihan puhtaasti tyttöporukalla, Jere ja Pekka olivat menossa futisturnaukseen Loviisaan ja Tony kokkikerhoon. Aamuyön aikainen herätys kuitenkin kannatti. Yona sai tällä kertaa EH:n junnuluokasta ja Yepa sitten "räjäytti" jättipotin eli käyttöluokasta ERI / 1, PN1, ROP ja se ihka ensimmäinen "oikea" Serti!! WAU ! Kiitos paljon Zidy Musterhielm-Ehnberg! Ryhmä- kehästä ei tällä kertaa saatu kuin kokemusta... Tyttöjen arvostelut löytyvät jälleen niiden omilta sivuilta.

Illaksi Marja-Liisa ajelikin sitten Marin luokse Nilsiään, pitihän sitä Yepan suoritusta vähän juhlistaa saunomalla ja viiniä maistelemalla... Kiitos Mari - hauskaa oli! Tässäpä tämä tärkein tältä kertaa, seuraavalla kerralla sitten lisää.

13.4.2009

Se ensimmäinen, mutta ei viimeinen. Se, joka saapui valloittamaan sydämemme ja sai meidät hurahtamaan täysin malamuutteihin. Se, joka saa joka päivä meidät hyvälle tuulelle olemalla oma valloittava itsensä. Se, joka antaa itsestään paljon ja odottaa meiltä paljon. Se, joka rakastaa pyytettömästi, kiipeää kainaloon, painaa päänsä syliin ja kaipaa hellyyttä. Se, joka työskentelee valjakkomme moottorina, joka on aina valmis työntekoon. Se, joka haluaa osallistua kaikkialla ja kaikkeen. Se, jonka loputon uteliaisuus saa meidät nauramaan. Se, joka keskustelee "henkeviä" kanssamme, kuuntelee tarkkaavaisesti kaiken ja vastaa suoraan sydämestään. Se on meidän Yepa, joka täyttää tänään jo 3 vuotta!! Onnea Yepa!!

11.4.2009

Jälleen päivittelyjen aika, tällä kertaa sekä hyvää että vähän huonoakin uutista luvassa...Mutta aloitetaan niillä hyvillä uutisilla; Eli tänään Yepa ja Yona kävivät Lappeenrannan KV-näyttelyssä. Yepa osallistui jälleen käyttöluokkaan ja Yona tietysti junioriluokkaan. Tuomarina oli Gabriela Ridarcikova Slovakiasta. Yepa sai laatuarvosteluna Erinomaisen, voitti käyttöluokan ja paras narttu- kehässä Yepa sijoittui neljänneksi ja sai sen perinteisen Vara-Sertin. Yona kuittasi hienosti esiintyen junnuluokasta Erinomaisen, voitti luokkansa, sijoittui Paras narttu- kehässä kolmanneksi ja sai täten myös ensimmäisen Sertinsä !! Molemmat saivat hienot arvostelut ja kyllä nyt on hyvä mieli! Meidän pikkutyttö aloitti sertien kanssa jo heti vajaa 10 kk:n ikäisenä :-) Arvostelut voi lukea molempien tyttöjen omilta näyttelytulossivuilta.

Sitten niihin vähän huonompiin uutisiin... Eli vajaa pari viikkoa sitten löysimme Hinon toisesta takatassusta ja toisesta etutassusta kummalliset känsän tyyppiset pahkurat ison polkuanturan ja varvasanturoiden välisestä kuopasta. Ajattelimme niiden olevan jotain seurausta tassuihin takertuneesta lumesta ja päätimme seurailla niitä. Viikko sen jälkeen tarkastelimme tilannetta uudelleen ja takatassussa oleva oli kasvanut lähes varvasanturan kokoiseksi, kun taas etutassussa oleva oli pienentynyt reilusti aiemmasta. Kun takatassun pahkura oli myös rikkoontunut ja tihkui hieman verta ja nestettä, varasin Hinolle ajan eläinlääkärille. Lääkärikäynnillä ell oli sitä mieltä, että ne ovat hyvin syylämäisiä uuskasvannaisia ja määräsi Hinolle 15 pv:n antibioottikuurin sekä paikallishoitona antibioottisalvaa kaksi kertaa päivässä hierottavaksi. Kunhan tulehdustila saadaan taltutettua, on edessä todennäköisesti kirurginen poisto ja saamme näytteet laitettua patologille tutkittavaksi.

Kaikista mielenkiintoisinta näissä on se, miten nopeasti ne ilmaantuvat, kasvavat ja häviävät... Se oli viime viikon maanantai, kun soitin ja varasin eläinlääkärin aikaa, silloin siis etutassussa pieni pahkura, toisessa takatassussa suuri. Torstaina eläinlääkärin luona takatassun suuri pahkura oli ennallaan, toiseen takatassuun oli ilmestynyt samanlainen, etutassussa alunperin ollut pahkura oli kadonnut, mutta toiseen etutassuun oli ilmestynyt uusi. Missään vaiheessa Hino ei ole mitenkään ontunut tai näyttänyt että tassussa olisi jotain ylimääräistä, tosin jos vastaava olisi Yepalla, sitähän olisi pitänyt jo kantaa paikasta toiseen... Näitä pahkuroitahan Hinolla ei vielä kisakauden aikana ollut, koska säännöllisesti silloin viikoittain tassut tutkimme erittäin tarkkaan juuri sen lumen kertymisen vuoksi. Noh- toivottavasti nämä saataisiin pois ja selviäisi mitä ne oikein loppujen lopuksi ovat!

Muuten aika on mennyt ihan normaalia vauhtia; lumet ovat teiltä sulaneet, joten kick-bikellä on päästy jo treenailemaan tyttöjen kanssa, Hino luonnollisesti pitää taukoa niin kauan kun jalat on taas kunnossa. Lisäsin Yepalle ja Yonalle pari kuvaa näyttelystä, Yonalle myöskin muutaman kuvan kotipihan palloleikeistä poikien kanssa. Alla vielä pari kuvaa Hinon tassusta.

  

30.3.2009

Uutisia pukkaa jälleen useampia, onhan tuota taas jo pari viikkoa vierähtänyt. Toissa viikolla kävimme ajelemassa malamuuteilla videokamera rekeen viritettynä. Pekka lähti isojen muuttien kanssa kiertämään pidempää lenkkiä ja minä Yonan kanssa menin odottelemaan laavulle, joka on n. 3 km päässä meiltä. Siellä vaihdoimme rekeen nelikon liinat ja lisäsimme Yonan keulille. Minä ajelin sitten kolmikolla kotiin. Videokoostetta jossain vaiheessa tuosta reissusta luvassa. Myöhemmin samalla viikolla Pekka kävi ajamassa kolmikolla kuutisen kilometriä ja hienosti oli koko porukka toiminut Yonaa myöten. Alkumatkasta ja loppupäästä otin muutamia kuviakin valjakosta, lopun n. 300 metriä Yona oli keulassa yksin testimielessä. Alla pari kuvaa kolmikosta, loput löytyvät Harrastus-galleriasta, vetotouhuista.

Sunnuntaina kävimme Korpilahden ryhmänäyttelyssä tyttöjen kanssa. Aamuherätys oli karu kellojen siirtämisen ja myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi, mutta niin vain ehdimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Tällä kertaa autokaan ei hajonnut eikä lompakoita kadonnut, joten meidän tuuri taitaa olla kääntynyt viimeinkin... Yona oli ilmoitettu junnuluokkaan, ensimmäinen virallinen näyttely siis. Näyttelypaikka oli alustaltaan ihan hyvä juoksemista ajatellen, mutta se sotki koirat, vaatteet ja kaikki. Toisekseen maneesissa kun oltiin, oli siellä hyviä kikkareita syötäväksi. Kehä oli jälleen pienin kaikista mahdollisista, joten liikkeiden kanssa joutui kääntymään koko ajan. Yonalla liikkeet olivat vähän sitä sun tätä, kun maassa olevat hajut olisivat kovasti kiinnostaneet. Kaiken kaikkiaan Yona sai kuitenkin hyvän arvostelun, JUN EH/2 oli tulos. Yepalla oli vuoro käyttöluokassa ja neiti oli ihan "into-piukkana" ja esiintyi hienosti ja vauhdikkaasti. Erittäin hyvälaatuisiksi kehui tuomari Yepaa ja kilpakumppania Sissiä, tällä kertaa Yepan tulos oli KÄY ERI/2. Paras narttu-kehässä jäi sitten jatkomenestys uupumaan, mutta Yepallekin itse arvostelu oli hyvä. Molemmat arvostelut löytyvät kummankin tytön omilta näyttelysivuilta.

