Uutisia ja ajankohtaisuuksia...
Kaikennäköistä touhua ja koiramaisia tapahtumia on meidän perheen
elämä täynnä. Niitä on tänne tarkoitus kirjata muidenkin luettavaksi
ja ehkä muistiksi itsellemmekin. Saattaapa uutisissa joskus olla
mainintaa muustakin kuin koirien touhuista.
Vanhemmat uutiset
siirtyvät aikanaan uutisarkiston uumeniin, ja ne löytyvät viereisistä
linkeistä.
24.12.2009
14.12.2009
Tässäpä tulee nyt se suurin uutinen ihan ensin: Yonasta leivottiin sunnuntaina
Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa Pohjoismaiden
Juniorivoittaja 2009 !!! Tuomarina oli kasvattajatuomari Erna Upmeier Alankomaista
(kennel Kataum Inua) ja arvostamme tämän vuoksi erittäin paljon voittoa!!! Kiitos
Erna! Jotta päivä olisi ollut vieläkin parempi, tuli sama titteli, PMJV-09, myös
Yonan veljelle Talutille (Cahppes Knight Of Naxxar), joten sisarukset ovat kyllä
erittäin hienoja molemmat!! Onnea Annelle ja Kirsimarjalle!! Onnittelut myös PMV-09
tittelin saaneille Kinille (Salomaan Kinguyok) ja Valtille (Garcon Joy Of Love)!
Yona PMJV-09
Voitokkaat sisarukset Talut & Yona!
Lauantaina oli Voittaja-näyttely myös Helsingissä, siellä tuomarina oli Henrik Söeborg
Tanskasta. Yona sai EH:n ja sijoittui junioriluokassa neljänneksi, erittäin hyvällä
arvostelulla kuitenkin. Arvostelut molemmilta päiviltä löytyy Yonan omalta näyttelysivulta.
Onnittelut titteleiden voittajille, JV-09 Bearvvis White Ice, V-09 Artic Luv California Cruiser Garcon
ja Garcon Jewel Jade!
Muita uutisia nyt ei kauheasti ole, olemme päässeet treenaamaan koirilla oikein mukavasti,
ja pihaan ilmestyneen mönkijän myötä varmaan vielä helpommin. Lumia on jonkun verran
saatu tänne meidän suuntaan, mutta ne ei vielä ihan reellä menemiseen riitä, toivottavasti
tulee pian lisääkin lunta. Ainakin nyt on mukavasti pakkasta, -15 astetta.
Kirjoittelin Yaykaasin pentupäiväkirjaan, lisäsin Yaykaasin albumiin uusia kuvia.
Täytyy yrittää saada Messarin kuvia jossain vaiheessa albumiin, niitä tuli kameraan jälleen
ihan kiitettävä määrä, reilut 2000 kuvaa koko viikonlopulta... Tosin osa varmasti täyttä
kuraa, kun ei nuo halliolosuhteet ihan parhaasta päästä ole kuvaamista ajatellen... Lisäsin
myös Talutille oman osion tuonne meidän Vierailevat Tähdet-sivulle.
29.11.2009
No niin, jotain uutisten tynkää tännekin... Lähdetään taas vanhimmista tapahtumista
liikkeelle, eli pihaan tuli uusi vieraileva tähti - Yonan veli Talut (Cahppes Knight
Of Naxxar). Talut tuli treenaamaan meidän valjakon kanssa ja viettää siis meillä
todennäköisesti koko talven. Talut ja Yona ovat niin samankaltaisia, ulkonäköä, eleitä
ja ääntä myöten, että on hauska seurata niiden kahden yhdessäoloa. Ensimmäiset
vetolenkitkin on jo takana, ja sisarukset tekevät hyvin töitä yhdessä. Hino ja Talut
ovat vielä esittelemättä virallisesti toisilleen, vaikka samassa pihassa asustavatkin...
Mutta pitää tehdä se huolella, jotta pojat sitten samaan valjakkoon sopisivat. Kiitos
Annelle Talutin lainasta!!
Pihalla on myös uusi tarha, jossa on viirapohja. Lopullinen paikka sille varmaan
tulee vasta keväällä, kun saadaan kunnon pohjat tehtyä, mutta nyt on mahdollista juoksut
handlata helpommin, kun näitä uroksiakin on kaksi kappaletta (Yaykaasia ei lasketa...)
Eilen oli perinteinen malamuuttitapaaminen Ylämaalla ja mukavasti oli sateisesta kelistä
huolimatta porukkaa paikalla. Enemmänkin olisi sopinut, mutta harmillisesti muutamilla
perinteisillä kävijöillä oli yhteensattumia aikataulujen kanssa. Aamulla tapahtuma
saatiin käyntiin eläinlääkärin käynnillä ja paikallaoleville koirille annettiin nenään
laitettava kennelyskärokote. Myöhemmin päivällä ajeltiin 7 km lenkki vaihtelevissa
maastoissa ja tuntui kaikki olevan tyytyväisiä päivän saldoon. Tosin melkoisen mutaista
koiraa ja kuskia tuntui lenkin jälkeen olevan näkyvissä, sadetta kun on meilläkin päin
saatu useamman viikon ajan ihan urakalla. Kiva päivä oli ja kiitoksia kaikille
paikalla olijoille seurasta!! Viimeistään ensi vuonna uudelleen!
Kirjoittelin myös Yaykaasin pentupäiväkirjaan, lisäsin Yaykaasin albumiin uusia kuvia.
Ylämaan tapaamisesta otetut kuvat tulee vähän myöhemmin.
23.11.2009
Laumamme uusin jäsen, Yaykaas on saapunut. Sivustoa päivitelty ajan tasalle;
luotu Yaykaasille oma sivu, galleria, päivitetty koirat-sivua, esittely-sivua,
harrastus-sivua.
11.10.2009
Viikonloppu ja Jämin SM Pawtrekker 2009 - kärrykisat on takana ja olipahan
hieno viikonloppu!! Perjantaina suuntasimme kohti Jämiä ja sieltä varattua
mökkiä. Mökkiin saapui kaiken kaikkiaan toistakymmentä ihmistä ja maastoon
asettui 31 koiraa, joista 23 malamuuttia. Pekka oli ilmoittautunut 4-koiran
kärryluokkaan ja minä 1R-luokkaan eli yhden koiran kärryluokkaan. Meidän
yllätykseksemme Yona oli edellisenä päivänä aloittanut juoksun (tasan 4 kk edellisestä!)
ja jouduimme miettimään Pekan valjakon kokoonpanoa uudelleen. Alkuperäinen
suunnitelma oli lainata Yepan ja Yonan pariksi sekä Mintoa (Salomaan Salariyok)
että Yonan veljeä Talutia (Cahppes Knight Of Naxxar), mutta tosiaan Yonan
juoksun vuoksi päätimme jättää Minton tällä kertaa pois nelikosta, se kun jo
on sen verran aikuinen, että tytöt kiinnostavat kovasti... :) Näin ollen
valjakkoon oli lähdössä juoksemaan tytöt ja Talut, Minto menisi omistajansa
Virpin kanssa Iran kaverina ja minä sitten Hinon kanssa sinne yhden koiran
kärryluokkaan. Tavoite oli lähteä hakemaan hyvää kisakokemusta Yonalle ja
Talutille talvea varten, kaikki muu olisi tietty plussaa.
Lauantaina ajajien kokous alkoi klo 10, jonka jälkeen starttasivat juoksu-, koirapyöräily-
ja harrasteluokat. Minun ja Hinon startti oli 11.39. 4,4 km matka taittui hiukan
treenihenkisesti ja aikaa aurinkoisella uralla kului 0:21:27. Lämpötilaan ja lyhyeen matkaan
nähden Hinolle ihan hyvä vauhti, 12,31 km/h. Pekka starttasi omassa luokassaan
klo 13 jälkeen. Kärjessä juosseet junnut Yona ja Talut lähtivät vauhdilla ja
hiukan leikkienkin matkaan Yepan toimiessa pyöräparissa. Koko porukka veti
hienosti koko matkan liinat tiukalla ja maaliin tullessaan aikaa uralla oli vietetty
yhteensä 0:13:40 eli keskivauhti oli uralla ollut 19,32 km/h !! Aika hurjaa lentoa
siellä on mentykin, ainakin kuvista päätellen... Seuraavaan päivään oli hyvä lähteä
hyvät kokemukset pohjalla.
Sunnuntain lähtöjärjestys oli edellisen päivän aikojen perusteella. Me Hinon kanssa
päästiin matkaan 10.12 ja tällä kertaa vauhti oli hiukan nopeampi eli aikaa meni 0:19:46 (13,57km/h).
Lopullinen tulos oli siis kahden päivän kisan jälkeen 0:41:13 ja sijoitus malamuuttien 3/3.
Keskinopeus siis 12,64 km/h. Pekan valjakon startti oli klo 11.44 ja tällä kertaa junnutkin
malttoivat pysyä vähän enemmän jalat maassa ja uralla. Vauhtia oli tullut tassuihin vielä
lisää edelliseen päivään verrattuna, joten edellä lähtenyt valjakko oli tullut jo näköpiiriin.
Tässä sattui sitten harmillisesti Yepalle kakkahätä ja siinä sen verran kului aikaa, ettei
ihan edellämenijään päässyt kiinni. Valjakko saapui hyvävoimaisena ja iloisena maaliin,
aika sunnuntailta oli 0:13:26 (19,91km/h) eli hiukan parannusta vielä eiliseen aikaan. Kokonaisaika
siis 2 x 4,4 km matkalle oli 0:27:06 ja keskituntivauhti hienot 19,53 km/h. Koko matka meni
jälleen liinat tiukalla alusta loppuun saakka ja nuoriso sai roppakaupalla kokemusta. SM-kisan lisäksi
4R-luokassa oli Rekikoirien kilpailukoe ja siitä tuloksena valjakolle REK2-tulos!! Ei voi
muuta kuin olla erittäin tyytyväinen; kaksi ensikertalaista junnua ja vieläpä johtajaparina
vetivät todella upeasti ja Yepa teki pyöräparissa urakalla töitä ja kaikki todellakin
ansaitsivat tuloksensa. Sijoitus oli malamuuttien 3/3.
Kyllä edelleen on niin hyvä mieli, kaikki sujui hyvin, tuloksista puhumattakaan! Kyllä saa
olla erittäin tyytyväinen kaikkiin meidän malamuutteihin, erityisesti Yona esitti niin
hienoja otteita, että tulevaisuus vaikuttaa erittäin lupaavalta!! Kiitos Anne myös Talutin
lainasta!! Onnea 1R-luokan nopeimmalle malamuuttiparille, Virvelle ja Siscalle, 2R-luokan malamuuttien ykköselle
Villelle (Kiibu & Miki) ja 4R-luokan nopeimmalle malamuuttivaljakolle, Mikalle (Nukka, Atchuu & Oiva).
Onnea Mikalle ja myös Nikmoille REK1-tuloksesta! Kiitos myös kaikille mökissä yöpyneille seurasta ja kisakumppaneille
mukavista kisoista! Kuvia kisoista myöhemmin tällä viikolla!
7.10.2009
Viime viikonloppuna oli jälleen yksi syksyn kohokohdista, eli Alman Syyspäivät.
Tänä vuonna paikkana oli Partaharju, Pieksämäellä. Viikonloppua lähdettiin viettämään
tällä kertaa ilman poikia, jotka olivat kumpikin viikonlopun omilla tahoillaan; Tony
urheiluleirillä Tanhuvaarassa ja Jere joukkuekaverillaan Lappeenrannassa käydäkseen
edustamassa joukkuettaan Kaakkois-Suomen piirin taitokisoissa. Perillä Partaharjussa olimme
suht ajoissa perjantai-iltana ja Pekka ehti jopa miesten saunaan samalle iltaa. Ilta
hurahtikin perinteisesti nuotion äärellä aamuyön tunneille saakka.
Lauantai-aamu alkoi hyvissä ajoin leirin avauksella. Tämän jälkeen olikin vuorossa
sulan maan kelin varusteiden esittely ja ajelua koirilla vapaata tahtia. Yepa kävi
johtamassa yhden lenkin nuoria koiria ja tyttö toimi hienosti keulassa, vaikka valeraskaus-
oireista "kärsiikin". Lauantaina oli vuorossa myös Koe- ja kilpailutoimikunnan kokous, joka
pidettiin lasten leirikisan aikana. Aikuisten leirikisaan ehdimme juuri ajoissa paikalle,
kisa olikin varsin hauska! Yepa pääsi joukkueen koiraksi mukaan ja vetikin antaumuksella
rengasta omalla viestivuorollaan. Toisena lajina oli koiran kanto ja siitä Yepa oli hiukan
ihmeissään, mutta niin tuo sitten pysyi sylissä kuitenkin koko matkan. Pekka ja joukkue
voittivatkin koko kisan ja loistivat palkintojen jaossa ihan kirjaimellisesti: vilkkupanta
päässä. Lauantaina Yona ja veljensä Talut pääsivät leikkimään yhdessä, siitä uusi kuva-albumi
galleriassa. Yona ja Talut kokeilivat myös kärryajoa ensimmäistä kertaa kahdestaan, ja junnut
kyllä yllättivät upeilla otteillaan. Myöhemmin oli vielä vuorossa kuuluisaa valjakkokokoonpanon
testausta, tällä kertaa testissä Yona, Yepa, Talut ja entuudestaan tuttu Minto. Nelikko toimi
hienosti; lähdössä kokeneemmat meinasivat kärjessä jäädä nuorison innon jalkoihin ja takaisin
tulessa Pekka olikin vaihtanut nuorison kärkeen ja kokeneempi kaarti huolehti pyöräkoirien
hommista. Uskomattoman hienosti toimii junioritkin kärjessä, vaikka ikää on vasta 15 kk! Tämän
lisäksi Talutille oli ensimmäinen kerta, kun valjakossa tulee takanakin joku, eikä poju
antanut sen yhtään häiritä. Kiitos Anne ja Virpi kun saimme jälleen testailla!! Valjakkokuvia
löytyy galleriasta, Harrastus-albumin Vetotouhuja-osiosta.
Sunnuntain ohjelmaan oli ajateltu näyttelyharjoituksia aamulle, mutta solkenaan taivaalta
valuva vesi sotki suunnitelmat ja harjoitukset jäivät pitämättä. Pakkaamisen ja siivoamisen
lisäksi ohjelmassa oli vielä Erkki "Susi" Pulliaisen mielenkiintoinen luento. Tosin Pekka
ei jaksanut istua luennolla koko neljää tuntia, vaan kävi treenaamassa koiria sillä aikaa.
Yepa, Yona ja Talut olivat jälleen pelanneet hienosti yhteen. Hino vietti viikonlopun vapaana
vetohommista, vajaa viikko sitten kynsi vuosi hiukan verta liiallisen kulumisen vuoksi.
Olipa todella kivaa jälleen tavata kaikkia tuttuja ja uusia kasvoja leirillä!! Kiitos kaikille
mukavasta seurasta mökissä, iltanuotiolla ja ympäri maastoa! Galleriaan on lisätty uusi
albumi, kuvia Syyspäiviltä.
Yona kävi maanantaina rokotuksilla, joten nyt ei niistä tarvitse hetkeen huolehtia. Eilen Pekka
kävi malamuuttien kanssa 7 km vetolenkillä ja lenkin jälkeen Yepalla tuntui olevan oikein
extrapaljon virtaa jäljellä ja se leikittikin Yonaa pitkin pihamaata vielä varmaan toiset 7 km...
Lieko -3 pakkasasteella oli asian kanssa jotain tekemistä... ? Tulevana viikonloppuna suuntaamme
tien Jämin SM-kärrykisoihin, sieltä sitten seuraavan kerran uutisia...
21.9.2009
Hyvinkään näyttely päätti meidän syysnäyttelykierroksen ja jotta homma ei menisi
ihan erilaiseksi, Yepa tuttuun tapaansa sai KÄY ERI / 1, PN2 ja jälleen se
tuttuakin tutumpi Vara-Serti.... Hieno suoritus sinänsä, mutta olisihan
se ollut jo kiva saada se viimeinen "oikea Serti"... Mutta näillä mennään,
kyllähän se väistämättä vielä tulee. Yona sai myös tutun EH:n junnuluokasta ja
tällä kertaa myös voitti luokkansa. Taitaa Yonalla olla vielä kehitys kovasti
kesken. Väistämättä käy ajatukset siinä tapaturmassa, jonka vuoksi Yona joutui
lähes 1,5 kk olemaan täysin liikuntakiellossa ja tästä syystä kehitys vähän
varmasti viivästyy. Mutta meillä on aikaa odottaa neidin kasvua, vahvistumista
ja talvella keskitytäänkin sitten noihin työhommiin.
Eilen näyttelyn jälkeen tytöt
pääsivät sänkipellolle revittelemään kauniita käytöstapoja pois ja niillä olikin
varsin hauskaa! Yona pulahti ojan kautta ja ilta sitten nypittiin molemmista tytöistä
heinänsiemeniä irti satakunta... Kuvia tästä peltorallista löytyy tuolta Malamuutit yhdessä-
albumista. Illalla kävin juoksulenkillä Hinon kanssa, jotta pojukin saa ihan omaa
aikaa. Hino toimi hienosti yksin ja häntä heiluen kierrettiin lenkki ympäri. Yepa piteli
vapaapäivän työhommissa, Pekka kävi Yonan kanssa kick-bikellä vitosen. Kaikki meni
hienosti! Meidän mielestämme on tärkeää treenata koiria myös yksitellen, jotta sekä
ns. pää toimii kaikilla itsenäisesti eli töitä tehdään yksin tai yhdessä samalla tavalla
ja itsevarmuutta tulee lisää yksittäin treenatessa. Lisäksi yksin töitä tehdessä ei ole
mahdollista vain hengailla mukana, vaan töitä täytyy tehdä koko ajan, joten siinä kehittyy
myös se työskentelysitkeys.
Salmisen Virpi kävi viime torstaina meillä omien malamuuttiensa kanssa (Ira & Minto & Manu)
ja saimme aikaan hyvän yhteistreenin. Minä ajelin tytöillä ja Virpi Iralla ja Mintolla. Pääsimme
mukavasti harjoittelemaan ohituksia puolin ja toisin sekä rinnakkain ajoa. Kyllä oli mukava
nähdä, miten kaikki sujui hienosti, työskentely, ohitukset ja kaikki, vaikka porukassa olikin
kolme narttua ja yksi uros. Samalla jo suunniteltiin tulevaa kautta ja parannettiin yleisesti
maailmaa... :)
Viime viikolla rakentelin myös pari hyppyestettä pihalle koirien iloksi ja Yona pääsi
niitä jo testaamaan - kengurutaipumuksia kun sillä tuntuu olevan. Päivitin
hyppykuvia jokusen Yonan omaan galleriaan. Lisäsin myös pari kuvaa Porvoon ja
Hyvinkään näyttelyistä Yepan ja Yonan gallerioihin.
Näin nämä kuulumiset tällä kertaa, Luontokuvissa myös jokunen uusi kuva.
14.9.2009
Heh, tämähän alkaa jo naurattaa... Kävimme Porvoon näyttelyssä tyttöjen
kanssa. Tuomarina oli Guido Vandoni Italiasta ja kun näyttelyyn oli ilmoitettu
22 malamuuttia, ei odotukset olleet mitkään kovin ihmeelliset. Yona esiintyi
junnuluokassa. Neljästä junnunartusta vain yksi sai ERI:n, loput saivat EH:n, kuten
meidän Yonakin. Arvostelu oli ihan ok ja kilpailuluokassa sijoitukseksi tuli
luokan toinen.
Yepa oli ilmoitettu jälleen käyttöluokkaan. ERI-nauhan ja käyttöluokan
voiton jälkeen oli vuorossa Paras narttu-kehä. Yepa sijoittui jälleen PN3-sijalle ja
sai sitten sen perinteisen, jo kuudennen Vara-Sertinsä! Erittäin hyvä arvostelu ja
PN3-sija 14 paikalla olleen nartun joukosta oli tosi hienoa, mutta totta kai olisi
toivonut siihen vielä sitä viimeistä "oikeaa" Sertiä. Tuomari sanoi paras narttu-kehän
päätteeksi, että Yepa on tosi hieno narttu, mutta hieman kapean pään vuoksi hän ei
tykännyt stopista eli otsapenkereestä ja se ratkaisi sijoituksen. Tulokset ja
arvostelut näyttelystä löytyy taas Yonan ja Yepan näyttelytuloksista.
Muutoin tässä on odoteltu kelien viilenemistä, jotta pääsisi aloittelemaan säännöllisemmät syystreenit, mutta toivossa on hyvä elää... Viikonloppuna päivät oli tosi lämpimiä, mittari kohosi yli +20 asteen, mutta onneksi yöt alkavat jo olla melko viileitä eli eiköhän tämä tästä...
30.8.2009
Piipahdimme Yepan ja Yonan kanssa lauantaina Tervakosken KV-näyttelyssä.
Tuomari Tapio Eerola arvosteli malamuutit, Yepan saldo KÄY ERI/1, PN3, ja
viides vara-Serti. Yonalle kirjattiin arvosteluun JUN EH/1. Lisäilin Yonan
albumiin muutaman kuvan otettuna kuivausvaiheessa viime torstailta. Nätti tyttö.
Arvostelut löytyvät jälleen tyttöjen omilta näyttelytulos-sivuilta.
26.8.2009
Suuri suru on saapunut luoksemme; Tänään jouduimme raskain mielin viemään
Veeran viimeiselle matkalleen. Viimeinen vuosi toi Veeralle tullessaan jatkuvasti
lisääntyviä vanhuuden vaivoja ja suurin niistä oli vakavat iho-ongelmat. Asiaa viimeisen
puoli vuotta pohdittuamme tulimme lopulta siihen tulokseen, että Veeran kannalta paras
olisi antaa arvokas lähtö riittävän ajoissa. Päätös oli erittäin raskas, mutta sitä
helpottaa tieto siitä, että Veeralla on jälleen kaikki hyvin!
Veeraa ikuisesti kaivaten, Marja-Liisa ja perhe
26.7.2009
Aika on taas näköjään hurahtanut vauhdilla eteenpäin... On tässä kaikennäköistä ehtinyt
tapahtuakin, joten tässäpä hiukan uutisia meiltä päin:
Eilen olimme Yepan ja Yonan kanssa Mikkelin KV-näyttelyssä. Päivä oli hyvin sateinen, tosin
malamuuttien ollessa kehässä, sade päätti tauota hetkeksi, mikä oli ihan mukavaa. Yona
esiintyi omaan tyyliinsä, saaden tällä kertaa EH:n ja luokkavoiton. Tuomarina Mikkelissä
oli Esko Nummijärvi. Yepa tuli kehävuorolleen erittäin näyttävästi ja innolla ja
loppu olikin sitten Yepan juhlaa; Yepa sai ERI:n, voitti Käyttöluokan, oli narttujen paras.
ROPpi-kehässä Yepa jatkoi upeita otteitaan ja otti vielä rodun parhaan tittelin. Koko rimpsu
siis KÄY/ERI1, PN1, ROP, SERT, CACIB! Tuomari piti Yepasta niin paljon, että kävi vielä
kehän jälkeen häkkiemme luona kehumassa Yepaa vielä lisää. Jäimme vielä ryhmäkehiä odottelemaan, ja jälleen
reippaassa sateessa. Ryhmien kokoontumiskehien aloittaessa, sade jälleen taukosi.
Yepa poimittiin sitten isossa kehässä kahdeksan parhaan joukkoon ja kehää kierrettiin
jälleen pari kierrosta veden roiskuessa lammikoista korviin asti. Tällä kertaa Yepan matka
kuitenkin päättyi tuohon kahdeksan joukkoon, mutta kyllä ollaan tosi iloisia eilisen
tuloksista. Arvostelut löytyy jälleen Yepan ja Yonan omilta näyttelysivuilta.
Toissa viikolla kävimme koko perheen ja koirien voimin vaellusreissulla Lieksan Ruunalla.
Ajelimme sinne keskiviikkona ja yövyimme ensimmäisen yön Ruunan retkeilykeskuksella. Torstai-
aamuna lähdimme sitten kiertämään Koskikierrosta. Ensimmäisen päivän vajaan 12 km taipaleen
päätimme Saunaniemen tulipaikalle, jonne pystytimme teltan yöpymistä varten. Yöllä koimme
pienen ukkosmyrskyn, mutta teltta onneksi piti hyvin vettä ja malamuutit olivat puiden
alla sen verran suojassa etteivät kastuneet pahasti. Aamukahvien ja pienen suunnittelun jälkeen
päätimme lyhentää alkuperäistä reittisuunnitelmaamme sen verran, että emme ihan koko 31 km
menisi, vaan matkaa tulisi vähän päälle 20 kilometriä. Jatkoimme matkaa seuraavaan yöpymispaikkaan,
Kattilakosken laavulle. Tänne pääsimme majoittumaan laavuun ja vietimmekin mukavan illan
siellä. Pojat kävivät uimassa Neitijärvessä kosken alapuolen kuohuissa. Aamulla matka jatkui
sitten mm. veneellä joen ylityksen kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Kaikki koirat, vesikammoista
Yepaa myöten suorituivat venematkasta tosi hienosti.
Hino pääsi kantamaan reppuja koko reissun ajan, ja tekikin
työnsä tosi upeasti. Ihan selvästi Hinon oma laji!! Tytöt vuorottelivat reppujen kanssa siten,
että perjantaina Yona kantoi reppuja muutaman kilometrin ja Yepa sitten muut taipaleet. Hienosti
se sujui tytöiltäkin! Lauantaina pojat kävivät vielä koettamassa kalaonneaan Neitikoskella ja
Tony onnistui nappaamaan 45 cm hauen.
Ruunaa oli paikkana ihan mielettömän upea useine koskineen ja kauniine suomaisemineen.
Reitti oli hyvin merkitty ja taukopaikat todella hyvät. Voimme lämpimästi suositella
käymistä siellä, mahdollisuuksia on kiertää valmiita reittejä 2-31 km pituisina, tai
lähteä ihan omatoimisesti Ruunaan kansallispuistoon kartan ja kompassin kanssa. Neitikoskella
on todella hienoja ottipaikkoja kalastajille ja vesiretkeilyreitit myös upeita.
Koostin reissusta uuden albumin tuonne
Harrastus-kansioon , käykäähän katsomassa!
Näin taitaa olla jälleen uutiset koostettu, Yona lopetti juoksunsa ja Yepa aloitti omansa.
Koirat ovat nyt kesälomalla ja niin myös me itse. Ai niin, sivutilan säästämiseksi olen siirtänyt
osan gallerian vanhimmista tapahtumakuvista nettigalleriaan. Lisäilin pari kuvaa Yepan albumiin
sekä Harrastus-albumiin Vetotouhuihin parit kärryilykuvat kotitreeneistä. Lisätty myös uusia
kuvia Pontuksesta ja Veerasta niiden omaan albumiin.