Viime lauantaina oli hieno keli ja kuvasimme tytöistä uusia kuvia - olihan ne pestykin näyttelyä varten. Alla olevissa kuvissa Yona on 9,5 kk ja Yepa paria viikkoa vaille kolme vuotta. Lisää kuvia tytöistä on niiden omissa gallerioissa.

Näinpä nämä kuulumiset olivat tällä kertaa. Rekikelit alkavat olla pikku hiljaa meillä takana päin, ainakin eilisen vesisateen perusteella, mutta treenit jatkuu vielä kun lämpötilat antavat myöten. Muutamia näyttelyitä myös luvassa lisää. Myös harrastus- sivua on päivitetty.

Lopuksi vielä pieni yhteenveto tämän kauden saavutuksista tulosten valossa: Yepa saavutti tänä talvena 1 x REK2, 2 x REK3 ja 1 x KVK1-tuloksen sekä tietysti talvipäivien kuormanvetokisan voitto. Hino sai ensimmäisen REK-tuloksensa, 1 x REK3. Lisäksi vierailevat tähdet saivat meidän matkassa tuloksia: Minto 1 x REK2, 2 x REK3, Ira 1 x REK3 ja 1 x KVK1-tuloksen. Nukalle kirjattiin myös 1 x REK2 ja 2 x REK3-tulokset. Eli kaiken kaikkiaan todella hieno kausi kaikilta osin. Kaikki muut koirat Yepaa lukuunottamatta kävivät läpi ensimmäistä kisakauttaan ja Yepakin kuormanvedon osalta. Kiitoksia vielä kerran Virpi ja Mika sekä Mika ja Sirkka kaikesta vaivannäöstä, yhteisistä hetkistä, koirien lainasta ja kaikesta! Te kuitenkin teitte sen pohjatyön omien koirienne kanssa, me tarjosimme vain mahdollisuuden osallistua kisoihin.

16.3.2009 - osa 2

Paljon onnea meidän "pikku-pimpulalle" eli Hinolle!!! Hino täytti tänään kaksi vuotta ja kuuluu nyt isojen poikien kerhoon... ;-) Onnea kovasti myös kaikille Hinon sisaruksille ympäri Suomen; Kiibu, Jyry, Raid, Karak, Remu ja Pinga!

Yona "täytti" tänään 9 kk, joten junnuikä on nyt sitten virallisesti alkanut.

16.3.2009

Juu, se on sitten meidän talven kisakauden viimeiset reissut tehty ja nyt alkaa sitten lepo niiden osalta... Toki treenaaminen jatkuu niin kauan kuin kelejä riittää, mutta kisoja ei enää lähdetä kiertämään.

Torstaina teimme vaihtokauppoja koirilla, eli Pontus ja Veera menivät Virpin ja Mikan huomaan ja vaihtokauppana meille tuli Ira ja Minto sekä "kaupan päälle" reki. Tarkoitus oli lähteä viikonloppukierrokselle pohjoisen suuntaan, suuntana ihan ensin Utajärvi ja KV-koe ja sitten Kiimingin Aarnivalakiat sunnuntaina.

Perjantaina ajelimme Utajärvelle Sarin luokse, jonne hienoisen harhailun jälkeen ehdimme yhdentoista aikaan yöllä. Ruokimme koirat ja pistimme päät tyynyyn. Lauantai-aamuna mamma ja vaari hakivat pojat viikonloppukylään ja me aloimme valmistautua Kuormanvetokokeeseen. KV-kokeeseen oli ilmoittautunut 13 malamuuttia, mukana muutama ensikertalainen Iran lisäksi. Yepa ja Ira aloittivat aloituspainosta ja se sujuikin yllättävän hyvin, vaikka Yepan kanssa se takakäsky vielä tuottaa harjoittelua ja Iran kanssa en ollut kokeillut kuormanvetoa vielä ollenkaan. Seuraavaksi Yepalle otettiin 5 x omaan painoon riittävä kilomäärä eli 160 kiloa ja se sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin veto. Iran vuoro oli seuraavaksi ottaa 5 x oma paino, eli 187,5 kiloa, joka kuitenkin vedettiin pikkuisen yli eli 190 kiloa. Ira veti myös tämän helposti eli molemmat olivat jo saaneet KVK1-tuloksen näillä painoilla. Ajatuksena oli jo etukäteen ollut, että jos 5 x omapaino sujuu helposti, otamme vielä yhden vedon siihen päälle ja lopetamme sitten siihen, jotta varmasti molemmat saavat hyvän kokemuksen kokeesta. Päätimme vetää vielä 265 kg ja kumpikin tyttö suoriutui siitäkin hyvin. Tämän jälkeen oli Yepan ja Iran aika vetäytyä jatkosta ja seurasimme muiden suorituksia kokeen loppuun asti. Keli oli erittäin luistava ja kokeen huippuhetket koettiin, kun reessä oli 723 kiloa. Jäljellä oli enää 3 koiraa, Kobuk, Sälli ja Laikku. Näistä Laikku veti ainoana hyväksytyn vedon ja kertoimeksi tuli ihan mieletön kokeen ennätys, 21,91 x omapaino! Onnea hurjasti Laikulle omistajineen! Hieman jäi kaivelemaan, että olisikohan Yepa pystynyt moiseen ja osin hiukan harmitti, ettei jatkettu vetoja, mutta onhan Yepalla vielä aikaa monta vuotta näitä kokeita kiertää...

Pekka ja lainavaljakko                          Mika ja valjakko

Lauantai-illaksi suuntasimme sitten Marja-Liisan siskon luokse yökylään, matkalla käväisimme Pekan siskon luona iltakahvilla. Sunnuntaiaamuna sitten suuntasimme Kiiminkiin Aarnivalakiat- kisoihin. Aamulla aiemmin oli valjakko- ja kuskikokoonpanot vielä muuttuneet ja Pekka olikin lähdössä ajamaan Nickillä ja Kiibulla Villen sairastuttua edellisenä yönä. Hamarin Mika lähti sitten Mintolla ja Nukalla uralle, Yepa juoksi Korhosen Annen valjakossa Hinon veljen Jyryn kanssa ja minun valjakko oli ainoa alkuperäiskokoonpanolla oleva, eli Ira ja Hino. Keli oli plussan puolella, ura upotti osin tosi paljon ja aiheutti Hinolle ja Nickille isosta koosta johtuen hankaluuksia. Pekka ajoi valjakollaan sijalle 9/10 ja koirat saivat REK3-tuloksen. Mika ajoi Nukan ja Minton kanssa sijoitukselle 6/10 ja REK3-tulos heillekin. Vain 0,24% jäi puuttumaan REK2-tuloksesta. Hino ja Ira ottivat matkan rauhallisemmin ja jäimme sijoituksissa viimeiseksi ja myös tällä kertaa ilman REK-tulosta. Yepa ja Jyry urakoivat Annen kanssa sijalle 8/10 ja näin ollen Yepakin sai jälleen REK3-tuloksen. Onnittelut kaikille kisaajille tuloksista, kiitoksia omistajille koirien lainasta, Sarille ja Suville majoituksista ja Annelle Yepan tuloksesta!

Anne ja valjakko                         Marja-Liisa, Ira & Hino

Kiitoksia paljon kuvista Hangenhelmen Kennel!

9.3.2009

Jee, jippii ja jihuuuuuu!! Eli Talvipäivät oli viime viikonloppuna ja perinteisesti oli todella hauskaa taas tavata tuttuja ja touhuta malamuuttien kanssa. Lähtö talvipäiville oli tällä kertaa vähän erilainen kuin yleensä; päätimme lähteä yöllä ajamaan Rautavaaraa kohti ja olla perillä perjantai- aamuna, jotta Pekka ehtisi kaksipäiväiseen kisaan ajamaan. Näin myös teimme, onneksi otimme vähän varaslähdön, sillä matkalla oli pakko ottaa yhdet reilun tunnin torkut, kun ei kumpikaan jaksanut ajaa.

Perjantai-aamuksi ehdimme siis hyvin paikalle, haimme huoneen avaimet ja pääsimme purkamaan tavaroita ja koiria. Mukana oli jälleen sekä malamuutit että Pontus ja Veera, kun ei niille hoitajaa saatukaan järjestettyä. Minä lähdin valmistelemaan kisan lähtöjärjestyksiä ja Pekka valmistautui lähtöön. Perinteen mukaan pojat painuivat heti pitkin pihamaita ja metsiä leikkimään. Pekka lähti kaksipäiväiseen kisaan ajamaan Yepalla ja Hinolla, tällä kertaa ei lainakoiria valjakossa juossut. Matkan pituus oli 25,2 kilometriä ja perjantaina aikaa uralla kului 2:30:41. Joken kanssa Pekalla olikin ihan sekuntipelitaistelu, lauantain lähtöä ajatellen vain 18 sekuntia oli Pekka jäljessä Jokesta. Koirat olivat oikein hyväntuulisia maaliin tullessaan ja mielellään olivat matkaa tehneet uralla.


Pekka ja malamuutit tulossa maaliin perjantaina

Illansuussa kävin Annen kanssa ajamassa kolmen kilometrin lenkin koirilla. Miulla oli valjakossa sisarukset Yona ja Talut, ja Anne ajeli Patilla ja Tumpulla. Nuoriso johti keulilla puolet matkasta, ja iän huomioon ottaen hienosti! Ajoittain pieni säpinä paljasti, että kakaroitahan ne vielä on, mutta eihän ne vielä edes ole 9 kk:tta. Yonalla selkeästi näkyi hieman neljän viikon sairasloma, mutta siitä huolimatta työt tuli tehtyä. Perjantai-iltana saunoimme ja paistelimme sitten makkaraa Savotassa Guitar Hero-turnauksen yhteydessä. Puolilta öin alkoi sänky kutsua jo niin vahvasti, että ei auttanut muu kuin hiipua sänkyyn ja nukkua kunnon yöunet ennen ohjelmantäyteistä lauantaita. Unta ei juuri tarvinnut houkutella ja aamu koittikin hyvin pian.

Lauantaina oli vuorossa kaksipäiväisen kisan startti heti aamukymmeneltä ja Pekka lähti jälleen malamuuttien kanssa urakoimaan. Pitkän matkan valjakot saapuivat maaliin auringon paistellessa ajoittain ja linnutkin olivat innostuneet laulamaan. Lauantaina Pekan aika oli 2:29:32, eli hiukan nopeammin kuin edellispäivänä. Tällä kertaa tosin Pekka sanoi, että itsestään ei kaikkea saanut irti, ehkä kunnon yöuni ja aamupala oli liikaa... ;-) Seuraavaksi kisoissa starttasi kahden koiran luokka ja uralle saatiin lähetettyä 10 valjakkoa, joista muutama ensikertalainenkin mukana. Kahden koiran luokan jälkeen lähti sitten hiihtoluokat, ensin pidempi ja myöhemmin lyhyempi, ns. "vauvaluokka", johon siis sai jo 7 kk:tta täyttäneet osallistua. Pekka sivakoi Yonan kanssa kisoissa ja sijoitus oli 7/11 eli ihan hyvin ottaen huomioon että Yona on viettänyt neljän viikon sairasloman ennen tätä.


Pekka ja Yona saapuu maaliin

Lauantai jatkui palkintojenjaon ja vuosikokouksen merkeissä. Vuosikokouksessa sain kunnian jatkaa Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajana - kiitos luottamuksesta! Pojatkin saivat palkintojenjaossa omat palkintonsa lastenkisan osalta. Illalla jälleen sauna kutsui, jonka jälkeen sitten taas makkaranpaistoa, yhdessäoloa ja hauskanpitoa riitti myöhään yöhön. Karaokeakin tuli laulettua, joka tosin alkoi vasta kahden aikaan yöllä, mutta hauskaa se oli silti.

Sunnuntaina aamusta oli kuormanvetokisan punnitus yhdeksältä ja minä pääsin ohjaamaan Yepaa sitten siihen. Kuormanveto toteutettiin nyt kahdella paikalla alkuun, kun uusi kuormareki oli saatu käyttöön. Yepa veti aloituspainon kevyesti ja seuraavaksi 150 kiloa liikkui huomaamatta. Sitten taisi olla vuorossa 200 kiloa ja sekin kulki ihan hyvin. 300 kiloa vaikutti hiukan jo raskaalta Yepalle pohjan pettäessä alta, ja ajattelinkin että voi olla että seuraava 50 kilon korotus jää vetämättä. Ilmeisesti itseluottamusta oli edellisestä vedosta tullut lisää, joten jälleen veto kulki suht helpon näköisesti. Pekka oli toisella vetopaikalla toimitsijana ja piti "hälyttää" katsomaan viimeistä vetoa eli 400 kiloa, kun sen jälkeen kaikki sen vetäneet siirtyvät toiselle vetopaikalle ja takeita ei ollut, vieläkö Yepa sen vetäisi. Niin vain tyttö sen liikutti maaliin asti ja pääsimme siirtymään ryhmien yhdistämisen vuoksi toiseen vetopaikkaan. Siellä sitten homma jatkui ja vuorossa oli 450 kg. Ensin Yepa yritti kiskaista reen liikkeelle, mutta kun se vain liikahti, alkoi jo näyttää siltä, että liekö se liikaa Yepalle. Sisua tytöltä kuitenkin näköjään löytyy niin hurjasti, että niin vain Yepa sen kiskoi liikkeelle ja minä verisuoni päästä pullistuen kannustin Yepaa vetämään sen loppuun asti. Tällöin ratkesi jo se, että Yepa voitti nartut, mutta kisa vielä jatkui.


Yepa ja 450 kiloa kuormassa.

Seuraavaksi kokeiltiin 500 kiloa ja sekin lähti liikkeelle. Pohja oli sen verran pettävä, että Yepa vetäessään kiskoi etujaloilla kuoppaa ja innostui vielä hiukan kaivamaan sen jälkeen, joten kun reki vielä liikkui, se jäi kuoppaan eikä enää noussut pois. Yepan tulokseksi jäi siis se 450 kg eli 13,64 x omapaino. Vetopaikan upottavuuden huomioonottaen erittäin hieno ja kova tulos! Kyllä Yepa vaan on kova tyttö! Jäljellä oli enää Nicki, joka oli vetänyt 500 kg, mutta oli painavampi kuin Yepa eli Nicki yritti vielä 600 kiloa, mutta reki samoin kuin Yepalla jäi hieman kuoppaan ja näin ollen ei suoritusta saatu loppuun. Tämä ratkaisi sitten sen, että Yepa otti ja voitti koko kuormanvetokisan! Kyllä meinasi tippa tulla silmään, oli se vain hieno tunne - meidän tyttö oli paras sinä päivänä! Palkintojen jaossa Yepa sai hienon palkinnon ja kiertopokaalin mukaansa. Tämän jälkeen oli enää tavaroiden ja auton pakkaaminen jäljellä ja suunta kotia kohti.

Kiitoksia kaikille jälleen hienosta viikonlopusta, onnittelut kaikille kisoissa menestyneille ja erityisesti Jokelle kuormanvetokuvista! Ensi vuonna sitten otetaan jälleen uusiksi! Laittelen kuvat talvipäiviltä tuonne Galleriaan tämän viikon aikana. Päivietty myös koirien tulossivuja sekä luotu Yonalle oma tulossivu.

2.3.2009

No niin, tulihan ne sieltä - eli uudet sivut...! Yli vuosi vanhoja sivuja tulikin katseltua ja tahtoi jälleen jotain uutta. Jälleen saapi ilmoittaa jos jotain omituisuuksia sivuilla tapahtuu tai joku juttu ei toimi jne... Sivuja on uudistettu hieman muutenkin, joten tutkailkaahan ihan rauhassa. Uutena mm. vierailevat tähdet-esittelysivu, koirien tulokset löytyvät nyt jokaisen malamuutin esittelystä jne.

Viime viikkoina ei ole mitään ihmeellisyyksiä tapahtunut, viime viikonloppu oli ensimmäinen täysin vapaa pitkiin aikoihin. Sunnuntaina kävimme koko perhe laavuretkellä malamuuttien kanssa. Minä ja Tony matkasimme reellä Yepan ja Hinon kyydissä, Jere tahtoi hiihtää ja Pekka otti Yonan suksiparikseen. Matka taittui erittäin hyvin. Yona kulki suksien edessä hienosti ja paluumatkalla jopa johti koko joukkoa hienosti! Kyllä siitä vielä johtajakoira taitaa tulla... :-) Viime viikolla Pekka ehti käydä lomalla ajamassa malamuuteilla pari pidempää lenkkiä, 18 ja 20 km. Hino löysi itsestään jälleen oman iloisen itsensä, kun ei tarvinnut vetää ylisuorituksia vauhdillisesti. Tänään Pekka kävi ajamassa vielä 23 km ja sekin oli taittunut mukavasti ja koirat tulivat iloisesti hännät heiluen laukaten kotiin.