2.7.2009
Pieniä päivityksiä tännekin välillä; Yona kävi tiistaina silmäpeilauksessa,
ja siellä todettiin Yonalla olevan täysin terveet silmät! Kyllä helpotti, kovasti
sitä jännitettiin kuinka tällä kertaa käy, aiemmat silmäpeilauskokemukset kun
ovat olleet vähän ikävämpiä...
Kesä kulkee eteenpäin, viime aikojen helteet ovat pitäneet huolen siitä, että
malamuutit viettelevät kesälomaa ihan täysin. Talvella
tulee enemmän kuvailtua noita malamuutteja ja niiden touhuja, joten tasapuolisuuden
nimissä olen yrittänyt kuvata Veeraa ja
Pontusta viime päivinä, täytyy joku päivä ladata kuvia sitten tuonne galleriaan.
Ylämaan Kisojen järjestelyt ovat kuumimmillaan ja joukkueita odottellaan vielä
ilmoittautuvaksi lisää. Käykäähän kurkkaamassa osoitteessa
www.ylamaankisat.com, jos
ette vielä ole siellä vierailleet!!
16.6.2009
Vihdoinkin aikaa hieman päivittää uutisia. Tallin palo ja jalkapallo ovat vaatineet
veronsa ajankäytössä, mutta ei koirarintamalla ole oikeastaan ihan mahdottomasti
muutenkaan tapahtunut... Mutta ihan ensin pojista muutama sananen; Jerellä ja Tonylla
alkoi kesäloma ja koulun kevätjuhlassa molemmat palkittiin stipendeillä - Jere luokkansa
parhaasta koulumenestyksestä ja Tony oman luokkansa Tsempparina eli parhaiten omaa
suoritustaan koulussa parantaneena!
Yona viettää tänään 1-vuotissyntymäpäiviään, onnea Yonalle!! Kyllä aika kuluu nopeasti,
ei millään uskoisi, että meidän pikku-Nuu-Nuu on jo tosiaan vuoden vanha... Varsin
mainion malamuutin olemme Yonasta saaneet - erittäin reipas ja aina iloinen vauhti-
tyttö, joka on tullut tähän asti toimeen kaikkien koirien kanssa. Työintoa ja vauhtia
löytyy joka päivä ja joka hetki. Yona rakastaa ihmisiä ja pussailua ja kiipeää
innolla syliin aina kuin mahdollista. Kiitos Anci ja Henrik ihanasta pikkuprinsessasta!
Yona on myös aloittanut toisen juoksunsa muutama päivä sitten. Otimme tänään
muutamia kuvia Yonasta, tässä alla yksi, lisää löytyy Yonan uudesta "aikuisten" galleriasta.
Hinon tassun koepalan tulokset tulivat aikanaan, niissä todettiin sen olleen ns. uudisluu-
kasvannaista, joka syntyy usein paikkoihin missä luu ja iho ovat hyvin lähekkäin ja sinne
kohdistuu painetta. Eli suomeksi sanottuna känsän tyyppinen. Koosta ja siitä johtuneesta
hankauksesta se oli sitten tulehdustilassa. Tikkien poiston jälkeen tassu parani entiselleen
hyvin nopeasti.
Vapunpäivänä kävimme Hollolan ryhmänäyttelyssä Yepan ja Yonan kanssa. Tuomari Annukka Paloheimo
oli tiukalla linjalla ja tuloksena oli molemmille tytöille EH. Yepa kävi kokeilemassa
karvattomana onneaan Kotkan Kv-näyttelyssä viime viikonloppuna, ja tuloksena oli sieltä
tällä kertaa käyttöluokan H. Tuomari oli sama, kuin viime syyskuussa Mastery Showssa ja
kun katsoo sitä ja tätä karvattomana tehtyä arvostelua, on niissä jonkin verran eroa...
Arvostelut löytyy jälleen tyttöjen omilta tulossivuilta.
Sää kävi hetkellisesti vajaassa +30 asteessa, jolloin malamuutit makoilivat tarhoissaan
kuin raadot, vaikka Yepa on täysin karvaton, Yona ja Hinokin muutamaa kohtaa lukuunottamatta
kesäkuosissa. Muutaman kuuman päivän jälkeen keli vaihtuikin jo jopa alle +6 asteeseen, joten
malamuutit ovat päässet Kickbiken kanssa juoksemaan. Olemme käyttäneet niitä myös iltana
muutamana juoksemassa kaukalossa ja hyvin sopivat kaikki kolme sinne ilman riitoja. Siitä kuvia
jokunen kappale tuolla Gallerian Malamuutit Yhdessä-albumissa. Tällä hetkellä
tytöt tulevat edelleen hyvin toimeen keskenään. Tästä huolimatta tytöt ovat eri tarhoissa,
johtuen Yepan kovasta omistushalusta kaikkeen "omaan" ja Hino seilaa niiden tarhoissa
vuorotellen. Muuten pidämme Yepaa ja Yonaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.
Tässäpä nämä kuulumiset lyhyesti. Kohta alkaa malamuuttien kesäloma, ja valjaat jäävät kokonaan
naulaan hetkeksi. Suunnitelmissa olisi joku lyhyt parin päivän vaellusreissu tehdä jälleen
koko perheellä, vielä ei tietoa minne mennään.
5.5.2009
No niin, aloitetaan uutiset heti kiertelemättä kuvan kera... Kuvassa siis palaa
meidän autotalli tänä aamuna klo 06:
Pekka oli lähtenyt noin puolta tuntia aiemmin töihin, jolloin mitään ei vielä tapahtunut.
Minä ja pojat olimme nukkumassa. Heräsin jossain vaiheessa siihen, että Yepa mölyää pihalla
ja ensin huusin sille sängystä ja komensin olemaan hiljaa - luulin siinä vaiheessa että
se vain protestoi kotiin jäämistä, kun Pekka ei ottanut sitä pyörän kanssa mukaan. Huuto
ja mölyäminen vain jatkui ja alkoi kuulostaa ihan erilaiselta kuin yleensä - jatkuvampaa,
kovempaa ja vaativampaa. Lopulta nousin istumaan ja ikkunasta kajasti oranssia niin paljon,
että heti tuli mieleen että jossain palaa! Hyökkäsin ikkunaan ja vilkaistuani tallin
suuntaan näin, että koko autotalli oli tulessa lähes 20-metrisillä liekeillä! Yepa vain
jatkoi huutamistaan, kun soitin hätänumeroon, herätin pojat ja toimitin ne ulos. Hain vielä
Hinon, Pontuksen ja Veeran ulos varmuuden vuoksi, koska taloon on tallista vain 15 metriä
matkaa ja sadetta ei täällä ole moneen viikkoon nähty. Kun pääsimme ulos, Yepa lopetti
möykkäämisen saman tien ja rauhoittui seurailemaan tilannetta.
Ylämaalla toimii onneksi VPK, joka ehti paikalle noin 10 minuuttia hätäpuheluni jälkeen
ja aloitti sammutustyöt. Kuudesta vähän vaille kahdeksaan kestäneen sammutuksen aikana
ei käynyt pienintäkään tuulenvirettä, jonka vuoksi säästyimme varmasti paljon suuremmilta
vahingoilta. Tonttimme sijaitsee nimittäin "keskellä" ryteikköä, rutikuivaa kuloheinää ja
metsää. Kaupungista tulleet paloautot saapuivat paikalle niin paljon myöhemmin, että jos
olisimme niitä joutuneet odottamaan, olisi palanut varmasti talokin ja puoli kulmakuntaa.
Palokuntaa odotellessa hain kameran sisältä, kun talo ei ollut välittömässä vaarassa ja
kuvasin paloa, sammutusta ja sitä, mitä tallista jäljelle jäi. Niitä kuvia voipi käydä
katsomassa Täältä.
Pikku-VPK:lainen Tony pääsi mukaan jälkisammutustöihin.
Sähköt taloomme tulivat tallissa olevan pääkeskuksen kautta, joten sähköt meni talosta.
Palokunta jätti käyttöömme aggregaatin, jotta saimme pakastimen ja akvaarion suodattimen
käyntiin. Sähkölaitos oli kuitenkin myös nopea ja tilapäissähkökeskus saatiin toimimaan
n. kahdelta iltapäivästä. Aamupäivällä tulivat kaikki Ylämaan ala-asteen oppilaat katsomaan
palopaikkaa, ilmoitin sinne että nyt on mahdollisuus tulla lasten katsomaan, mitä tuli
saa aikaan alle puolessa tunnissa. Yepa pääsi 1-2 luokkalaisten rapsuteltavaksi ja
kyllä se on kaiken huomion ansainnut!! Meidän sankarikoira! Yepan "sireeni" oli kuulunut
kauas kylälle asti ja sielläkin oli pantu merkille normaalista poikkeava tyyli ja
voimakkuus. Kyllä se vaan on upea koira!!!
Nyt illalla alkaa ilmeisesti tapahtuma "lyödä läpi", palelee, vatsaa koskee ja muuta
pientä. Onhan tässä ollutkin varsin tapahtumarikas päivä, suhteellisen järkyttävällä
herätyksellä. Onni on kuitenkin se, että se mitä meni oli vain tavaraa ja kaikki
tärkeimmät säästyivät, perhe ja koirat!
28.4.2009
Viime lauantaina oli alaskanmalamuuttien Erikoisnäyttely Lahdessa, tuomarina
Maija Mäkinen. Malamuutteja oli ilmoitettu 50, aavistuksen verran vähän noin
niinkuin erkkariksi... Yona sai tällä kertaa junnuluokasta H:n, joka kyllä hiukan
yllätti, varsinkin kun arvostelua katsoi... Yepa esiintyi käyttöluokassa EH:n arvoisesti
ja sijoittui luokassa vielä neljänneksi.
Tyttöjen arvostelut löytyvät jälleen niiden omilta sivuilta.
Näyttelyn jälkeen oli yhdistys järjestänyt kasvattajapäivät, mielenkiintoinen aihe, mm.
genetiikkaa, värien periytymistä, rodussa olevista sairauksista jne. Pitkän ja lämpimän
näyttelypäivän jälkeen väki ei ehkä ihan parhaimmillaan ollut, joten tilaisuus jäi
keskustelun osalta suhteellisen lyhyeksi.
Joka tapauksessa oli kiva nähdä taas tuttuja ja seurata kehää ja sen ulkopuolta...
Onnea päivän ROP-malamuutille Jadelle omistajineen sekä Nickille VSP:stä! ROP-veteraaniksi
esiintyi upea ikinuori Alma, onnea myös sinne!
Sitten vielä vähän Hinon tassuista: Hino kävi viime viikon torstaina eläinlääkärillä,
ja siellä poistettiin etutassun pieni kasvannainen polttamalla ja takajalan iso leikattiin.
Nyt Hinolla on tikit ja side takajalassa vielä reilun viikon ja antibiootit tietysti.
Eläinlääkäri oli edelleen sitä mieltä, että kyseessä on syylä, mutta isompi niistä
lähetettiin patologille sekä identifiointia varten, että varmistukseksi siitä, että
eläinlääkäri on saanut sen kokonaan poistettua.
19.4.2009
Pikaisesti päivityksiä viikonlopulta: Ohjelmassa oli Outokummun ryhmänäyttely
lauantaina. Sinne lähdettiin ihan puhtaasti tyttöporukalla, Jere ja Pekka
olivat menossa futisturnaukseen Loviisaan ja Tony kokkikerhoon. Aamuyön aikainen
herätys kuitenkin kannatti. Yona sai tällä kertaa EH:n junnuluokasta ja Yepa
sitten "räjäytti" jättipotin eli käyttöluokasta ERI / 1, PN1, ROP ja se ihka
ensimmäinen "oikea" Serti!! WAU ! Kiitos paljon Zidy Musterhielm-Ehnberg! Ryhmä-
kehästä ei tällä kertaa saatu kuin kokemusta...
Tyttöjen arvostelut löytyvät jälleen niiden omilta sivuilta.
Illaksi Marja-Liisa ajelikin sitten Marin luokse Nilsiään, pitihän sitä
Yepan suoritusta vähän juhlistaa saunomalla ja viiniä maistelemalla...
Kiitos Mari - hauskaa oli! Tässäpä tämä tärkein tältä kertaa, seuraavalla kerralla
sitten lisää.
13.4.2009
Se ensimmäinen, mutta ei viimeinen. Se, joka saapui valloittamaan sydämemme
ja sai meidät hurahtamaan täysin malamuutteihin. Se, joka saa joka päivä meidät
hyvälle tuulelle olemalla oma valloittava itsensä. Se, joka antaa itsestään
paljon ja odottaa meiltä paljon. Se, joka rakastaa pyytettömästi, kiipeää kainaloon,
painaa päänsä syliin ja kaipaa hellyyttä. Se, joka työskentelee valjakkomme moottorina,
joka on aina valmis työntekoon. Se, joka haluaa osallistua kaikkialla ja kaikkeen. Se,
jonka loputon uteliaisuus saa meidät nauramaan. Se, joka keskustelee "henkeviä" kanssamme,
kuuntelee tarkkaavaisesti kaiken ja vastaa suoraan sydämestään. Se on meidän Yepa, joka
täyttää tänään jo 3 vuotta!! Onnea Yepa!!