Kuvia on jälleen lisäilty sinne sun tänne eli uusia kuvia Yonan pentukuvissa, Hinon ja Yepan albumeissa, Harrastuskuvien Vetotouhuissa sekä Malamuutit yhdessä- albumissa Yepan ja Yonan leikeistä.

Tämän viikon lopulla koittaa jälleen yksi talven kohokohdista, eli Alma:n talvipäivät. Sinne suuntaamme siis!

22.2.2009

No niin, tämän talven kotia toiseksi lähimpänä olleet kisat on nyt kisailtu eli suuntana oli siis Äkryn Ähellys Kangasniemellä. Ennakkoon oli tiedossa, että malamuuttivaljakoita oli ilmoittautunut huimat 12 valjakkoa yhteensä 40 valjakon joukkoon. Ajelimme kisapaikalle aamusella, mukana oli vain Hino ja turistina Yona. Yepa oli jätetty Hamarien huomaan viime viikon torstaina valmistautumaan kisaan. Suunnitelmissa oli siis lainata Yepaa Nukan kaveriksi Mikalle Äkryyn. Toinen valjakkokokoonpano (<- täh...?? ) oli Minto, Ira ja Hino, ja kuskiksi perjantaina päätyi Pekka, kun Virpin polvi ei kestänyt uralle lähtöä sunnuntaina.

Ennakkoon ajatuksissa oli, että Yepa ja Nukka ovat vahvoilla Äkryssä, ja toinen valjakko toivottavasti saisi hyvän kokemuksen - kaikki muu olisi plussaa. Harmi kyllä Yepa oli kuitenkin kisoissa vähän sitä mieltä, että kun ei ollut tuttu kuski, niin ei neitikään viitsinyt ihan kauheasti töitä tehdä, mutta tuloksena valjakolle oli silti REK3-tulos. Pekan valjakko yllätti hirmuisella startilla ja jokainen koira teki töitä koko matkan mallikkaasti. Niinpä heillekin tuli REK3-tulos, joka on samalla sekä Iran että meidän Hinon ensimmäinen REK-tulos! Kylläpä nyt on hyvä mieli, että meidän pojukin sai tunnustusta valjakkotyöskentelystä ihan koetuloksen myötä!

Pekka ja valjakko saapumassa maaliin - koirilla on hauskaa ilmeistä päätellen...

Yona saa nyt aloittaa liikkumisen, vihdoinkin. Liikeradat ovat jo lähes normaalit, aavistuksen lyhempää askelta Yona ottaa sillä lastassa olleella jalalla, mutta se korjaantunee vapaana juoksutuksella nopeasti. Otimme tuossa eilen uusia kuvia Yonasta ja Hinosta, niitä löytyy tuolta molempien omista gallerioista. Muita viikon tapahtumia oli viime torstaina ollut tuomarikoulutus, jossa Hino ja Yepa kävivät näytillä esimerkkeinä. Tuomarikoulutettavat pitivät Hinon luonteesta kovasti, vaikkei se kooltaan ja karvoiltaan ihan rotumääritelmää täytäkään... Samalla reissulla jätin kotimatkalla Yepan Hamareille. Hino oli loppuviikon ihan yksinäinen, kun ei Yonaakaan vielä voinut tarhaan seuraksi laittaa. Olipa muuten outoa olla ilman Yepaa, se kun on meille tulonsa jälkeen ollut silloin muutaman kuukauden ikäisenä kolme päivää hoidossa ja muuten aina meidän mukana kaikessa.

Nukka ja Yepa maalisuoralla Mikan ohjastamana

Kiitoksia jälleen Kaakonkulman tiimille koirien, rekien, kuskien ja muiden tasajaosta - näillä jatketaan harjoituksia! Onneksi olkoon Iralle, Mintolle ja Nukalle REK-tuloksesta sekä kaikille muille Äkryssä äheltäneille valjakoille! Kuvia Äkrystä Galleriassa.

17.2.2009

Ja jälleen yksi aktiiviviikonloppu takana... Perjantaina suuntasimme kohti Rautavaaraa ja PM-kisoja. Mukaan lähti omien malamuuttien lisäksi lainakoira Minto. Pontus ja Veera jäivät tällä kertaa kotihoitoon ja samoin pojat kavereiden luokse viikonloppukylään. Edellisellä viikolla olimme päässeet testaamaan kolmikkoa Yepa, Hino ja Minto ja sehän toimi hienosti. Tällä ajattelimme osallistua PM-kisoihin, kun Nukan antibioottien varoaika oli vielä kesken.

Jotta homma ei olisi helppoa, oli Pekka sairastunut kaameaan flunssaan aiemmin viikolla ja oli oikeasti puolikuollut kisoihin lähtiessä... mutta sinne se vain uralle silti päätti lähteä. Lauantaina startti oli yhdeksän jälkeen ja kolmikko starttasi iloisesti uralle. Hinon tossuille naureskeltiin lähtöviivalla, olihan ne hienot neonkeltaiset "teryleenit"... Yepakin tossutettiin ensimmäistä kertaa ja sitä ei tuntunut tossut haittaavan lähtöön tulomatkalla, eikä lähdössä. Mintolla oli tossut takajaloissa, kun sen anturat olivat hiukan kuivat. Ura oli osin erittäin pehmeä ja Hinolle tämä oli liikaa. Siinä missä muut tekivät töitä 9 km, teki Hino todennäköisesti 18 km edestä. Tämä tietysti vaikutti vauhtiin radikaalisti, samoin Yepan "halvaantuminen" matkalla tossujen vuoksi. Tossut oli ollut pakko ottaa pois, jotta meidän prinsessa oli voinut jatkaa matkaa. Lauantaina Pekka ja valjakko saapuivat maaliin 7 minuuttia seuraavalle valjakkolle jääneenä.

Kuurakoirat saapuvat maaliin - huomatkaa Hinon "teryleenit" ja Pekan uupumus.

Hinolla tuntui kisan jälkeen menneen takapuoli jumiin ja se oli myös yksi syy siihen, että päätimme sunnuntaille valjastaa vain Yepan ja Minton valjakkoon. Sunnuntaina startti oli jälleen yhdeksän aikaan aamulla ja jälleen lähtövauhti oli hurja. Tällä kertaa matka taittui kaksikolla kuusi minuuttia lauantain aikaa nopeammin, mutta tällä ei enää sijoitusta viimeistä paremmaksi saatu. Maaliin tullessa Pekka oli täysin pihalla ja horkassa ja kiitikin suoraan sisätiloihin juomaan kuumaa mehua ja minä huolsin koiria. Yepa ja Minto olivat tyytyväisiä ja palautuivat nopeasti sprintistään.

Yepa ja Minto sunnuntain startissa - voimaa on!


Yepa ja Minto tulossa maaliin.

Mintoa täytyy kyllä kehua - siinä on todella hieno koira! Niin helppo pitää reissussa ja kova tekemään töitä. Kiitos tuhannesti Virpille ja Mikalle Minton lainasta! Teillä on loistava malamuutti! Reissussa yövyimme Marin luona - kiitos Marille kaikesta! Tapasimme myös Yonan veljen, Talutin ja olipahan niin samantyyppinen kuin Yona. Hieno poika Annella kasvamassa!

Eilen kävimme Yonan kanssa eläinlääkärin luona poistamassa tikit ja lastan. Haava on parantunut hienosti, mutta tällä kertaa sidokset olivat hautoneet jalkaan useita pieniä nirhaumia. Lasta sai jäädä jo pois, mutta liikuntakielto on vielä viikon verran voimassa. Antibioottikuuria jatkettiin myös vielä yksi 10 pv kuuri ja jalkaa pitää putsata pari kertaa päivässä, jotta hautumat saadaan paranneltua. Ainakin tällä hetkellä varvas on ihan oikeassa asennossa kuten muutkin ja eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että se tulisi myös siinä pysymään. Se olisi kyllä tosi hieno juttu!

Lisäsin uusia kuvia Harrastusalbumiin sekä tein uuden albumin Galleria-sivulle SOC-kisoista. Yonan pentupäiväkirjaa päivitetty myös. Onnittelut vielä Nikmon Terolle Sprintin voitosta malamuuttien osalta, Ninnille toisesta sijasta sekä Jokelle kolmannesta!  

10.2.2009

No niin, viikko on taas vaihtunut ja viikonlopun tapahtumia vähän kirjaillaan... Perjantai-iltana valmistelimme hyvin aikaista aamulähtöä kohti Kruunupyytä ja RuuhiRodin Ruuhikierrosta. Tarkoitus oli siellä ajaa kolmikolla Yepa, Hino ja Nukka, mutta Nukalle tuli viime viikolla silmätulehdus ja antibioottien vuoksi jouduimme jättämään Nukan pois valjakosta. Pekka kuitenkin päätti lähteä ajamaan 1 x 20 km matkan kahdella koiralla, ihan kokemuksen vuoksi. Aamuyöstä sitten starttasimme auton kohti Seljestä ja ehdimmekin sinne hyvin juuri ajajien kokoukseen. Lähtö oli vasta lähempänä kolmea, kaikkien RuuhiRodin ajajien jälkeen ja ehdimme hyvin valmistella lähtöä. Tarkoitus oli samalla testata viime viikon tossutehtaan tuotoksia.

Starttiin laitoimme Hinolle tossut jalkaan, Yepaa ei tossutettu alkuun. Ura oli ajoittain todella pehmeä ja ajoittain kovaa tienpohjaa ja tossuja tarvitsi matkalla laittaa jo Yepallekin. Matkan varrella oli erinäisiä kertoja Pekka pysähtynyt korjaamaan tossuja, poistamaan lumia tassuista jne. ja tähän tietenkin meni kaikkiaan 20 km matkalla kohtuullisesti aikaa. Maaliin Pekka ja koirat tulivat hienosti, Yepa ja Hino laukalla hännät heiluen, joten hyvin tavoite saavutettiin - koirat jaksoivat koko matkan tehdä töitä ja iloisina vetämällä tulivat maaliin. Aika ei päätä huimannut, 2:17:19, mutta kahdella koiralla tuo matka jo teettää kuskillakin töitä.

Ruuhikierroksen jälkeen tarkoitus oli suunnata Keuruulle vuokraamallemme mökille yöksi ja aamulla sitten Keuruun ryhmänäyttelyyn Yepan kanssa, Yona kun joutui sieltä tapaturmansa vuoksi jäämään pois. N. 40 km ennen Keuruuta keskellä korpea kymmenen aikaan illalla lasahti autosta takajarru jumiin ja hienoisen sompaamisen jälkeen yhdistelmä saatiin kuitenkin pysymään tiellä ja pysähdyksiin. Jarrua viilennettiin lumella, kunnes se aukeni sen verran, että saatoimme nilkuttaa auton loppumatkan mökille. Aamulla nilkutimme sillä vielä näyttelypaikalle. Yepa kävi kehässä kuittaamassa EH:n ja käyttöluokan voiton hyvällä arvostelulla. Se löytyy tuolta Näyttelytuloksista. Tämän jälkeen alkoi soittorumba vakuutusyhtiön kanssa, jotta pääsisimme kotiin jollain muulla tavalla kuin lähes jarruttomalla autolla. Pakko kehua sen verran, että Tapiolassa lopulta suostuttiin tekemään extraa meille ja saimme vuokra-auton koukulla, jotta myös koirat saatiin kärryllä kotiin. Reki jäi Nikmojen huomaan, kun emme enää kehdanneet kattotelineitäkin laina-autoon vaatia... ;-)  Pekka tuli kuitenkin meidän omalla autolla perästä, jotta saimme auton korjaamoon vähän lähemmäksi, kuin 250 km päähän, josta se olisi kuitenkin pitänyt itse hakea. Liekö meidän perheellä joku paha karma seuraa, asutaanko lie jossain intiaanien hautausmaan päällä vai mikä on, kun tuntuu kertyvän taas tätä huonoa onnea oikein urakalla....

Eilen Yona kävi eläinlääkärillä vaihdattamassa sidettä ja lastaa. Haava oli parantumassa hienosti ja vain kahdessa kohtaa ihossa oli pienesti punoitusta johtuen siteen hautomisesta. Varpaasta ei vielä sen kummemmin selkoa tullut, ensi maanantaina saataisiin sitten tikit pois. Antibiootit jatkuvat vielä ja Yonan hillitseminen liiemmiltä riehumisilta. Tiukkaa tekee - tyttö on kuin kissa kuumalla katolla, kun aina vain jarrutetaan eikä yhtään saa toinen raukka riehua...

Sain vihdoinkin päivitettyä uuden albuminkin, eli niitä "kauan odotettuja" kuvia Ylämaan KV-kokeesta ja Kasarin kisoista. Käykäähän Galleriassa katsomassa!
 

4.2.2009

Enpäs tiennytkään, mitä tulossa oli puoli tuntia viime päivityksen jälkeen...Haimme malamuutteja sisälle kymmenen jälkeen ja sitten alkoi tapahtua. Yepa ja Yona juoksivat pihalla vapaana ja laitoimme ne sisälle. Olin Hinoa menossa hakemaan, kun katsoin että hangella on verijälkiä. Pekka lähti jo sisään katsomaan, kumpi tytöistä on satuttanut itsensä. Tulin Hinon kanssa perässä ja Pekka oli sisällä Yona sylissä ja lattiat aivan veressä. Veimme Yonan suihkuun ja putsasimme veriä pois, jotta näkisimme mitä jalassa oikein oli tapahtunut. Oikeassa takajalassa tassusta ylöspäin oli julmetun syvä haava, josta oli jänteitä jo näkyvissä. Eihän se muu auttanut kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, ottaako hän vastaan. Minä lähdin viemään Yonaa kaupunkiin yhdentoista aikaan ja siellä Yona sitten rauhoitettiin tutkimista varten. Eläinlääkärillä oli toinenkin päivystyspotilas, joten kahdentoista jälkeen päästiin Yonaa katsomaan tarkemmin.

Haava oli tosiaankin syvä, mutta ei kauhean pitkä ja ilmeisesti johonkin terävään oksaan tms. oli neiti hepuleissaan juossut. Sisintä varvasta liikuttava ulompi jänne oli revennyt, sisempi onneksi ehjä. Ell joutui laajentamaan haava saadakseen jänteen päät ommeltua yhteen. Tämän jälkeen ell tikkasi haavan kiinni. Yonan takajalka käärittiin pakettiin ja siihen tuli viimeiseksi lasta, jotta Yona ei saisi painoa jalalle ja jänne pysyisi kiinni. Eläinlääkärin arvion mukaan tämä ei todennäköisesti tule vaikuttamaan tulevaisuudessa Yonan liikkeisiin, koska toinen jänne oli kuitenkin ehjä, eikä ennen rauhoitusta katsoessa Yona ontunut ja varpaat olivat ihan normaaleissa asennoissa. Lastaa pitää kuitenkin pitää kolme viikkoa, joka on pentukoiralle vähän harmillista, koska nivelet voivat hieman jäykistyä. Onneksi Yonalla suurin kasvuvaihe on kuitenkin jo ohi, joten sen suhteen ei varmaankaan hätää ole. Kahden viikon antibioottikuuri, kipulääkitys ja kolmen viikon täyskielto liikkumisessa. Siinähän sitä sitten onkin pitelemistä, Yonan vauhdikkuuden tuntien...

Joten tällaisia uutisia tällä kertaa. Jää Yonalta sitten tuo Keuruun näyttely tietenkin väliin, mutta tärkeintä on että neiti saadaan kuntoon jälleen.

1.2.2009

Kylläpä tämä aika rientää, nyt ollaan jo helmikuussa! Aloitetaan uutiset vaikka viime viikon maanantaista. Silloin kävin ajamassa Yepalla ja Yonalla 3 km rekilenkin. Tytöt hoitivat homman hienosti, Yepa toimi kuin unelma suuntien suhteen ja Yonakin työskenteli mallikkaasti. Yhden kerran Yona veti penkkaan ja luulin ensin, että hätä iski. Neitonen halusikin vain jäädä istuskelemaan sinne, joten komensin Yepaa tuomaan kakaran takaisin uralle, ja homma jatkui taas.

Keskiviikkona Pekka otti kaikki kolme muuttia ja lähti reellä tekemään pikkulenkin umpisessa (ts. yhdet autonjäljet, muuten umpihankea). Autoin lähdössä, tytöt keulalla ja Hino pyöräparissa. Sitten kiersin autolla odottelemaan "maaliin" ja kun lopulta valjakko saapui, oli tytöt pyöräparissa ja Hino yksin keulassa! Ensin oli kuulemma Yonalla leikittänyt niin kovasti, että Pekka oli heittänyt sen pyöräpariin Hinon kanssa ja Yepa oli jäänyt yksin johtoon. Tästähän meidän diiva oli innostunut ja keksinyt että hän sai valtaa ja käytti sitä sitten pelkkään kikkailuun, kuten haisteluun, kiemurteluun ym. Hetken taisteltuaan tällä kokoonpanolla Pekka oli päättänyt vaihtaa Yepankin takapariin ja näin ollen Hino joutui yksin kärkeen. Näin oli valjakko toiminut loppumatkan sitten jotenkin, mutta tässä se taas malamuuttien luonne tuli nähtyä... Aina se vaan ei toimi.