11.4.2009
Jälleen päivittelyjen aika, tällä kertaa sekä hyvää että vähän huonoakin
uutista luvassa...Mutta aloitetaan niillä hyvillä uutisilla; Eli tänään
Yepa ja Yona kävivät Lappeenrannan KV-näyttelyssä. Yepa osallistui jälleen
käyttöluokkaan ja Yona tietysti junioriluokkaan. Tuomarina oli Gabriela Ridarcikova
Slovakiasta. Yepa sai laatuarvosteluna Erinomaisen, voitti käyttöluokan ja paras narttu-
kehässä Yepa sijoittui neljänneksi ja sai sen perinteisen Vara-Sertin. Yona kuittasi
hienosti esiintyen junnuluokasta Erinomaisen, voitti luokkansa, sijoittui Paras narttu-
kehässä kolmanneksi ja sai täten myös ensimmäisen Sertinsä !! Molemmat saivat hienot
arvostelut ja kyllä nyt on hyvä mieli! Meidän pikkutyttö aloitti sertien kanssa
jo heti vajaa 10 kk:n ikäisenä :-) Arvostelut voi lukea molempien tyttöjen omilta
näyttelytulossivuilta.
Sitten niihin vähän huonompiin uutisiin... Eli vajaa pari viikkoa sitten löysimme
Hinon toisesta takatassusta ja toisesta etutassusta kummalliset känsän tyyppiset
pahkurat ison polkuanturan ja varvasanturoiden välisestä kuopasta. Ajattelimme niiden
olevan jotain seurausta tassuihin takertuneesta lumesta ja päätimme seurailla niitä. Viikko
sen jälkeen tarkastelimme tilannetta uudelleen ja takatassussa oleva oli kasvanut
lähes varvasanturan kokoiseksi, kun taas etutassussa oleva oli pienentynyt reilusti
aiemmasta. Kun takatassun pahkura oli myös rikkoontunut ja tihkui hieman verta ja
nestettä, varasin Hinolle ajan eläinlääkärille. Lääkärikäynnillä ell oli sitä mieltä,
että ne ovat hyvin syylämäisiä uuskasvannaisia ja määräsi Hinolle 15 pv:n antibioottikuurin
sekä paikallishoitona antibioottisalvaa kaksi kertaa päivässä hierottavaksi. Kunhan
tulehdustila saadaan taltutettua, on edessä todennäköisesti kirurginen poisto ja
saamme näytteet laitettua patologille tutkittavaksi.
Kaikista mielenkiintoisinta näissä
on se, miten nopeasti ne ilmaantuvat, kasvavat ja häviävät... Se oli viime viikon maanantai,
kun soitin ja varasin eläinlääkärin aikaa, silloin siis etutassussa pieni pahkura,
toisessa takatassussa suuri. Torstaina eläinlääkärin luona takatassun suuri pahkura oli
ennallaan, toiseen takatassuun oli ilmestynyt samanlainen, etutassussa alunperin ollut
pahkura oli kadonnut, mutta toiseen etutassuun oli ilmestynyt uusi. Missään vaiheessa Hino
ei ole mitenkään ontunut tai näyttänyt että tassussa olisi jotain ylimääräistä, tosin jos
vastaava olisi Yepalla, sitähän olisi pitänyt jo kantaa paikasta toiseen... Näitä
pahkuroitahan Hinolla ei vielä kisakauden aikana ollut, koska säännöllisesti silloin
viikoittain tassut tutkimme erittäin tarkkaan juuri sen lumen kertymisen vuoksi. Noh-
toivottavasti nämä saataisiin pois ja selviäisi mitä ne oikein loppujen lopuksi
ovat!
Muuten aika on mennyt ihan normaalia vauhtia; lumet ovat teiltä sulaneet, joten
kick-bikellä on päästy jo treenailemaan tyttöjen kanssa, Hino luonnollisesti pitää
taukoa niin kauan kun jalat on taas kunnossa. Lisäsin Yepalle ja Yonalle pari
kuvaa näyttelystä, Yonalle myöskin muutaman kuvan
kotipihan palloleikeistä poikien kanssa. Alla vielä pari kuvaa Hinon tassusta.
30.3.2009
Uutisia pukkaa jälleen useampia, onhan tuota taas jo pari viikkoa vierähtänyt.
Toissa viikolla kävimme ajelemassa malamuuteilla videokamera rekeen viritettynä.
Pekka lähti isojen muuttien kanssa kiertämään pidempää lenkkiä ja minä Yonan
kanssa menin odottelemaan laavulle, joka on n. 3 km päässä meiltä. Siellä vaihdoimme
rekeen nelikon liinat ja lisäsimme Yonan keulille. Minä ajelin sitten kolmikolla
kotiin. Videokoostetta jossain vaiheessa tuosta reissusta luvassa. Myöhemmin samalla
viikolla Pekka kävi ajamassa kolmikolla kuutisen kilometriä ja hienosti
oli koko porukka toiminut Yonaa myöten. Alkumatkasta ja loppupäästä otin muutamia
kuviakin valjakosta, lopun n. 300 metriä Yona oli keulassa yksin testimielessä. Alla
pari kuvaa kolmikosta, loput löytyvät Harrastus-galleriasta, vetotouhuista.
Sunnuntaina kävimme Korpilahden ryhmänäyttelyssä tyttöjen kanssa. Aamuherätys oli karu
kellojen siirtämisen ja myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi, mutta niin vain ehdimme
näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Tällä kertaa autokaan ei hajonnut eikä lompakoita kadonnut,
joten meidän tuuri taitaa olla kääntynyt viimeinkin... Yona oli ilmoitettu junnuluokkaan,
ensimmäinen virallinen näyttely siis. Näyttelypaikka oli alustaltaan ihan hyvä juoksemista
ajatellen, mutta se sotki koirat, vaatteet ja kaikki. Toisekseen maneesissa kun oltiin,
oli siellä hyviä kikkareita syötäväksi. Kehä oli jälleen pienin kaikista mahdollisista, joten
liikkeiden kanssa joutui kääntymään koko ajan. Yonalla liikkeet olivat vähän sitä sun
tätä, kun maassa olevat hajut olisivat kovasti kiinnostaneet. Kaiken kaikkiaan Yona sai
kuitenkin hyvän arvostelun, JUN EH/2 oli tulos. Yepalla oli vuoro käyttöluokassa ja
neiti oli ihan "into-piukkana" ja esiintyi hienosti ja vauhdikkaasti. Erittäin hyvälaatuisiksi
kehui tuomari Yepaa ja kilpakumppania Sissiä, tällä kertaa Yepan tulos oli KÄY ERI/2. Paras
narttu-kehässä jäi sitten jatkomenestys uupumaan, mutta Yepallekin itse arvostelu oli hyvä.
Molemmat arvostelut löytyvät kummankin tytön omilta näyttelysivuilta.
Viime lauantaina oli hieno keli ja kuvasimme tytöistä uusia kuvia - olihan ne pestykin
näyttelyä varten.
Alla olevissa kuvissa Yona on 9,5 kk ja Yepa paria viikkoa vaille kolme vuotta. Lisää kuvia
tytöistä on niiden omissa gallerioissa.
Näinpä nämä kuulumiset olivat tällä kertaa. Rekikelit alkavat olla pikku hiljaa
meillä takana päin, ainakin eilisen vesisateen perusteella, mutta treenit jatkuu
vielä kun lämpötilat antavat myöten. Muutamia näyttelyitä myös luvassa lisää. Myös harrastus-
sivua on päivitetty.
Lopuksi vielä pieni yhteenveto tämän kauden saavutuksista tulosten valossa: Yepa saavutti
tänä talvena 1 x REK2, 2 x REK3 ja 1 x KVK1-tuloksen sekä tietysti talvipäivien kuormanvetokisan
voitto. Hino sai ensimmäisen REK-tuloksensa, 1 x REK3.
Lisäksi vierailevat tähdet saivat meidän matkassa tuloksia: Minto 1 x REK2, 2 x REK3, Ira 1 x REK3
ja 1 x KVK1-tuloksen. Nukalle kirjattiin myös 1 x REK2 ja 2 x REK3-tulokset. Eli kaiken kaikkiaan
todella hieno kausi kaikilta osin. Kaikki muut koirat Yepaa lukuunottamatta kävivät läpi
ensimmäistä kisakauttaan ja Yepakin kuormanvedon osalta. Kiitoksia vielä kerran Virpi ja Mika sekä
Mika ja Sirkka kaikesta vaivannäöstä, yhteisistä hetkistä, koirien lainasta ja kaikesta! Te kuitenkin
teitte sen pohjatyön omien koirienne kanssa, me tarjosimme vain mahdollisuuden osallistua kisoihin.
16.3.2009 - osa 2
Paljon onnea meidän "pikku-pimpulalle" eli Hinolle!!! Hino täytti tänään
kaksi vuotta ja kuuluu nyt isojen poikien kerhoon... ;-) Onnea kovasti myös
kaikille Hinon sisaruksille ympäri Suomen; Kiibu, Jyry, Raid, Karak, Remu ja Pinga!
Yona "täytti" tänään 9 kk, joten junnuikä on nyt sitten virallisesti alkanut.
16.3.2009
Juu, se on sitten meidän talven kisakauden viimeiset reissut tehty ja nyt
alkaa sitten lepo niiden osalta... Toki treenaaminen jatkuu niin kauan kuin
kelejä riittää, mutta kisoja ei enää lähdetä kiertämään.
Torstaina teimme vaihtokauppoja koirilla, eli Pontus ja Veera menivät
Virpin ja Mikan huomaan ja vaihtokauppana meille tuli Ira ja Minto sekä
"kaupan päälle" reki. Tarkoitus oli lähteä viikonloppukierrokselle pohjoisen
suuntaan, suuntana ihan ensin Utajärvi ja KV-koe ja sitten Kiimingin Aarnivalakiat
sunnuntaina.
Perjantaina ajelimme Utajärvelle Sarin luokse, jonne hienoisen harhailun jälkeen
ehdimme yhdentoista aikaan yöllä. Ruokimme koirat ja pistimme päät tyynyyn. Lauantai-aamuna
mamma ja vaari hakivat pojat viikonloppukylään ja me aloimme valmistautua Kuormanvetokokeeseen.
KV-kokeeseen oli ilmoittautunut 13 malamuuttia, mukana muutama ensikertalainen Iran lisäksi.
Yepa ja Ira aloittivat aloituspainosta ja se sujuikin yllättävän hyvin, vaikka Yepan kanssa
se takakäsky vielä tuottaa harjoittelua ja Iran kanssa en ollut kokeillut kuormanvetoa vielä
ollenkaan. Seuraavaksi Yepalle otettiin 5 x omaan painoon riittävä kilomäärä eli 160 kiloa ja
se sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin veto. Iran vuoro oli seuraavaksi ottaa 5 x oma paino,
eli 187,5 kiloa, joka kuitenkin vedettiin pikkuisen yli eli 190 kiloa. Ira veti myös tämän
helposti eli molemmat olivat jo saaneet KVK1-tuloksen näillä painoilla. Ajatuksena oli jo
etukäteen ollut, että jos 5 x omapaino sujuu helposti, otamme vielä yhden vedon siihen
päälle ja lopetamme sitten siihen, jotta varmasti molemmat saavat hyvän kokemuksen kokeesta.
Päätimme vetää vielä 265 kg ja kumpikin tyttö suoriutui siitäkin hyvin. Tämän jälkeen oli
Yepan ja Iran aika vetäytyä jatkosta ja seurasimme muiden suorituksia kokeen loppuun asti.
Keli oli erittäin luistava ja kokeen huippuhetket koettiin, kun reessä oli 723 kiloa. Jäljellä
oli enää 3 koiraa, Kobuk, Sälli ja Laikku. Näistä Laikku veti ainoana hyväksytyn vedon ja kertoimeksi
tuli ihan mieletön kokeen ennätys, 21,91 x omapaino! Onnea hurjasti Laikulle omistajineen!
Hieman jäi kaivelemaan, että olisikohan Yepa pystynyt moiseen ja osin hiukan harmitti, ettei
jatkettu vetoja, mutta onhan Yepalla vielä aikaa monta vuotta näitä kokeita kiertää...
Pekka ja lainavaljakko Mika ja valjakko
Lauantai-illaksi suuntasimme sitten Marja-Liisan siskon luokse yökylään, matkalla käväisimme
Pekan siskon luona iltakahvilla. Sunnuntaiaamuna sitten suuntasimme Kiiminkiin Aarnivalakiat-
kisoihin. Aamulla aiemmin oli valjakko- ja kuskikokoonpanot vielä muuttuneet ja Pekka olikin
lähdössä ajamaan Nickillä ja Kiibulla Villen sairastuttua edellisenä yönä. Hamarin Mika lähti
sitten Mintolla ja Nukalla uralle, Yepa juoksi Korhosen Annen valjakossa Hinon veljen Jyryn kanssa ja
minun valjakko oli ainoa alkuperäiskokoonpanolla oleva, eli Ira ja Hino. Keli oli plussan puolella,
ura upotti osin tosi paljon ja aiheutti Hinolle ja Nickille isosta koosta johtuen hankaluuksia.
Pekka ajoi valjakollaan sijalle 9/10 ja koirat saivat REK3-tuloksen. Mika ajoi Nukan ja Minton kanssa
sijoitukselle 6/10 ja REK3-tulos heillekin. Vain 0,24% jäi puuttumaan REK2-tuloksesta. Hino
ja Ira ottivat matkan rauhallisemmin ja jäimme sijoituksissa viimeiseksi ja myös tällä kertaa
ilman REK-tulosta. Yepa ja Jyry urakoivat Annen kanssa sijalle 8/10 ja näin ollen Yepakin sai
jälleen REK3-tuloksen. Onnittelut kaikille kisaajille tuloksista, kiitoksia omistajille koirien
lainasta, Sarille ja Suville majoituksista ja Annelle Yepan tuloksesta!