Lauantaina olikin vuorossa kuormanvetokoe Ylämaalla. Pakkasta oli aamulla parikymmentä astetta ja päivän mittaan se hieman putosi, mutta aika kylmää oli. Kokeeseen oli ilmoittautunut 12 malamuuttia, joista yksi joutui juoksun takia jäämään pois. Hienoa, että kokeisiin on alkanut tulla enemmän osallistujia. Yepa osallistui kokeeseen ensimmäistä kertaa ja tulos jäi tällä kertaa laihaksi; Yepa ei suostunut vetämään edes aloituspainoa. Juuri sen verran nykäisi, että sai poseerata ja patsastella koko kolme minuuttia reen edessä ja mistään vetämisestä ei ollut neiti muka ikinä kuullutkaan... ;-)  Muuten kokeeseen osallistujista 8 malamuuttia yhdestätoista sai KVK1-tuloksen, ja niistä kolme oli ensikertalaisia. Kokeen jälkeen kokeilimme Yepan kanssa vielä vetää kuormaa ja kevyesti neiti veti 5 x oman painonsa - totta kai! Sehän ei olekaan kiinni siitä, etteikö Yepa jaksaisi vetää vaan että se ei aina halua. Noh, seuraava koe olisi sitten Utajärvellä, josko siellä sitten kokeen aikataulu sopisi Yepa-neidillekin vetohalujen suhteen...

Tänään olikin sitten Kasarin kisojen vuoro, nekin täällä Ylämaalla. Sinne oli tarkoitus lähteä kokeilemaan kolmikkoa Yepa, Nukka ja Minto. Kisoihin / kilpailukokeeseen oli ilmoittautunut ilahduttavasti 9 malamuuttivaljakkoa, joten kilpakumppaneitakin löytyi. Kolmikko oli toiminut hienosti yhteen huolimatta siitä, että kaikki ovat eri perheistä ja tuloksena olikin tänään malamuuttien 5. sija ja REK2-tulos kilpailukokeesta! Kiitoksia Mikalle ja Virpille Minton lainasta ja Mikalle ja Sirkalle Nukan lainasta!

Ensi viikonloppuna jälleen tien päällä - luvassa lauantaina Ruuhikierros 1x20km Seljeksessä sekä Keuruun ryhmänäyttely kotimatkalla sunnuntaina.
 

26.1.2009

Päivitykset näköjään laahaa kovasti perässä, mutta eipä tässä olla jäniksen selässä... Päivitellään sitten kerralla oikein urakalla parin viikon uutiset.

Toissa viikonloppuna suuntasimme sunnuntaina Anjalankosk... eiku siis Kouvolaan treenaamaan koiria. Tällä kertaa tarkoitus oli kokeilla ajaa nelikolla Yepa, Hino, Nukka ja Minto. Treenimaastot ja mönkijä oli hoidettu paikalle Mikan ja Virpin toimesta ja Mikan ja Sirkan tullessa koiriensa kanssa oli porukka kasassa testejä varten. Yepalla ja Yonalla oli juoksut meneillään ja mietinnässä olikin, miten homma saadaan toimimaan kahden uroksen ollessa paikalla ja valjakossa. Ensin kokeilimme poikien suhtautumista toisiinsa ja Hino ilmeisesti Yepan omineena hörhöili hieman Mintolle, joka ei kuitenkaan yhtynyt touhuun ollenkaan ja päätimmekin testata ensin kolmikkoa Yepa, Nukka ja Minto. Kaikki toimivat yhteen kolmikkona hienosti ja lenkin jälkeen koetimme sitten kolmikkoa Yepa, Nukka ja Hino. Jälleen homma toimi hienosti ja sitten olikin aika heittää Minto neljänneksi mukaan ja homma lähtikin siinä vaiheessa toimimaan. Kaikki neljä työskentelivät oikein hyvin, mitään hörhöilyjä ei ollut. Testailimme pysähdyksissä oloa, U-käännöstä, koiria eri paikoilla valjakossa ja niidenkin osalta kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja antoisa treenipäivä! Nuotiolla paisteltiin makkaraa ja kahvit juotiin Virpillä ja Mikalla. Siellä suunnittelimme myös tulevia kisoja ja mahdollisia kokoonpanoja niihin näiden neljän muutin välillä. Kiitoksia kaikille asianomaisille mukavasta päivästä!

 

Seuraavana päivänä tulikin eteen sitten vähemmän hauska tapaus, nimittäin Veeran taholta. Aamulla käytin Veeraa ulkona ja sisäeteisessä tyttö oksensi kolme kertaa. Siitä matka jatkui keittiöön juomaan ja Veera joi kerralla koko kupin tyhjäksi ja jatkoi sitten tyhjän kupin koluuttamista. Lisävedet meni samaa tahtia, tuli pari oksennusta lisää ja runsaan vedenjuonnin vuoksi tietenkin Veera pissatti koko ajan. Herätin Pekan auttamaan, kun minun piti Tonyn synttärikakkua vääntää ja ehtiä vielä töihinkin. Pekan tultua alakertaan alkoi Veeralla tasapaino heittää, se hoiperteli ja välillä keikahti nurin. Istuessa takajalat levisivät alta ja kun silmät alkoivat nykiä sivusuunnassa, alkoi huoli olla jo kova ja otimme yhteyttä eläinlääkäriin. Saimme pikaisesti ajan ja lähdin viemään Veeraa lääkäriin. Matkalla Veera oksenteli vielä lisää, mutta eläinlääkärin luona muut tasapaino-oireet olivat jo lieventyneet silmien räpsyttelyksi ja korvien nykimiseksi. Suppean neurologisen testin tulos oli normaali ja alkuepäily oli vanhemmille koirille juuri tuolla tavoin yhtäkkiä alkava vestibulaarisyndrooma. Veerasta otettiin verinäytteet ja tullessamme olimme tuoneet pissanäytteen myös.

Eläinlääkäri sitten keskiviikkona soitteli tuloksia; sokerit, proteiinit, maksa-arvot ym. olivat täysin kunnossa, mutta Natrium- eli suola-arvot huitelivat melkein kahdessa sadassa, kun normaali on alle 150. Lisäksi Veeralta oli katsottu kilpirauhasarvot, joista T4-oli vain 9, kun viitearvo pitäisi olla yli 17. Tosin vertailuarvo, joka myös pitäisi heittää jotta kilpirauhasen vajaatoiminta olisi selvä, oli Veeralla kuitenkin normaali. Tämän suola-arvon myötä alkoi tapaus selviämään; olimme vaihtaneet olohuoneen kalusteiden paikkoja tapetoinnin yhteydessä ja poikien koulussa tekemät taikataikinahahmot olivat jääneet kirjahyllyn alatasolle. Tarkistimme asian ja kolmesta askartelusta vain yksi oli enää jäljellä ja taikataikina tehdään pelkästään suolasta ja vedestä - Veera oli siis saanut suolamyrkytyksen! Onni oli matkassa sen verran, että Veera oksensi, joi ja pissi niin paljon ennen suolan enempiä vaikutuksia, ettei tyttö kuitenkaan vaipunut koomaan, mikä on aika yleistä suolamyrkytyksessä. Varmuuden vuoksi kävimme vielä viime maanantaina antamassa kontrollinäytteen ja siinä Natrium oli aivan normaali taas. Kaikkea sitä oikeasti voi noiden koirien kanssa sattua - ahneella on "**skainen" loppu, niinhän se sanonta kuuluu... Veera kun varastaa kaiken syötäväksi kelpaavan katukoirataustastaan johtuen, mutta en olisi ikinä uskonut että se sentään noita suolataikinajuttuja söisi! Noh, oppia ikä kaikki ja onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kilpirauhasarvot käydään katsomassa muutaman kuukauden päästä uudelleen.

Viime viikonloppuna suuntasimmekin sitten kauden ensimmäisiin kisoihin, Jongunverran Ajoihin Lieksaan. Matka tuntui ihan mielettömän pitkältä, varsinkin kun pääsimme lähtemään kotoa kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Pääsimme kuitenkin liukasta kuutostietä turvallisesti kärry perässä perille n. kymmenen aikaan perjantaina. Majoittumisten, koirien huollon ja makkaranpaiston jälkeen kävimmekin nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi nousta ajoissa. Kisaparkissa piti olla tiettyyn aikaan, jonka jälkeen alue suljettiin ja pois olisi päässyt vasta, kun kaikki valjakot olisivat lähteneet. Ensimmäinen päivä meni ihan kohtuullisesti meidän valjakon osalta. Hinolla toki jonkun verran vaikutti varmasti se, ettei se ole viimeiseen kolmeen viikkoon oikein kunnolla syönyt tyttöjen juoksun takia ja Yepa on juoksun jälkeen aina hieman laiskempi hetken aikaa. Töitä oli molemmat kuitenkin tehneet, tosin vähän hitaammin... Iltapimeään asti seurasimme kisoja paikan päällä ja odottelimme keskipitkän valjakoita maaliin. Ilta menikin sitten saunoessa, kodassa istuessa ja kuulumisia vaihdellessa.

Sunnuntaina lähtöjärjestys oli edellisen päivän aikojen mukaan. Alkumatkasta Hinon syömättömyys tuntui vaikuttavan edellistä päivää enemmän ja sitten alkoi paakkujen kertyminen tassuihin. Matkalla Pekka joutui muutamaan otteeseen niitä poistelemaan ja maaliin päästyään viimeiset paakut otettiin pois ja niissä oli jo hieman punertavaa, joten poika urheasti paakuista huolimatta teki hommia loppuun asti. Aika oli sen verran sunnuntaina huonompi, että REK-tulos jäi tällä kertaa saavuttamatta. Hienoa kuitenkin oli, että kaksipäiväinen kisa oli ensimmäinen kaikille ja Hinolla vielä ihka ensimmäinen rekikisa ja maaliin asti tultiin kuitenkin melkein 12 km tuntivauhdilla. Kotiin karkasimme ennen palkintojen jakoa, jotta pojat ehtisivät ajoissa nukkumaan. Viikonloppu oli hieno kokemus, eikä vähiten siksi että malamuuttivaljakoita oli kisoissa yhteensä 13! Kiitos kaikille mukana olleille seurasta ja tsemppauksesta!

Kotona tarkastimme Hinon tassut ja niissä ei onneksi ollut mitään haavoja, iho oli kuitenkin hieman hiertynyt tassuväleissä. Hino saakin nyt seuraaviin kisoihin ja tarvittaessa treeneihin tossut jalkaansa, niin ei sitten niitä paakkuja niin helposti pääse kertymään. Lumi oli sellaista sunnuntaina, että Yepallakin jäi pieniä lumikokkareita tassuihin, joten ei se kuitenkaan pelkästään Hinon ongelmana ollut.

Eilen huomasin Yepalla jälleen jokusen selkeästi häiritsevämmän ripsen silmässä ja päätimme kokeilla nyppäistä ne pinseteillä pois. Todella suuri yllätys oli se, että Yepa istui hievahtamatta koko toimenpiteen ajan ja antoi nyppiä niitä pois! Ei olisi ikinä uskonut, että se siihen suostuu, mutta Yepasta muutenkin on löytynyt ajoittain niitä uusia puolia, joten ehkä tuokin sitten taas kuului niihin yllätyksiin.

Jongunverralta tuli kuvia aika paljon, koetan lisäillä niitä tässä lähiaikoina. Ensi viikonloppuna onkin sitten KV-koe Ylämaalla lauantaina ja sunnuntaina Kasarissa rekikisat - sinne suuntaamme!

11.1.2009

Eilen oli meidän vuoro vierailla Mikan ja Sirkan luona Jeren futsal-turnauksen jälkeen, kun samoilla suunnilla kerran jo valmiiksi oltiin. Aamulla oli tarkoitus ottaa vain Yepa mukaan, mutta Yona luikahti auton peräkonttiin heti kun luukku aukesi, joten otimme sitten pikkuneidinkin mukaan ettei tarvitse jäädä yksin tarhaan koko päiväksi.

Turnauspaikalla ottaessamme koiria jaloittelemaan huomasimme, että Yonan oikea silmä punersi ja oli tehnyt reilusti rähmää myös. Toki silmätulehdus tuli ensimmäisenä mieleen ja sen herkkä tarttuvuus toisiin, joten aloimme etsiskellä päivystävää eläinlääkäriä saadaksemme lääkekuurin alulle mahdollisimman nopeasti. Silmätulehdukseen käytettävät lääkkeet kun ovat nykysääntöjen mukaan dopingia, kisakausi juuri aluillaan, joten ei kauheasti innostanut ajatus siitä, että tulehdus tarttuu Yepaan tai Hinoon ja kisat jäävät käymättä. Päivystävä ell olikin vastaanotolla Mikan ja Sirkan kotikunnassa, joten se oli helppo käydä. Siellä ilmenikin, että ei ollut kyse tulehduksesta, vaan ilmeisesti leikeissä sattuneesta kynnen kolhaisusta silmän sisänurkkaan. Silmässä itsessään ei haavaumia ollut, joten säikähdyksellä siitä lähinnä on selvitty, mutta tippakuurin ell kuitenkin Yonalle määräsi.

Aamulla pakattiin autoon myös Yepan ja Yonan valjaat, sekä Yepan kuormanvetovaljaat, jotta Nukka pääsisi vähän testaamaan kuormanvetoa sopivammilla valjailla. Kuormanvetoharjoitukset menivät hienosti ja Nukkakin veti hyvillä kertoimilla kokeita ajatellen. Sen jälkeen otettiin jälleen Yepalle ja Nukalle rekitreeni, tällä kertaa ihan lyhyt, 700 metrin pätkä eikä jälleen mitään ongelmia. Kun kerran Yonallekin tuli valjaat otettua mukaan ajattelimme ottaa vielä sen ja Atchuun kanssa samanlaisen pätkän vetoharjoitusta, tällä kertaa vedettävänä välineenä oli Mikan tuunaama lumilauta ohjaustangolla, jotta välineen paino kuskin painon päälle olisi mahdollisimman pieni junnuille. Vaikka Yonalla juoksu onkin, ei niillä ollut keskenään vaikeuksia keskittyä työntekoon ja matka taittui todella reippaalla vauhdilla alusta loppuun saakka. Molemmat kakarat tekivät koko matkan hienosti töitä ja suunta oli koko ajan eteenpäin ja vauhdilla. Yona ja Atchuu ovat hämärässä niin samannäköisiä että Pekka otti Yonalta valjaat pois ja huomasikin vasta siinä vaiheessa, että se olikin Atchuu eikä Yona. Harmi ettei kamera ollut mukana, mutta pimeässä olisi ollutkin hankala saada treenistä kuvia. Loppuilta menikin jutellessa ja keksiessä malamuuteille uusia "harrastuksia" huumorin voimin ja täytyykin tuumata että todella kivaa oli! Kiitos Mika ja Sirkka kestityksestä ja mukavasta päivästä!

Kotiin tullessa Hino-reppana oli ihan surkeana, kun oli joutunut olemaan yksin tarhassaan ja päästeli kaipaavia huokauksia Yepan ja Yonan tarhan suuntaan. Poju ei suostu varsinaiseen "ruoka-aikaan" nyt syömään ollenkaan, joten se on sitten saanut kupin ruokineen tarhaansa koko päiväksi ja onneksi aina kuitenkin sen on sitten jossain välissä syönyt tyhjäksi. Hino kun on vieläkin hoikka poika, niin ei viitsi sitä kovin paljoa laihtumaankaan päästää.

Näin nämä kuulumiset tällä kertaa - ensi kerralla jälleen lisää...

7.1.2009

No niin, nyt se sitten Yonakin aloitti ensimmäisen juoksunsa, heti pari päivää Yepan jälkeen. Josko rytmi jatkossakin pysyisi tuollaisena, niin ei Hinon tarvitse useampaa kuukautta vuodessa villiintyä tytöistä... Hino tuppaa heittää hieman huonolle syönnille, tosin kun sen vaan alkuun saa, niin kyllä se sitten myös loppuunkin syö. Yona ja Yepa ovat samassa tarhassa ja Hino yksin toisessa, toimii ainakin toistaiseksi. Yepa ei näytä välittävän Yonan juoksuista sen kummemmin mitään, ainakaan vielä.