Anne ja valjakko Marja-Liisa, Ira & Hino
Kiitoksia paljon kuvista Hangenhelmen Kennel!
9.3.2009
Jee, jippii ja jihuuuuuu!! Eli Talvipäivät oli viime viikonloppuna ja
perinteisesti oli todella hauskaa taas tavata tuttuja ja touhuta malamuuttien
kanssa. Lähtö talvipäiville oli tällä kertaa vähän erilainen kuin yleensä;
päätimme lähteä yöllä ajamaan Rautavaaraa kohti ja olla perillä perjantai-
aamuna, jotta Pekka ehtisi kaksipäiväiseen kisaan ajamaan. Näin myös teimme,
onneksi otimme vähän varaslähdön, sillä matkalla oli pakko ottaa yhdet reilun
tunnin torkut, kun ei kumpikaan jaksanut ajaa.
Perjantai-aamuksi ehdimme siis hyvin paikalle, haimme huoneen avaimet ja pääsimme
purkamaan tavaroita ja koiria. Mukana oli jälleen sekä malamuutit että Pontus ja
Veera, kun ei niille hoitajaa saatukaan järjestettyä. Minä lähdin valmistelemaan
kisan lähtöjärjestyksiä ja Pekka valmistautui lähtöön. Perinteen mukaan pojat painuivat
heti pitkin pihamaita ja metsiä leikkimään. Pekka lähti kaksipäiväiseen kisaan ajamaan
Yepalla ja Hinolla, tällä kertaa ei lainakoiria valjakossa juossut. Matkan pituus oli
25,2 kilometriä ja perjantaina aikaa uralla kului 2:30:41. Joken kanssa Pekalla olikin
ihan sekuntipelitaistelu, lauantain lähtöä ajatellen vain 18 sekuntia oli Pekka jäljessä
Jokesta. Koirat olivat oikein hyväntuulisia maaliin tullessaan ja mielellään olivat
matkaa tehneet uralla.
Pekka ja malamuutit tulossa maaliin perjantaina
Illansuussa kävin Annen kanssa ajamassa kolmen kilometrin lenkin koirilla. Miulla oli valjakossa
sisarukset Yona ja Talut, ja Anne ajeli Patilla ja Tumpulla. Nuoriso johti keulilla puolet
matkasta, ja iän huomioon ottaen hienosti! Ajoittain pieni säpinä paljasti, että kakaroitahan
ne vielä on, mutta eihän ne vielä edes ole 9 kk:tta. Yonalla selkeästi näkyi hieman neljän viikon
sairasloma, mutta siitä huolimatta työt tuli tehtyä. Perjantai-iltana saunoimme ja paistelimme sitten makkaraa Savotassa Guitar Hero-turnauksen
yhteydessä. Puolilta öin alkoi sänky kutsua jo niin vahvasti, että ei auttanut muu kuin
hiipua sänkyyn ja nukkua kunnon yöunet ennen ohjelmantäyteistä lauantaita. Unta ei juuri
tarvinnut houkutella ja aamu koittikin hyvin pian.
Lauantaina oli vuorossa kaksipäiväisen kisan startti heti aamukymmeneltä ja Pekka lähti
jälleen malamuuttien kanssa urakoimaan. Pitkän matkan valjakot saapuivat maaliin
auringon paistellessa ajoittain ja linnutkin olivat innostuneet laulamaan. Lauantaina
Pekan aika oli 2:29:32, eli hiukan nopeammin kuin edellispäivänä. Tällä kertaa tosin
Pekka sanoi, että itsestään ei kaikkea saanut irti, ehkä kunnon yöuni ja aamupala oli
liikaa... ;-) Seuraavaksi kisoissa starttasi kahden koiran luokka ja uralle saatiin
lähetettyä 10 valjakkoa, joista muutama ensikertalainenkin mukana. Kahden koiran luokan
jälkeen lähti sitten hiihtoluokat, ensin pidempi ja myöhemmin lyhyempi, ns. "vauvaluokka",
johon siis sai jo 7 kk:tta täyttäneet osallistua. Pekka sivakoi Yonan kanssa kisoissa ja
sijoitus oli 7/11 eli ihan hyvin ottaen huomioon että Yona on viettänyt neljän viikon sairasloman
ennen tätä.
Pekka ja Yona saapuu maaliin
Lauantai jatkui palkintojenjaon ja vuosikokouksen merkeissä. Vuosikokouksessa sain kunnian
jatkaa Koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajana - kiitos luottamuksesta! Pojatkin saivat
palkintojenjaossa omat palkintonsa lastenkisan osalta. Illalla jälleen sauna kutsui, jonka jälkeen
sitten taas makkaranpaistoa, yhdessäoloa ja hauskanpitoa riitti myöhään yöhön. Karaokeakin tuli
laulettua, joka tosin alkoi vasta kahden aikaan yöllä, mutta hauskaa se oli silti.
Sunnuntaina aamusta oli kuormanvetokisan punnitus yhdeksältä ja minä pääsin ohjaamaan Yepaa
sitten siihen. Kuormanveto toteutettiin nyt kahdella paikalla alkuun, kun uusi kuormareki
oli saatu käyttöön. Yepa veti aloituspainon kevyesti ja seuraavaksi 150 kiloa liikkui huomaamatta.
Sitten taisi olla vuorossa 200 kiloa ja sekin kulki ihan hyvin. 300 kiloa vaikutti hiukan
jo raskaalta Yepalle pohjan pettäessä alta, ja ajattelinkin että voi olla että seuraava 50 kilon
korotus jää vetämättä. Ilmeisesti itseluottamusta oli edellisestä vedosta tullut lisää, joten
jälleen veto kulki suht helpon näköisesti. Pekka oli toisella vetopaikalla toimitsijana ja piti
"hälyttää" katsomaan viimeistä vetoa eli 400 kiloa, kun sen jälkeen kaikki sen vetäneet siirtyvät
toiselle vetopaikalle ja takeita ei ollut, vieläkö Yepa sen vetäisi. Niin vain tyttö sen liikutti
maaliin asti ja pääsimme siirtymään ryhmien yhdistämisen vuoksi toiseen vetopaikkaan. Siellä
sitten homma jatkui ja vuorossa oli 450 kg. Ensin Yepa yritti kiskaista reen liikkeelle, mutta
kun se vain liikahti, alkoi jo näyttää siltä, että liekö se liikaa Yepalle. Sisua tytöltä kuitenkin
näköjään löytyy niin hurjasti, että niin vain Yepa sen kiskoi liikkeelle ja minä verisuoni päästä
pullistuen kannustin Yepaa vetämään sen loppuun asti. Tällöin ratkesi jo se, että Yepa voitti
nartut, mutta kisa vielä jatkui.
Yepa ja 450 kiloa kuormassa.
Seuraavaksi kokeiltiin 500 kiloa ja sekin lähti liikkeelle. Pohja
oli sen verran pettävä, että Yepa vetäessään kiskoi etujaloilla kuoppaa ja innostui vielä
hiukan kaivamaan sen jälkeen, joten kun reki vielä liikkui, se jäi kuoppaan eikä enää noussut
pois. Yepan tulokseksi jäi siis se 450 kg eli 13,64 x omapaino. Vetopaikan upottavuuden huomioonottaen
erittäin hieno ja kova tulos! Kyllä Yepa vaan on kova tyttö! Jäljellä oli enää Nicki, joka oli vetänyt 500 kg,
mutta oli painavampi kuin Yepa eli Nicki yritti vielä 600 kiloa, mutta reki samoin kuin Yepalla
jäi hieman kuoppaan ja näin ollen ei suoritusta saatu loppuun. Tämä ratkaisi sitten sen, että
Yepa otti ja voitti koko kuormanvetokisan! Kyllä meinasi tippa tulla silmään, oli se vain hieno
tunne - meidän tyttö oli paras sinä päivänä! Palkintojen jaossa Yepa sai hienon palkinnon ja kiertopokaalin
mukaansa. Tämän jälkeen oli enää tavaroiden ja auton pakkaaminen jäljellä ja suunta kotia kohti.
Kiitoksia kaikille jälleen hienosta viikonlopusta, onnittelut kaikille kisoissa menestyneille
ja erityisesti Jokelle kuormanvetokuvista! Ensi vuonna sitten otetaan jälleen uusiksi! Laittelen
kuvat talvipäiviltä tuonne Galleriaan tämän viikon aikana. Päivietty myös koirien tulossivuja sekä
luotu Yonalle oma tulossivu.
2.3.2009
No niin, tulihan ne sieltä - eli uudet sivut...! Yli vuosi vanhoja sivuja
tulikin katseltua ja tahtoi jälleen jotain uutta. Jälleen saapi ilmoittaa
jos jotain omituisuuksia sivuilla tapahtuu tai joku juttu ei toimi jne...
Sivuja on uudistettu hieman muutenkin, joten tutkailkaahan ihan rauhassa. Uutena
mm. vierailevat tähdet-esittelysivu, koirien tulokset löytyvät nyt jokaisen
malamuutin esittelystä jne.
Viime viikkoina ei ole mitään ihmeellisyyksiä tapahtunut, viime viikonloppu
oli ensimmäinen täysin vapaa pitkiin aikoihin. Sunnuntaina kävimme koko perhe
laavuretkellä malamuuttien kanssa. Minä ja Tony matkasimme reellä Yepan ja
Hinon kyydissä, Jere tahtoi hiihtää ja Pekka otti Yonan suksiparikseen. Matka
taittui erittäin hyvin. Yona kulki suksien edessä hienosti ja paluumatkalla
jopa johti koko joukkoa hienosti! Kyllä siitä vielä johtajakoira taitaa tulla... :-)
Viime viikolla Pekka ehti käydä lomalla ajamassa malamuuteilla pari pidempää
lenkkiä, 18 ja 20 km. Hino löysi itsestään jälleen oman iloisen itsensä, kun
ei tarvinnut vetää ylisuorituksia vauhdillisesti. Tänään Pekka kävi ajamassa
vielä 23 km ja sekin oli taittunut mukavasti ja koirat tulivat iloisesti hännät
heiluen laukaten kotiin.
Kuvia on jälleen lisäilty sinne sun tänne eli uusia kuvia Yonan pentukuvissa,
Hinon ja Yepan albumeissa, Harrastuskuvien Vetotouhuissa sekä Malamuutit yhdessä-
albumissa Yepan ja Yonan leikeistä.
Tämän viikon lopulla koittaa jälleen yksi talven kohokohdista, eli Alma:n talvipäivät.
Sinne suuntaamme siis!
22.2.2009
No niin, tämän talven kotia toiseksi lähimpänä olleet kisat on
nyt kisailtu eli suuntana oli siis Äkryn Ähellys
Kangasniemellä. Ennakkoon oli tiedossa, että
malamuuttivaljakoita oli ilmoittautunut huimat 12 valjakkoa
yhteensä 40 valjakon joukkoon. Ajelimme kisapaikalle
aamusella, mukana oli vain Hino ja turistina Yona. Yepa oli
jätetty Hamarien huomaan viime viikon torstaina
valmistautumaan kisaan. Suunnitelmissa oli siis lainata
Yepaa Nukan kaveriksi Mikalle Äkryyn. Toinen
valjakkokokoonpano (<- täh...?? ) oli Minto, Ira ja Hino, ja
kuskiksi perjantaina päätyi Pekka, kun Virpin polvi ei
kestänyt uralle lähtöä sunnuntaina.
Ennakkoon ajatuksissa oli, että Yepa ja Nukka ovat vahvoilla
Äkryssä, ja toinen valjakko toivottavasti saisi hyvän
kokemuksen - kaikki muu olisi plussaa. Harmi kyllä Yepa oli
kuitenkin kisoissa vähän sitä mieltä, että kun ei ollut
tuttu kuski, niin ei neitikään viitsinyt ihan kauheasti
töitä tehdä, mutta tuloksena valjakolle oli silti
REK3-tulos. Pekan valjakko yllätti hirmuisella startilla ja
jokainen koira teki töitä koko matkan mallikkaasti. Niinpä
heillekin tuli REK3-tulos, joka on samalla sekä Iran että
meidän Hinon ensimmäinen REK-tulos! Kylläpä nyt on hyvä
mieli, että meidän pojukin sai tunnustusta
valjakkotyöskentelystä ihan koetuloksen myötä!
Pekka ja valjakko saapumassa maaliin - koirilla on hauskaa
ilmeistä päätellen...
Yona saa nyt aloittaa liikkumisen, vihdoinkin. Liikeradat
ovat jo lähes normaalit, aavistuksen lyhempää askelta Yona
ottaa sillä lastassa olleella jalalla, mutta se korjaantunee
vapaana juoksutuksella nopeasti. Otimme tuossa eilen uusia
kuvia Yonasta ja Hinosta, niitä löytyy tuolta molempien
omista gallerioista. Muita viikon tapahtumia oli viime
torstaina ollut tuomarikoulutus, jossa Hino ja Yepa kävivät
näytillä esimerkkeinä. Tuomarikoulutettavat pitivät Hinon
luonteesta kovasti, vaikkei se kooltaan ja karvoiltaan ihan
rotumääritelmää täytäkään... Samalla reissulla jätin
kotimatkalla Yepan Hamareille. Hino oli loppuviikon ihan
yksinäinen, kun ei Yonaakaan vielä voinut tarhaan seuraksi
laittaa. Olipa muuten outoa olla ilman Yepaa, se kun on
meille tulonsa jälkeen ollut silloin muutaman kuukauden
ikäisenä kolme päivää hoidossa ja muuten aina meidän mukana
kaikessa.
Nukka ja Yepa maalisuoralla Mikan ohjastamana
Kiitoksia jälleen Kaakonkulman tiimille koirien, rekien, kuskien ja muiden tasajaosta - näillä jatketaan harjoituksia! Onneksi olkoon Iralle, Mintolle ja Nukalle REK-tuloksesta sekä kaikille muille Äkryssä äheltäneille valjakoille! Kuvia Äkrystä Galleriassa.
17.2.2009
Ja jälleen yksi aktiiviviikonloppu takana... Perjantaina
suuntasimme kohti Rautavaaraa ja PM-kisoja. Mukaan lähti
omien malamuuttien lisäksi lainakoira Minto. Pontus ja Veera
jäivät tällä kertaa kotihoitoon ja samoin pojat kavereiden
luokse viikonloppukylään. Edellisellä viikolla olimme
päässeet testaamaan kolmikkoa Yepa, Hino ja Minto ja sehän
toimi hienosti. Tällä ajattelimme osallistua PM-kisoihin,
kun Nukan antibioottien varoaika oli vielä kesken.
Jotta homma ei olisi helppoa, oli Pekka sairastunut kaameaan
flunssaan aiemmin viikolla ja oli oikeasti puolikuollut
kisoihin lähtiessä... mutta sinne se vain uralle silti
päätti lähteä. Lauantaina startti oli yhdeksän jälkeen ja
kolmikko starttasi iloisesti uralle. Hinon tossuille
naureskeltiin lähtöviivalla, olihan ne hienot neonkeltaiset
"teryleenit"... Yepakin tossutettiin ensimmäistä kertaa ja
sitä ei tuntunut tossut haittaavan lähtöön tulomatkalla,
eikä lähdössä. Mintolla oli tossut takajaloissa, kun sen
anturat olivat hiukan kuivat. Ura oli osin erittäin pehmeä
ja Hinolle tämä oli liikaa. Siinä missä muut tekivät töitä 9
km, teki Hino todennäköisesti 18 km edestä. Tämä tietysti
vaikutti vauhtiin radikaalisti, samoin Yepan
"halvaantuminen" matkalla tossujen vuoksi. Tossut oli ollut
pakko ottaa pois, jotta meidän prinsessa oli voinut jatkaa
matkaa. Lauantaina Pekka ja valjakko saapuivat maaliin 7
minuuttia seuraavalle valjakkolle jääneenä.
Kuurakoirat saapuvat maaliin - huomatkaa Hinon "teryleenit"
ja Pekan uupumus.
Hinolla tuntui kisan jälkeen menneen takapuoli jumiin ja se
oli myös yksi syy siihen, että päätimme sunnuntaille
valjastaa vain Yepan ja Minton valjakkoon. Sunnuntaina
startti oli jälleen yhdeksän aikaan aamulla ja jälleen
lähtövauhti oli hurja. Tällä kertaa matka taittui kaksikolla
kuusi minuuttia lauantain aikaa nopeammin, mutta tällä ei
enää sijoitusta viimeistä paremmaksi saatu. Maaliin tullessa
Pekka oli täysin pihalla ja horkassa ja kiitikin suoraan
sisätiloihin juomaan kuumaa mehua ja minä huolsin koiria.
Yepa ja Minto olivat tyytyväisiä ja palautuivat nopeasti
sprintistään.
Yepa ja Minto sunnuntain startissa - voimaa on!
Yepa ja Minto tulossa maaliin.
Mintoa täytyy kyllä kehua - siinä on todella hieno koira!
Niin helppo pitää reissussa ja kova tekemään töitä. Kiitos
tuhannesti Virpille ja Mikalle Minton lainasta! Teillä on
loistava malamuutti! Reissussa yövyimme Marin luona - kiitos
Marille kaikesta! Tapasimme myös Yonan veljen, Talutin ja
olipahan niin samantyyppinen kuin Yona. Hieno poika Annella
kasvamassa!
Eilen kävimme Yonan kanssa eläinlääkärin luona poistamassa
tikit ja lastan. Haava on parantunut hienosti, mutta tällä
kertaa sidokset olivat hautoneet jalkaan useita pieniä
nirhaumia. Lasta sai jäädä jo pois, mutta liikuntakielto on
vielä viikon verran voimassa. Antibioottikuuria jatkettiin
myös vielä yksi 10 pv kuuri ja jalkaa pitää putsata pari
kertaa päivässä, jotta hautumat saadaan paranneltua. Ainakin
tällä hetkellä varvas on ihan oikeassa asennossa kuten
muutkin ja eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että se
tulisi myös siinä pysymään. Se olisi kyllä tosi hieno juttu!
Lisäsin uusia kuvia Harrastusalbumiin sekä tein uuden albumin
Galleria-sivulle SOC-kisoista. Yonan pentupäiväkirjaa
päivitetty myös. Onnittelut vielä Nikmon Terolle
Sprintin voitosta malamuuttien osalta, Ninnille toisesta sijasta
sekä Jokelle kolmannesta!
10.2.2009
No niin, viikko on taas vaihtunut ja viikonlopun tapahtumia
vähän kirjaillaan... Perjantai-iltana valmistelimme hyvin
aikaista aamulähtöä kohti Kruunupyytä ja RuuhiRodin
Ruuhikierrosta. Tarkoitus oli siellä ajaa kolmikolla Yepa,
Hino ja Nukka, mutta Nukalle tuli viime viikolla
silmätulehdus ja antibioottien vuoksi jouduimme jättämään
Nukan pois valjakosta. Pekka kuitenkin päätti lähteä ajamaan
1 x 20 km matkan kahdella koiralla, ihan kokemuksen vuoksi.
Aamuyöstä sitten starttasimme auton kohti Seljestä ja
ehdimmekin sinne hyvin juuri ajajien kokoukseen. Lähtö oli
vasta lähempänä kolmea, kaikkien RuuhiRodin ajajien jälkeen
ja ehdimme hyvin valmistella lähtöä. Tarkoitus oli samalla
testata viime viikon tossutehtaan tuotoksia.
Starttiin laitoimme Hinolle tossut jalkaan, Yepaa ei
tossutettu alkuun. Ura oli ajoittain todella pehmeä ja
ajoittain kovaa tienpohjaa ja tossuja tarvitsi matkalla
laittaa jo Yepallekin. Matkan varrella oli erinäisiä kertoja
Pekka pysähtynyt korjaamaan tossuja, poistamaan lumia
tassuista jne. ja tähän tietenkin meni kaikkiaan 20 km
matkalla kohtuullisesti aikaa. Maaliin Pekka ja koirat
tulivat hienosti, Yepa ja Hino laukalla hännät heiluen,
joten hyvin tavoite saavutettiin - koirat jaksoivat koko
matkan tehdä töitä ja iloisina vetämällä tulivat maaliin. Aika ei
päätä huimannut, 2:17:19, mutta kahdella koiralla tuo matka
jo teettää kuskillakin töitä.
Ruuhikierroksen jälkeen tarkoitus oli suunnata Keuruulle
vuokraamallemme mökille yöksi ja aamulla sitten Keuruun
ryhmänäyttelyyn Yepan kanssa, Yona kun joutui sieltä
tapaturmansa vuoksi jäämään pois. N. 40 km ennen Keuruuta
keskellä korpea kymmenen aikaan illalla lasahti autosta
takajarru jumiin ja hienoisen sompaamisen jälkeen yhdistelmä
saatiin kuitenkin pysymään tiellä ja pysähdyksiin. Jarrua
viilennettiin lumella, kunnes se aukeni sen verran, että
saatoimme nilkuttaa auton loppumatkan mökille. Aamulla
nilkutimme sillä vielä näyttelypaikalle. Yepa kävi kehässä
kuittaamassa EH:n ja käyttöluokan voiton hyvällä
arvostelulla. Se löytyy tuolta Näyttelytuloksista. Tämän
jälkeen alkoi soittorumba vakuutusyhtiön kanssa, jotta
pääsisimme kotiin jollain muulla tavalla kuin lähes
jarruttomalla autolla. Pakko kehua sen verran, että
Tapiolassa lopulta suostuttiin tekemään extraa meille ja
saimme vuokra-auton koukulla, jotta myös koirat saatiin
kärryllä kotiin. Reki jäi Nikmojen huomaan, kun emme enää
kehdanneet kattotelineitäkin laina-autoon vaatia... ;-)
Pekka tuli kuitenkin meidän omalla autolla perästä, jotta
saimme auton korjaamoon vähän lähemmäksi, kuin 250 km
päähän, josta se olisi kuitenkin pitänyt itse hakea. Liekö
meidän perheellä joku paha karma seuraa, asutaanko lie
jossain intiaanien hautausmaan päällä vai mikä on, kun
tuntuu kertyvän taas tätä huonoa onnea oikein urakalla....
Eilen Yona kävi eläinlääkärillä vaihdattamassa sidettä ja lastaa.
Haava oli parantumassa hienosti ja vain kahdessa kohtaa
ihossa oli pienesti punoitusta johtuen siteen hautomisesta.
Varpaasta ei vielä sen kummemmin selkoa tullut, ensi
maanantaina saataisiin sitten tikit pois. Antibiootit
jatkuvat vielä ja Yonan hillitseminen liiemmiltä
riehumisilta. Tiukkaa tekee - tyttö on kuin kissa kuumalla
katolla, kun aina vain jarrutetaan eikä yhtään saa toinen
raukka riehua...
Sain vihdoinkin päivitettyä uuden albuminkin, eli niitä
"kauan odotettuja" kuvia Ylämaan KV-kokeesta ja Kasarin
kisoista. Käykäähän Galleriassa katsomassa!
4.2.2009
Enpäs tiennytkään, mitä tulossa oli puoli tuntia viime
päivityksen jälkeen...Haimme malamuutteja sisälle kymmenen
jälkeen ja sitten alkoi tapahtua. Yepa ja Yona juoksivat
pihalla vapaana ja laitoimme ne sisälle. Olin Hinoa menossa
hakemaan, kun katsoin että hangella on verijälkiä. Pekka
lähti jo sisään katsomaan, kumpi tytöistä on satuttanut
itsensä. Tulin Hinon kanssa perässä ja Pekka oli sisällä
Yona sylissä ja lattiat aivan veressä. Veimme Yonan suihkuun
ja putsasimme veriä pois, jotta näkisimme mitä jalassa
oikein oli tapahtunut. Oikeassa takajalassa tassusta
ylöspäin oli julmetun syvä haava, josta oli jänteitä jo
näkyvissä. Eihän se muu auttanut kuin soittaa päivystävälle
eläinlääkärille, ottaako hän vastaan. Minä lähdin viemään
Yonaa kaupunkiin yhdentoista aikaan ja siellä Yona sitten
rauhoitettiin tutkimista varten. Eläinlääkärillä oli
toinenkin päivystyspotilas, joten kahdentoista jälkeen
päästiin Yonaa katsomaan tarkemmin.
Haava oli tosiaankin syvä, mutta ei kauhean pitkä ja
ilmeisesti johonkin terävään oksaan tms. oli neiti
hepuleissaan juossut. Sisintä varvasta liikuttava ulompi
jänne oli revennyt, sisempi onneksi ehjä. Ell joutui
laajentamaan haava saadakseen jänteen päät ommeltua yhteen.
Tämän jälkeen ell tikkasi haavan kiinni. Yonan takajalka
käärittiin pakettiin ja siihen tuli viimeiseksi lasta, jotta
Yona ei saisi painoa jalalle ja jänne pysyisi kiinni.
Eläinlääkärin arvion mukaan tämä ei todennäköisesti tule
vaikuttamaan tulevaisuudessa Yonan liikkeisiin, koska toinen
jänne oli kuitenkin ehjä, eikä ennen rauhoitusta katsoessa
Yona ontunut ja varpaat olivat ihan normaaleissa asennoissa.
Lastaa pitää kuitenkin pitää kolme viikkoa, joka on
pentukoiralle vähän harmillista, koska nivelet voivat hieman
jäykistyä. Onneksi Yonalla suurin kasvuvaihe on kuitenkin jo
ohi, joten sen suhteen ei varmaankaan hätää ole. Kahden
viikon antibioottikuuri, kipulääkitys ja kolmen viikon
täyskielto liikkumisessa. Siinähän sitä sitten onkin
pitelemistä, Yonan vauhdikkuuden tuntien...
Joten tällaisia uutisia tällä kertaa. Jää Yonalta sitten tuo
Keuruun näyttely tietenkin väliin, mutta tärkeintä on että
neiti saadaan kuntoon jälleen.
1.2.2009
Kylläpä tämä aika rientää, nyt ollaan jo helmikuussa!
Aloitetaan uutiset vaikka viime viikon maanantaista. Silloin
kävin ajamassa Yepalla ja Yonalla 3 km rekilenkin. Tytöt
hoitivat homman hienosti, Yepa toimi kuin unelma suuntien
suhteen ja Yonakin työskenteli mallikkaasti. Yhden kerran
Yona veti penkkaan ja luulin ensin, että hätä iski. Neitonen
halusikin vain jäädä istuskelemaan sinne, joten komensin
Yepaa tuomaan kakaran takaisin uralle, ja homma jatkui taas.