Viikonloppuna meillä kävi Mika ja Sirkka kylässä Nukan ja Atchuun kanssa. Atchuu oli juuri löytänyt sisäisen "miehensä" ja tuntui haluavan leikkiä kovastikin Yonan kanssa sillä lailla. Silloin ei Yonalla vielä verta ollut näkynyt, joten ne saivat leikkiä, tosin valvottuina luonnollisesti. Atchuu ja Yona olivat hyvin samankokoisia ja -näköisiä, Atchuulla tosin oli uroksena jämerämmät tassut. "Mustat lesket" eli Yepa ja Nukka pääsivät reen eteen ja uuteen testiin yhteistyötä ajatellen. 5,8 kilometrin lenkin tytöt kävivät ja Yepastakin löytyi laukkakone tuolla lenkillä. Lähes koko matka meni laukaten, muutaman kerran Yepa heitti raville ja Nukka saattoi vielä laukata, kun Yepalla on sen verran vauhdikas se ravi. Matka taittui vauhdilla ja keskituntinopeus oli niinkin huima kuin 20,47 km/h! Mitään ongelmia ei tälläkään kertaa tyttöjen välillä ollut, hyvin pelasivat yhteen koko kierroksen.

Sunnuntaina kävimme Match Showssa Yonan ja Hinon kanssa. Yona sai punaisen nauhan ja pääsi jatkokehässä vielä 10 parhaan pennun joukkoon, kaikkiaan pentuja oli kuutisenkymmentä. Hino kävi isojen aikuisten kehässä, sai sinisen nauhan ja jatkokehässä ei sen kummempaa sitten tapahtunutkaan. Hinolla alkoi tympiä ja väsyttää, ja se kävi istumaan ja makoilemaan sinisten kehässä. Tuomari tosin tykkäsi Hinosta kovasti ja jututti sitä nallekarhuna. Hino käyttäytyi tosi hienosti, vaikka varmasti olikin vähän kierroksilla Yepan juoksun takia. Yonan kehäkäytös oli myös hienoa, joten ihan tavoitteeseen päästiin, eli harjoittelemaan sitä näyttelytouhua.

Löysin tuossa albumeita päivittäessäni monta luontokuvaa, jotka ovat jääneet laittamatta nettiin. Joten nyt uusia kuvia löytyy Luontokuvista, Hinon albumista, Yonan albumista, Harrastuskuvista sekä Malamuutit yhdessä-albumista, kuten lupasin tuossa aiemmin.

4.1.2009

Yksi vauhdikas vuosi on jälleen takana päin ja uusi jo hyvällä alullaan! Viime vuoden uutiset ovat nyt siirtyneet Uutisarkistoon, kuten yläpuolelta huomaatte, ja tämä vuosi aloitetaan "tyhjältä" pöydältä. Tulipa tuossa huomattua, että tässä ulkomuodossaan meidän sivutkin täyttivät vuoden - varmaan vanhimmat ikinä, tuumasi Pekka asian huomattuaan.... ;-)  Onhan tuossa kaiken näköisiä uusia ulkoasuja ollut testailussa, mutta vielä en ole sen tarkemmin hommaan syventynyt. Mutta nyt niihin muihin uutisiin - paljon ehdittiin joulun ja uuden vuoden pyhien aikaankin touhuilla.

Joulun aatonaattoiltana Hino päätti taas kerran testata vapauden riemuja ja otti hatkat kotipihalta. Yonakin painui alkuun Hinon perään, mutta onneksi hetken huutelun jälkeen tuli vielä takaisin. Selväksi kävi, että Hino ei ollut tulossa ihan itse takaisin, joten otimme Pekan kanssa otsalamput ja lähdimme pojua etsimään. Aatonaattona oli satanut suhteellisen märkää lunta, joten jälkiä seuraamalla Hinoa sitten etsiskelimme. Naapurin pihan kautta muutaman puun merkkailun jälkeen matka oli jatkunut koulun vieressä olevalle urheilukentälle ja sieltä koulun pihaan. Muutaman Hinon tekemän eksytysyrityksen jälkeen löysimme jäljet jälleen ja jatkoimme niiden seuraamista, samalla jatkaen samalla huutelua. Kohta Hino tulikin aivan eri suunnasta kuin jäljet olivat menossa ja oli silmin nähden tyytyväinen suorittamaansa ulkoilu- / haistelu- ja merkkailulenkkinsä. Itse olimme ehkä vähän vähemmän iloisia tuosta Hinon omasta tyylistä, mutta iloisia kuitenkin, ettei Hino sen kauemmaksi ollut päättänyt lähteä. Siitä alkoikin Hinolla taas kotipihalla pysymisen mieleen palauttelu, eli kulkeminen talutettuna ulkotarhan ja talon välillä...

Koirat olivat olleet viime vuonna ilmeisesti kilttejä, ja jouluaattona oli pukki jättänyt niillekin omat paketit lahjasäkkiin. Kaikki tiesivät heti, miten ne avataan ja mitä sisällölle tehdään. Pontus ja Veera saivat omansa aiemmin illalla ihmisten lahjojen kanssa yhtä aikaa ja malamuutit sitten myöhemmin, kun tulivat sisään. Kaikki kolme söivät omia lahjaluitaan sovussa olohuoneessa metrin säteellä toisistaan. Alla kaikista muista kuva lahjan saannissa, paitsi Yonasta, joka oli vähän liian nopea kameralle...

 
 

Joulunpyhinä teemana oli valjakkourheilun treenaaminen ja tällä kertaa  saimme niistä myös otettua todisteita useamman kuvan verran, olihan kerrankin mahdollista treenailla päivänvalolla. Yona pääsi kokeilemaan myös tähän asti pisintä lenkkiään eli 1,4 km valaistulla pururadalla, siellä kun ei vielä lumen vähyyden vuoksi ole latupohjia tehty. Isojen muuttien treenit olivat jälleen pimeän aikaan, joten kuvissa harjoitellaankin kolmen malamuutin vetotouhuja. Alla pari kuvaa siitä touhusta:

Uutena vuonna Pontus jälleen perinteisesti hermoili paukutteluista ja viettikin lähes samassa mielentilassa olevan Veeran kanssa uuden vuoden alakerran huoneessa verhot kiinni ja musiikki soiden. Malamuutit olivat ulkotarhassa alkuillasta ihan tyyniä, Yonakaan ei turhia stressannut, mutta myöhemmin illalla alkoi näyttää Yepa sen verran hermostuneelta, että päätimme ottaa sitten muutitkin sisälle. Siinähän se uusi vuosi menikin sitten lokoisasti kolmen malamuutin riehuessa sisällä...

Aurinkoa saimme uudenvuoden päivänä, jolloin suuntasimme perinteisesti kivivuorelle juoksuttamaan malamuutteja vapaana ja räpsimään tietysti niistä kuviakin. Muutit ottivat kaiken ilon irti päästyään kunnolla juoksemaan pöllyävässä lumihangessa reilu -10 asteen pakkasessa, kuten ilmeistä taitaa kuvissa näkyä...

Yepa on alkanut jälleen kasvattaa turkkiaan ja samalla aloitti sitten juoksunsakin. Oikein hyvällä tuurilla saadaan tärpit "pois alta" juuri kisakauden ensimmäisiin kisoihin, Jongunverran Ajoihin. Pekka lähtee sinne kisaamaan Hinon ja Yepan kanssa ja tarkoitus olisi aloittaa tosiaan kausi sieltä. Seuraava ajatus olisi sitten Ylämaan "Super-viikonloppu" eli Kasarin perinteiset valjakkokisat / -kilpailukoe, sekä Yepan ensimmäinen Kuormanvetokoe. Sitä varten on nyt muutamia harjoituksia tehty ja tarkoitus olisi vielä harjoitella vähän lisää. Edellisellä kerralla Yepa suoritti viimeisenä kaksi vetoa n. 6,5 kertoimella, joten ihan hyvältä vaikuttaa. Yepa varmasti kyllä jaksaa vetää hyvinkin, suurin harjoittelun paikka taitaa olla siinä käskyn odottamisessa paikoillaan. Toki päivästäkin se on kiinni, kuten varmaan moni malamuutin omistaja tietää - aina se ei vaan huvita...

Tässäpä näitä kuulumisia näin vuoden ensimmäiseltä päivitykseltä, kirjoittelin jotain uutisia myös Yonan pentupäiväkirjaan. Laittelen lähipäivinä kuvia lisää viimeisen kahden viikon ajalta albumeihin. Alla vielä pari näytettä Hinon rentoutumisesta pakkaspäivänä ulkotarhassa. Kuvien laatu ei tosin päätä huimaa, ne on otettu pitkällä zoomilla keittiön ikkunasta.