Keskiviikkona Pekka otti kaikki kolme muuttia ja lähti
reellä tekemään pikkulenkin umpisessa (ts. yhdet
autonjäljet, muuten umpihankea). Autoin lähdössä, tytöt
keulalla ja Hino pyöräparissa. Sitten kiersin autolla
odottelemaan "maaliin" ja kun lopulta valjakko saapui, oli
tytöt pyöräparissa ja Hino yksin keulassa! Ensin oli
kuulemma Yonalla leikittänyt niin kovasti, että Pekka oli
heittänyt sen pyöräpariin Hinon kanssa ja Yepa oli jäänyt
yksin johtoon. Tästähän meidän diiva oli innostunut ja
keksinyt että hän sai valtaa ja käytti sitä sitten pelkkään
kikkailuun, kuten haisteluun, kiemurteluun ym. Hetken
taisteltuaan tällä kokoonpanolla Pekka oli päättänyt vaihtaa
Yepankin takapariin ja näin ollen Hino joutui yksin kärkeen.
Näin oli valjakko toiminut loppumatkan sitten jotenkin,
mutta tässä se taas malamuuttien luonne tuli nähtyä... Aina
se vaan ei toimi.
Lauantaina olikin vuorossa kuormanvetokoe Ylämaalla.
Pakkasta oli aamulla parikymmentä astetta ja päivän mittaan
se hieman putosi, mutta aika kylmää oli. Kokeeseen oli
ilmoittautunut 12 malamuuttia, joista yksi joutui juoksun
takia jäämään pois. Hienoa, että kokeisiin on alkanut tulla
enemmän osallistujia. Yepa osallistui kokeeseen ensimmäistä
kertaa ja tulos jäi tällä kertaa laihaksi; Yepa ei suostunut
vetämään edes aloituspainoa. Juuri sen verran nykäisi, että
sai poseerata ja patsastella koko kolme minuuttia reen
edessä ja mistään vetämisestä ei ollut neiti muka ikinä
kuullutkaan... ;-) Muuten kokeeseen osallistujista 8
malamuuttia yhdestätoista sai KVK1-tuloksen, ja niistä kolme
oli ensikertalaisia. Kokeen jälkeen kokeilimme Yepan kanssa
vielä vetää kuormaa ja kevyesti neiti veti 5 x oman painonsa
- totta kai! Sehän ei olekaan kiinni siitä, etteikö Yepa
jaksaisi vetää vaan että se ei aina halua. Noh, seuraava koe
olisi sitten Utajärvellä, josko siellä sitten kokeen
aikataulu sopisi Yepa-neidillekin vetohalujen suhteen...
Tänään olikin sitten Kasarin kisojen vuoro, nekin täällä
Ylämaalla. Sinne oli tarkoitus lähteä kokeilemaan kolmikkoa
Yepa, Nukka ja Minto. Kisoihin / kilpailukokeeseen oli
ilmoittautunut ilahduttavasti 9 malamuuttivaljakkoa, joten
kilpakumppaneitakin löytyi. Kolmikko oli toiminut hienosti
yhteen huolimatta siitä, että kaikki ovat eri perheistä ja
tuloksena olikin tänään malamuuttien 5. sija ja REK2-tulos
kilpailukokeesta! Kiitoksia Mikalle ja Virpille Minton
lainasta ja Mikalle ja Sirkalle Nukan lainasta!
Ensi viikonloppuna jälleen tien päällä - luvassa lauantaina
Ruuhikierros 1x20km Seljeksessä sekä Keuruun ryhmänäyttely
kotimatkalla sunnuntaina.
26.1.2009
Päivitykset näköjään laahaa kovasti perässä, mutta eipä tässä
olla jäniksen selässä... Päivitellään sitten kerralla oikein
urakalla parin viikon uutiset.
Toissa viikonloppuna suuntasimme sunnuntaina Anjalankosk...
eiku siis Kouvolaan treenaamaan koiria. Tällä kertaa
tarkoitus oli kokeilla ajaa nelikolla Yepa, Hino, Nukka ja
Minto. Treenimaastot ja mönkijä oli hoidettu paikalle Mikan
ja Virpin toimesta ja Mikan ja Sirkan tullessa koiriensa
kanssa oli porukka kasassa testejä varten. Yepalla ja
Yonalla oli juoksut meneillään ja mietinnässä olikin, miten
homma saadaan toimimaan kahden uroksen ollessa paikalla ja
valjakossa. Ensin kokeilimme poikien suhtautumista toisiinsa
ja Hino ilmeisesti Yepan omineena hörhöili hieman Mintolle,
joka ei kuitenkaan yhtynyt touhuun ollenkaan ja päätimmekin
testata ensin kolmikkoa Yepa, Nukka ja Minto. Kaikki
toimivat yhteen kolmikkona hienosti ja lenkin jälkeen
koetimme sitten kolmikkoa Yepa, Nukka ja Hino. Jälleen homma
toimi hienosti ja sitten olikin aika heittää Minto
neljänneksi mukaan ja homma lähtikin siinä vaiheessa
toimimaan. Kaikki neljä työskentelivät oikein hyvin, mitään
hörhöilyjä ei ollut. Testailimme pysähdyksissä oloa,
U-käännöstä, koiria eri paikoilla valjakossa ja niidenkin
osalta kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kaiken kaikkiaan
erittäin hyvä ja antoisa treenipäivä! Nuotiolla paisteltiin
makkaraa ja kahvit juotiin Virpillä ja Mikalla. Siellä
suunnittelimme myös tulevia kisoja ja mahdollisia
kokoonpanoja niihin näiden neljän muutin välillä. Kiitoksia
kaikille asianomaisille mukavasta päivästä!
Seuraavana päivänä tulikin eteen sitten vähemmän hauska
tapaus, nimittäin Veeran taholta. Aamulla käytin Veeraa
ulkona ja sisäeteisessä tyttö oksensi kolme kertaa. Siitä
matka jatkui keittiöön juomaan ja Veera joi kerralla koko
kupin tyhjäksi ja jatkoi sitten tyhjän kupin koluuttamista.
Lisävedet meni samaa tahtia, tuli pari oksennusta lisää ja
runsaan vedenjuonnin vuoksi tietenkin Veera pissatti koko
ajan. Herätin Pekan auttamaan, kun minun piti Tonyn
synttärikakkua vääntää ja ehtiä vielä töihinkin. Pekan
tultua alakertaan alkoi Veeralla tasapaino heittää, se
hoiperteli ja välillä keikahti nurin. Istuessa takajalat
levisivät alta ja kun silmät alkoivat nykiä sivusuunnassa,
alkoi huoli olla jo kova ja otimme yhteyttä eläinlääkäriin.
Saimme pikaisesti ajan ja lähdin viemään Veeraa lääkäriin.
Matkalla Veera oksenteli vielä lisää, mutta eläinlääkärin
luona muut tasapaino-oireet olivat jo lieventyneet silmien
räpsyttelyksi ja korvien nykimiseksi. Suppean neurologisen
testin tulos oli normaali ja alkuepäily oli vanhemmille
koirille juuri tuolla tavoin yhtäkkiä alkava
vestibulaarisyndrooma. Veerasta otettiin verinäytteet ja
tullessamme olimme tuoneet pissanäytteen myös.
Eläinlääkäri sitten keskiviikkona soitteli tuloksia;
sokerit, proteiinit, maksa-arvot ym. olivat täysin kunnossa,
mutta Natrium- eli suola-arvot huitelivat melkein kahdessa
sadassa, kun normaali on alle 150. Lisäksi Veeralta oli
katsottu kilpirauhasarvot, joista T4-oli vain 9, kun
viitearvo pitäisi olla yli 17. Tosin vertailuarvo, joka myös
pitäisi heittää jotta kilpirauhasen vajaatoiminta olisi
selvä, oli Veeralla kuitenkin normaali. Tämän suola-arvon
myötä alkoi tapaus selviämään; olimme vaihtaneet olohuoneen
kalusteiden paikkoja tapetoinnin yhteydessä ja poikien
koulussa tekemät taikataikinahahmot olivat jääneet
kirjahyllyn alatasolle. Tarkistimme asian ja kolmesta
askartelusta vain yksi oli enää jäljellä ja taikataikina
tehdään pelkästään suolasta ja vedestä - Veera oli siis
saanut suolamyrkytyksen! Onni oli matkassa sen verran, että
Veera oksensi, joi ja pissi niin paljon ennen suolan enempiä
vaikutuksia, ettei tyttö kuitenkaan vaipunut koomaan, mikä
on aika yleistä suolamyrkytyksessä. Varmuuden vuoksi kävimme
vielä viime maanantaina antamassa kontrollinäytteen ja siinä
Natrium oli aivan normaali taas. Kaikkea sitä oikeasti voi
noiden koirien kanssa sattua - ahneella on "**skainen"
loppu, niinhän se sanonta kuuluu... Veera kun varastaa
kaiken syötäväksi kelpaavan katukoirataustastaan johtuen,
mutta en olisi ikinä uskonut että se sentään noita
suolataikinajuttuja söisi! Noh, oppia ikä kaikki ja onneksi
selvittiin säikähdyksellä. Kilpirauhasarvot käydään
katsomassa muutaman kuukauden päästä uudelleen.
Viime viikonloppuna suuntasimmekin sitten kauden
ensimmäisiin kisoihin, Jongunverran Ajoihin Lieksaan. Matka
tuntui ihan mielettömän pitkältä, varsinkin kun pääsimme
lähtemään kotoa kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin.
Pääsimme kuitenkin liukasta kuutostietä turvallisesti kärry
perässä perille n. kymmenen aikaan perjantaina.
Majoittumisten, koirien huollon ja makkaranpaiston jälkeen
kävimmekin nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi nousta ajoissa.
Kisaparkissa piti olla tiettyyn aikaan, jonka jälkeen alue
suljettiin ja pois olisi päässyt vasta, kun kaikki valjakot
olisivat lähteneet. Ensimmäinen päivä meni ihan
kohtuullisesti meidän valjakon osalta. Hinolla toki jonkun
verran vaikutti varmasti se, ettei se ole viimeiseen kolmeen
viikkoon oikein kunnolla syönyt tyttöjen juoksun takia ja
Yepa on juoksun jälkeen aina hieman laiskempi hetken aikaa.
Töitä oli molemmat kuitenkin tehneet, tosin vähän
hitaammin... Iltapimeään asti seurasimme kisoja paikan
päällä ja odottelimme keskipitkän valjakoita maaliin. Ilta
menikin sitten saunoessa, kodassa istuessa ja kuulumisia
vaihdellessa.
Sunnuntaina lähtöjärjestys oli edellisen päivän aikojen
mukaan. Alkumatkasta Hinon syömättömyys tuntui vaikuttavan
edellistä päivää enemmän ja sitten alkoi paakkujen
kertyminen tassuihin. Matkalla Pekka joutui muutamaan
otteeseen niitä poistelemaan ja maaliin päästyään viimeiset
paakut otettiin pois ja niissä oli jo hieman punertavaa,
joten poika urheasti paakuista huolimatta teki hommia
loppuun asti. Aika oli sen verran sunnuntaina huonompi, että
REK-tulos jäi tällä kertaa saavuttamatta. Hienoa kuitenkin
oli, että kaksipäiväinen kisa oli ensimmäinen kaikille ja
Hinolla vielä ihka ensimmäinen rekikisa ja maaliin asti
tultiin kuitenkin melkein 12 km tuntivauhdilla. Kotiin
karkasimme ennen palkintojen jakoa, jotta pojat ehtisivät
ajoissa nukkumaan. Viikonloppu oli hieno kokemus, eikä
vähiten siksi että malamuuttivaljakoita oli kisoissa
yhteensä 13! Kiitos kaikille mukana olleille seurasta ja
tsemppauksesta!
Kotona tarkastimme Hinon tassut ja niissä ei onneksi ollut
mitään haavoja, iho oli kuitenkin hieman hiertynyt tassuväleissä.
Hino saakin nyt seuraaviin kisoihin ja tarvittaessa
treeneihin tossut jalkaansa, niin ei sitten niitä paakkuja
niin helposti pääse kertymään. Lumi oli sellaista
sunnuntaina, että Yepallakin jäi pieniä lumikokkareita
tassuihin, joten ei se kuitenkaan pelkästään Hinon ongelmana
ollut.
Eilen huomasin Yepalla jälleen jokusen selkeästi häiritsevämmän
ripsen silmässä ja päätimme kokeilla nyppäistä ne
pinseteillä pois. Todella
suuri yllätys oli se, että Yepa istui hievahtamatta koko toimenpiteen
ajan ja antoi nyppiä niitä pois! Ei olisi ikinä uskonut, että se siihen
suostuu, mutta Yepasta muutenkin on löytynyt ajoittain niitä uusia puolia,
joten ehkä tuokin sitten taas kuului niihin yllätyksiin.
Jongunverralta tuli kuvia aika paljon, koetan lisäillä niitä tässä
lähiaikoina. Ensi viikonloppuna onkin sitten KV-koe Ylämaalla
lauantaina ja sunnuntaina Kasarissa rekikisat - sinne suuntaamme!
11.1.2009
Eilen oli meidän vuoro vierailla Mikan ja Sirkan luona Jeren
futsal-turnauksen jälkeen, kun samoilla suunnilla kerran jo
valmiiksi oltiin. Aamulla oli tarkoitus ottaa vain Yepa
mukaan, mutta Yona luikahti auton peräkonttiin heti kun
luukku aukesi, joten otimme sitten pikkuneidinkin mukaan
ettei tarvitse jäädä yksin tarhaan koko päiväksi.
Turnauspaikalla ottaessamme koiria jaloittelemaan
huomasimme, että Yonan oikea silmä punersi ja oli tehnyt
reilusti rähmää myös. Toki silmätulehdus tuli ensimmäisenä
mieleen ja sen herkkä tarttuvuus toisiin, joten aloimme
etsiskellä päivystävää eläinlääkäriä saadaksemme lääkekuurin
alulle mahdollisimman nopeasti. Silmätulehdukseen
käytettävät lääkkeet kun ovat nykysääntöjen mukaan dopingia,
kisakausi juuri aluillaan, joten ei kauheasti innostanut
ajatus siitä, että tulehdus tarttuu Yepaan tai Hinoon ja
kisat jäävät käymättä. Päivystävä ell olikin vastaanotolla
Mikan ja Sirkan kotikunnassa, joten se oli helppo käydä.
Siellä ilmenikin, että ei ollut kyse tulehduksesta, vaan
ilmeisesti leikeissä sattuneesta kynnen kolhaisusta silmän
sisänurkkaan. Silmässä itsessään ei haavaumia ollut, joten
säikähdyksellä siitä lähinnä on selvitty, mutta tippakuurin
ell kuitenkin Yonalle määräsi.
Aamulla pakattiin autoon myös Yepan ja Yonan valjaat, sekä
Yepan kuormanvetovaljaat, jotta Nukka pääsisi vähän
testaamaan kuormanvetoa sopivammilla valjailla.
Kuormanvetoharjoitukset menivät hienosti ja Nukkakin veti
hyvillä kertoimilla kokeita ajatellen. Sen jälkeen otettiin
jälleen Yepalle ja Nukalle rekitreeni, tällä kertaa ihan
lyhyt, 700 metrin pätkä eikä jälleen mitään ongelmia. Kun
kerran Yonallekin tuli valjaat otettua mukaan ajattelimme
ottaa vielä sen ja Atchuun kanssa samanlaisen pätkän
vetoharjoitusta, tällä kertaa vedettävänä välineenä oli
Mikan tuunaama lumilauta ohjaustangolla, jotta välineen
paino kuskin painon päälle olisi mahdollisimman pieni
junnuille. Vaikka Yonalla juoksu onkin, ei niillä ollut
keskenään vaikeuksia keskittyä työntekoon ja matka taittui
todella reippaalla vauhdilla alusta loppuun saakka. Molemmat
kakarat tekivät koko matkan hienosti töitä ja suunta oli
koko ajan eteenpäin ja vauhdilla. Yona ja Atchuu ovat
hämärässä niin samannäköisiä että Pekka otti Yonalta valjaat
pois ja huomasikin vasta siinä vaiheessa, että se olikin
Atchuu eikä Yona. Harmi ettei kamera ollut mukana, mutta
pimeässä olisi ollutkin hankala saada treenistä kuvia. Loppuilta menikin jutellessa ja keksiessä malamuuteille uusia "harrastuksia" huumorin voimin ja
täytyykin tuumata että todella kivaa oli! Kiitos Mika ja
Sirkka kestityksestä ja mukavasta päivästä!
Kotiin tullessa
Hino-reppana oli ihan surkeana, kun oli joutunut olemaan
yksin tarhassaan ja päästeli kaipaavia huokauksia Yepan ja Yonan tarhan suuntaan. Poju ei suostu varsinaiseen
"ruoka-aikaan" nyt syömään ollenkaan, joten se on
sitten saanut
kupin ruokineen tarhaansa koko päiväksi ja onneksi aina kuitenkin
sen on sitten jossain välissä syönyt tyhjäksi. Hino kun on
vieläkin hoikka poika, niin ei viitsi sitä kovin paljoa
laihtumaankaan päästää.
Näin nämä kuulumiset tällä kertaa - ensi kerralla jälleen lisää...
7.1.2009
No niin, nyt se sitten Yonakin aloitti ensimmäisen juoksunsa,
heti pari päivää Yepan jälkeen. Josko rytmi jatkossakin
pysyisi tuollaisena, niin ei Hinon tarvitse useampaa
kuukautta vuodessa villiintyä tytöistä... Hino tuppaa
heittää hieman huonolle syönnille, tosin kun sen vaan alkuun
saa, niin kyllä se sitten myös loppuunkin syö. Yona ja Yepa
ovat samassa tarhassa ja Hino yksin toisessa, toimii ainakin
toistaiseksi. Yepa ei näytä välittävän Yonan juoksuista sen
kummemmin mitään, ainakaan vielä.
Viikonloppuna meillä kävi Mika ja Sirkka kylässä Nukan ja
Atchuun kanssa. Atchuu oli juuri löytänyt sisäisen
"miehensä" ja tuntui haluavan leikkiä kovastikin Yonan
kanssa sillä lailla. Silloin ei Yonalla vielä verta ollut
näkynyt, joten ne saivat leikkiä, tosin valvottuina
luonnollisesti. Atchuu ja Yona olivat hyvin samankokoisia ja
-näköisiä, Atchuulla tosin oli uroksena jämerämmät tassut.
"Mustat lesket" eli Yepa ja Nukka pääsivät reen eteen ja
uuteen testiin yhteistyötä ajatellen. 5,8 kilometrin lenkin
tytöt kävivät ja Yepastakin löytyi laukkakone tuolla
lenkillä. Lähes koko matka meni laukaten, muutaman kerran
Yepa heitti raville ja Nukka saattoi vielä laukata, kun
Yepalla on sen verran vauhdikas se ravi. Matka taittui
vauhdilla ja keskituntinopeus oli niinkin huima kuin 20,47
km/h! Mitään ongelmia ei tälläkään kertaa tyttöjen välillä
ollut, hyvin pelasivat yhteen koko kierroksen.
Sunnuntaina kävimme Match Showssa Yonan ja Hinon kanssa.
Yona sai punaisen nauhan ja pääsi jatkokehässä vielä 10
parhaan pennun joukkoon, kaikkiaan pentuja oli
kuutisenkymmentä. Hino kävi isojen aikuisten kehässä, sai
sinisen nauhan ja jatkokehässä ei sen kummempaa sitten
tapahtunutkaan. Hinolla alkoi tympiä ja väsyttää, ja se kävi
istumaan ja makoilemaan sinisten kehässä. Tuomari tosin
tykkäsi Hinosta kovasti ja jututti sitä nallekarhuna. Hino
käyttäytyi tosi hienosti, vaikka varmasti olikin vähän
kierroksilla Yepan juoksun takia. Yonan kehäkäytös oli myös
hienoa, joten ihan tavoitteeseen päästiin, eli
harjoittelemaan sitä näyttelytouhua.
Löysin tuossa albumeita päivittäessäni monta luontokuvaa,
jotka ovat jääneet laittamatta nettiin. Joten nyt uusia
kuvia löytyy
Luontokuvista,
Hinon albumista,
Yonan albumista,
Harrastuskuvista sekä
Malamuutit yhdessä-albumista, kuten lupasin tuossa
aiemmin.
4.1.2009
Yksi vauhdikas vuosi on jälleen takana päin ja uusi jo hyvällä
alullaan! Viime vuoden uutiset ovat nyt siirtyneet
Uutisarkistoon, kuten yläpuolelta huomaatte, ja tämä vuosi
aloitetaan "tyhjältä" pöydältä. Tulipa tuossa huomattua,
että tässä ulkomuodossaan meidän sivutkin täyttivät vuoden -
varmaan vanhimmat ikinä, tuumasi Pekka asian huomattuaan....
;-) Onhan tuossa kaiken näköisiä uusia ulkoasuja ollut
testailussa, mutta vielä en ole sen tarkemmin hommaan
syventynyt. Mutta nyt niihin muihin uutisiin - paljon
ehdittiin joulun ja uuden vuoden pyhien aikaankin touhuilla.
Joulun aatonaattoiltana Hino päätti taas kerran testata vapauden
riemuja ja otti hatkat kotipihalta. Yonakin painui alkuun
Hinon perään, mutta onneksi hetken huutelun jälkeen tuli
vielä takaisin. Selväksi kävi, että Hino ei ollut tulossa
ihan itse takaisin, joten otimme Pekan kanssa otsalamput ja
lähdimme pojua etsimään. Aatonaattona oli satanut
suhteellisen märkää lunta, joten jälkiä seuraamalla Hinoa
sitten etsiskelimme. Naapurin pihan kautta muutaman puun
merkkailun jälkeen matka oli jatkunut koulun vieressä
olevalle urheilukentälle ja sieltä koulun pihaan. Muutaman
Hinon tekemän eksytysyrityksen jälkeen löysimme jäljet
jälleen ja jatkoimme niiden seuraamista, samalla jatkaen
samalla huutelua. Kohta Hino tulikin aivan eri suunnasta
kuin jäljet olivat menossa ja oli silmin nähden tyytyväinen
suorittamaansa ulkoilu- / haistelu- ja merkkailulenkkinsä.
Itse olimme ehkä vähän vähemmän iloisia tuosta Hinon omasta
tyylistä, mutta iloisia kuitenkin, ettei Hino sen kauemmaksi
ollut päättänyt lähteä. Siitä alkoikin Hinolla taas
kotipihalla pysymisen mieleen palauttelu, eli kulkeminen
talutettuna ulkotarhan ja talon välillä...
Koirat olivat olleet viime vuonna ilmeisesti kilttejä, ja
jouluaattona oli pukki jättänyt niillekin omat paketit
lahjasäkkiin. Kaikki tiesivät heti, miten ne avataan ja mitä
sisällölle tehdään. Pontus ja Veera saivat omansa aiemmin
illalla ihmisten lahjojen kanssa yhtä aikaa ja malamuutit
sitten myöhemmin, kun tulivat sisään. Kaikki kolme söivät
omia lahjaluitaan sovussa olohuoneessa metrin säteellä
toisistaan. Alla kaikista muista kuva lahjan saannissa,
paitsi Yonasta, joka oli vähän liian nopea kameralle...
Joulunpyhinä teemana oli valjakkourheilun treenaaminen ja
tällä kertaa saimme niistä myös otettua todisteita
useamman kuvan verran, olihan kerrankin mahdollista
treenailla päivänvalolla. Yona pääsi kokeilemaan myös tähän asti
pisintä lenkkiään eli 1,4 km valaistulla pururadalla, siellä
kun ei vielä lumen vähyyden vuoksi ole latupohjia tehty. Isojen muuttien treenit olivat jälleen pimeän aikaan, joten kuvissa harjoitellaankin
kolmen malamuutin vetotouhuja. Alla pari kuvaa siitä
touhusta:
Uutena vuonna Pontus jälleen perinteisesti hermoili paukutteluista ja viettikin
lähes samassa mielentilassa olevan Veeran kanssa uuden
vuoden alakerran huoneessa verhot kiinni ja musiikki soiden.
Malamuutit olivat ulkotarhassa alkuillasta ihan tyyniä,
Yonakaan ei turhia stressannut, mutta myöhemmin illalla
alkoi näyttää Yepa sen verran hermostuneelta, että päätimme
ottaa sitten muutitkin sisälle. Siinähän se uusi vuosi
menikin sitten lokoisasti kolmen malamuutin riehuessa
sisällä...
Aurinkoa saimme uudenvuoden päivänä, jolloin suuntasimme perinteisesti
kivivuorelle juoksuttamaan malamuutteja vapaana ja räpsimään
tietysti niistä kuviakin. Muutit ottivat kaiken ilon irti
päästyään kunnolla juoksemaan pöllyävässä lumihangessa reilu
-10 asteen pakkasessa, kuten ilmeistä taitaa kuvissa
näkyä...
Yepa on alkanut jälleen kasvattaa turkkiaan ja samalla aloitti sitten
juoksunsakin. Oikein hyvällä tuurilla saadaan tärpit "pois
alta" juuri kisakauden ensimmäisiin kisoihin, Jongunverran
Ajoihin. Pekka lähtee sinne kisaamaan Hinon ja Yepan kanssa
ja tarkoitus olisi aloittaa tosiaan kausi sieltä. Seuraava
ajatus olisi sitten Ylämaan "Super-viikonloppu" eli Kasarin
perinteiset valjakkokisat / -kilpailukoe, sekä Yepan
ensimmäinen Kuormanvetokoe. Sitä varten on nyt muutamia
harjoituksia tehty ja tarkoitus olisi vielä harjoitella
vähän lisää. Edellisellä kerralla Yepa suoritti viimeisenä
kaksi vetoa n. 6,5 kertoimella, joten ihan hyvältä
vaikuttaa. Yepa varmasti kyllä jaksaa vetää hyvinkin, suurin
harjoittelun paikka taitaa olla siinä käskyn odottamisessa
paikoillaan. Toki päivästäkin se on kiinni, kuten varmaan
moni malamuutin omistaja tietää - aina se ei vaan huvita...
Tässäpä näitä kuulumisia näin vuoden ensimmäiseltä
päivitykseltä, kirjoittelin jotain uutisia myös Yonan
pentupäiväkirjaan. Laittelen lähipäivinä kuvia lisää viimeisen
kahden viikon ajalta albumeihin. Alla vielä pari näytettä Hinon
rentoutumisesta pakkaspäivänä ulkotarhassa. Kuvien laatu ei
tosin päätä huimaa, ne on otettu pitkällä zoomilla keittiön
ikkunasta.
